Minä luistelen jääpiikeillä ja haaveilen ranskalaisista kaduista

Kun avaa ikkunan, voi aavistella kevään hiipivän. Se ilmenee aamuisin sirkutuksella, pikkulinnut tietävät, tikkakin nakuttelee villinä kerrostalon räystäspeltiä. Yhtä paljon kun marraskuun alussa odotan talvea ja lunta, niin tässä vaiheessa odotan uuden ajan tuloa, mullan tuoksua ja keveitä vaatteita. 

Tänään päätän yhdistää huvin ja työn, menen pitkälle kävelylenkille ja lopulta suuntaan isompaan kauppaan sisään. Taivastelen mielessäni ave mariaa, kun nastakengilläni liu'un bambina jäällä, luistelen levenevällä ja holtittomalla rock'n'roll haara-asennolla kohti penkkiä ja vihdoin saan otteen siitä. Otan repusta tennarit esiin ja laitan nastakengät reppuun. Ja kun lähden kaupasta kotiinpäin sama homma päinvastoin, tennarit piiloon ja nastakengät tuulikaapissa jalkaan. Tekisi mieli huutaa tässä vaiheessa: Haluan kevään! Tähän ja heti! Mutta kuten arvaat, en kehtaa.

Matkalla näen kuinka mummo seisoa tönöttää aurausauton tekemän penkan takana. Kysyn ohikulkiessani tarvitseeko se apua ja kohta ollaan käsikkäin varmistelemassa, että mummo pääsee tasaiselle maalle jatkamaan matkaansa. 

Kotona avaan Gertrud Steinin Pariisi Ranska -kirjan ja sukellan taianomaiseen tekstiin. Vartalo sulautuu sohvan pintaan, hengitys syvenee ja kohta huomaan kuinka hyvä tuuli leviää kehoon. Miten hauskasti Stein kertookaan Pariisista ja ranskalaisista. Ja miten hienosti hän kirjoittaa omalla tavallaan ja suomentaja yhtyy ideaan. Pilkkuja ei ole siellä missä pitäisi, kysymysmerkkikin jää unhoon ja lauseet kulkevat peräkkäin kuin ajatusvirta, jota kukaan ei katkaise. Ai että minä pidän tästä tekstistä ja haluan lisää. Yleensä tuntisin raukean unen lipuvan sohvalla lukemisesta, mutta nyt piristyn. Minä niin haluaisin keväiseen Pariisiin, siellä voisin astella rennosti tennareillani. Minä muistan ja tunnen kehossani kaupungin, vaikken mielikuvia osaakaan luodakaan. Minun pääni kertoo sanoin minkälainen oli se upea loft-asunto, jossa sain asua modernin taiteen ympäröimänä. Ah, niitä katuja ja portaita, ja se pieni teatteri, jonne en uskaltanut mennä sisään houkutteluista huolimatta ja mitä harmittelen ehkä vieläkin. Kaikki se taide ja tunnelma sekä sunnuntairetki puistoon, jonne piti matkata pitkästi paikallisten asuinalueiden lävitse. 

Keitän iltapäiväkahvit ja jatkan tunnelmointia. Katson tallenteena ranskalaista Agentit -sarjaa. Tämä hervoton sarja on katsottavissa YleAreenalta ja suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät elokuvista ja näyttelijöistä. Sarja kannattaa ehdottomasti katsoa ensimmäisen kauden alusta asti. Siinä on erinomainen juonikuvio, henkilöhahmot ovat täydelliset ja tapahtumat etenevät nopeasti ja säihkyen. 

Kun illalla päätän katsoa tulleet sähköpostit läpi näen matkatoimiston "lähtisitkö romanttiselle kaupunkilomalle" -mainoksen. Huomaan ottavani toisen ikkunan auki, haen koti-ulkomailta-sivuston ja haaveillen surffailen odottaen salaa, että se täydellinen kaupunki-loma-loft-asunto olisi kuin olisikin vielä tarjolla...

Tulispa kevät.

Tulispa jo kevät!!

Rakkaudelliset aakkoset

Olen aikoinani tehnyt Elämäni ääkköset -postauksen ja se onkin edelleen voimassa, eli yhtään asiaa en vaihtaisi tuosta listasta. Nyt Satulta napattu kilpailevana ja vähän eri asenteella tuleva listaus kokoaa asiat, joita rakastan. 

Rakastan. Siinäpä sana. Onko vastaukseni luokkaa ystävyysrakkaus, romanttinen rakkaus, maailmaa syleilevä rakkaus, vanhemman ja lapsen välinen rakkaus vaiko sellainen tykkään-tosi-paljon-rakkaus, niin ota siitä nyt sitten selvää. Varaan kaikki muutosoikeudet itselleni heti ensi hetkestä alkaen ;-)

Aamut, hiljaiset ihanat aamut. Mikä sen upeampaa kuin herätä uuteen päivään. Olla vielä elossa. 

Bowie, en tajunnut aikoinaan kuinka syvä suhteeni häneen oli, mutta miehen kuoleman jälkeen meni yli viisi vuotta, etten itkemättä voinut kuunnella hänen musiikkiaan. Nuoruuden rakkaus, johon liittyy voimakkaita musiikkikokemuksia ja tunteita ei minussa ole kadonnut mihinkään.

Chia-vadelmahillo.

Dance, pientä venyttämistä kielipolitiikalla ;-) Danssiminen on mahtavaa, se virittää kehon johonkin taivaallisen ihanaan tilaan ja saa hymyn väkisinkin huulille.  

Elokuvia olen katsonut aivan pienestä asti, eikä tämä taidemuoto ole irrottanut otettaan minusta vieläkään. Voin sanoa rakastavani tiettyjä elokuvia, olen katsonut niitä kymmenen tai kymmeniä kertoja.

FuckIt, rakkaudellinen teko itselle, antaa vapaus olla välittämättä paskasta asiasta/tilanteesta, kun itse ei voi tehdä mitään tai kun asiaan ei voi vaikuttaa millään tavalla.

Groteskius. Vaikka elinympäristöni on yksinkertainen ja selkeä, niin sisäinen maailmani, varsinkin nuorena rakasti anarkistista juttuja, kaikkea eriskummallista ja luonnottomasti liioiteltua. Liittyipä se sitten leffoihin, kuvataiteisiin, omiin piirustuksiin, mutta myös omien rajojen laajentamiseen. Liekö syy tähän rakkauteen liiassa kiltteydessä. 

Halaaminen. 

Innostuminen saa kehon tuntemaan sellaista säkenöintiä, että sitä voi verrata mielestäni rakkauden kipinään. Innostua voi mistä tahansa, kuten nyt talvisesta maisemasta, kun lumen pinnalla kimmeltää miljoona pientä timanttia auringonvalossa. Innostua kannattaa olipa syy siihen aineetonta tai materiaa. 

Järjestys. RRrrrakastan sitä, että asioilla on omat paikkansa. Elämän tekee superhelpoksi, kun laittaa tavarat heti sinne minne ne kuuluvat. Mikään ei ole hukassa, kaikki löytyy aina tarvittaessa. (Tämä järjestysrakkaus myös tasapainottaa sitä, että mielessä ja ajatuksissa voi vapaasti pyöriä liikaa ja liian nopeasti kaikkea mahdollista universumin äärestä omaan yksittäiseen hiuskiehkuraan :D)

Kirjat, kirjojen lukeminen ja kirjoittaminen. En pääse yli enkä ympäri kirjoista. Luen päivittäin, luin jo pienenä. Joskus alakoulu-ikäisenä päätin kirjoittaa oman kirjan. Otin sinikantisen ruutuvihon ja lyijykynän ja kirjoitin kaunokirjoituksella kaksi tai kolme sivua ja sitten tuli stoppi. Luin tekstin ja se oli kökkö. Piirsin loppuvihon täyteen kuvia ja päätin kirjailijan urani. Mutta paljon myöhemmin, kymmenien vuosien jälkeen, löysin blogialustan ja huomasin, että sisäinen ääneni osaa kuitenkin tulla ulos kirjoittamisen muodossa. 

Liike. Kehon liikuttaminen tekee erittäin hyvää keholle ja tietysti myös mielelle. Terve sielu terveessä ruumiissa :)

Musiikki. Aina mielessä, aina jalkapohjassa, aika usein myös lantiossa.

Nauraminen on ihmisten sydämien kohtaamisen tulos. Nauraminen rentouttaa ja tekee keholle ja mielelle todella hyvää.

Onnistumisen tunne! Se on ihana fiilis, jota satunnaisesti koen silloin tällöin. Viimeaikaiset kokemukset ovat näyttötilanteista, joista olen tullut ulos voittajan fiiliksin ja näyttänyt varmaan naantalin auringolta :D 

Poika, joka on jo kasvanut mieheksi.

Rakkaat, läheiset ja ystävät.

Siippa. En varmaan olisi yhtä hyvä ihminen ilman puolisoa, joka on niin upea kuin siippani on. 

Taide kaikissa olomuodoissaan, ihmisen tai luonnon tekemänä.  

Uni. Rakastan herätä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen. Jos vielä muistan mitä unta olen nähnyt niin sitä parempi. 

Usein aamiaispöydässä kysyn mieheltä mitä unta hän on nähnyt. Miehen unet on ihmeellisiä. En tajua miten sillä on niin hauskoja tai hassuja unia.

Vinyylit, soitan niitä yksin kotona ollessani ja koen ihania väristyksiä soluissani. 

Wc. Mikään ei ole niin ihanaa, kun löytää tarpeen tullen paikka, jonne pääsee vapauttamaan itsestään turhat asiat pois. 

X - tuntematon muuttuja. Elämä on täynnä muuttujia ja vaikka pelkäänkin usein tuntemattomia asioita, niin olen oppinut, että muutoksia on parasta rakastaa :D

Yuutuubi, ei ehkä ole aivan rakkausasia, mutta minusta on hienoa, että ihmiset voivat jakaa ideoitaan, ajatuksiaan, opettaa ja ohjeistaa kaiken maailman asioissa, henkisistä jutuista tekniikan syövereihin ja sieltä vielä edemmäs. Mikä helpotus onkaan ollut joskus löytää ohje, jolla saa asennettua läppärin sisälle jonkin oleellisen lisäosan. Tein ihan itse! -tunne ja vielä taloudellinen säästö kaupanpäälle.

Äänioikeus. Vapaus sanoa oma mielipiteensä. Rakastan vapautta, mutta tunnistan samalla sen tuoman vastuun.

Öljyvärimaalaukset, miten ihanaa onkaan katsoa taitavien taiteilijoiden öljyvärimaalauksia. Kuinka ohuet päällekkäiset kerrokset päästävät vuosisatojen jälkeenkin valon ja värisävyt loistamaan. 

* * *

En keksinyt rakkaussanaa Z, Q ja Å -kirjaimille. Zoomaus -toiminto kamerassa ja näytöllä on toki kiva juttu, muttei se ihan rakkaustasolle yllä. Jos rakastaisin jokia, niin voisin valita Ån, mutta tunnustan, etten ole niin jokifani. Q-kirjaimelle tulee vaihtoehdoksi mieleen vain Queen, enkä koe olevani tämän talon kuningatar, sillä olen liian hupakko ja hassuttelija siihen hommaan. Eli jääköön nuo kirjaimet käyttämättä.

Että tällaista tällä kertaa :D

Suunnitelman toteutuksen aloituksen pohtiminen

Suunnitelma

Jaksaminen! Tähän panostan vuonna 2024, olen rennommin jotta voin paremmin. Jaa-a, ajattelen jo seuraavana hetkenä. Tiedän, että voin suunnitella tekeväni tulevaisuudessa ihan mitä vaan, mutta todellisuus on aivan muuta. Ajaudun usein kuin taianomaisesti automaattipilotilleni ja suihkin täysillä hommasta toiseen ja sitten röhnään puolikuolleena lahnana lattialla. 

Näillä summauksilla alkaa siis vuoteni. Teenkö sitä mitä haluan?

Entäs se ajatus, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Pohdin päivän verran mikä oikeasti veisi minua toteutukseen, että 80 % riittää tai ainakin 87,5 % ;-) Seuraavaksi kirjoitan bullet journaliin aukeaman ajatuksistani sekä vietän leikkaa-liimaa askarteluhetken. Kohta tulevaisuuden ideaali mallipiirros on loihdittu valmiiksi bujon alkusivuille.

Testaus

Vuoden ensimmäisen viikon olen lomalla. 

Luen kirjoja, katselen elokuvia, käyn kävelemässä kylmässä säässä ja aivastelen. Nukun tajuttoman pitkään, kahdeksaan, tätä ei ole tapahtunut kuin joskus satunnaisesti kesälomalla. Eli hyvin menee. 

Sitten huomaan ajattelevani kevääksi ottamaani ylimääräistä opiskeluprojektia ja lopulta, uups, suunnittelen ja piirrän projektin tehtäviä.

Toteutus

Tällä viikolla opiskelut alkavat. Tiistai menee ihan hyvin. Keskiviikkona asenne tiivistyy. Teen ravintolayrityksen liikeideaa ja yritysilmeen moodboardia, saan päänsäryn ja migreenin ja joudun perumaan kevätkauden uuden harrastukseni, taijin, ensimmäisen tunnin. Makaan illan valkoisena haamuna, pystyn juuri ja juuri hengittämään. Torstaina nousen kuin feniks patjaltani ja puuroaamiaisen jälkeen päätän tehdä yhden korttiprojektin korteista valmiiksi, koska eilen sain kaikki yritysilmeen hommat tehtyä. Perjantaina kuuntelen lehtijulkaisun tehtävänantoa, tästä tulee kiva tehtävä, mutta kovin isotöinen. Luojan kiitos, että aloitin korttiprojektin jo lomaillessani.

Jatkokehitystäkö?

Herään lauantai aamuna ajatukseen lehtijulkaisusta. Tiedän minkä erikoislehden teen sisältöineen kaikkineen. Varpaita heilututtaa, kun mietin mitä valokuvia käytän, minkälaisen henkilöhaastattelun teen ja mitä kaikkea muuta kivaa lehti tulee sisältämään. En malta pysyä paikoillani. Ajatukseni hyrräävät innoissaan joka suuntaan. Minun on noustava ylös. Päivällä menen interneetin ihmeelliseen maailmaan ja etsin uuden matkailulehden Q&A osioon ideoita. Lopulta saan itselleni hirveän matkakuumeen ja kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan, kuulen itseni sanovan miehelle, että mitäs jos lähdettäisiin ensi syksynä vähän vaeltamaan? 

Että mitä???

Ai kamalaa. Tämä lähtee taas käsistä. Ensin katoaa opiskeluun toivomani rennompi ote, sitten lähtee järki aivoista, kun mietin miten ihanaa olisi lähteä uudelle pitkälle kävelyreissulle.

Eiköhän lähdetä ulos, vastaa mies. Vaihdan päälleni ulkovaatteet ja suuntaamme pihalle. Lounaasta piiskaa tuiskutuuli, vedän huppuni syvemmälle suojakseni. Olen iloinen, että tänään tiet on aurattu, eikä minun tarvitse kahlata lumessa. 

Mietin, että tämä viikko on alkanut tosi erikoisesti. En tunne oppineeni mitään omista vuodenvaihteen ajatuksistani ;-) Menen ihan miten sattuu, minne tahansa suuntaan. Teen opiskelutöitä yhtä kiihkeästi kuin mitä olen koko ikäni tehnyt työtehtäviä. Kaikki on saatava valmiiksi mahdollisimman pian ja täydellisen virheettömästi. 

Eikö opiskeluaikani pitänyt olla matka omaan itseeni, luovuuden löytämiseen, rennompaan elämään kahdeksi vuotta.

Tulospohdintaa

No nyt on sunnuntai. Olen herännyt rauhalliseen aamuun, päässäni ei ole pyörinyt yhtään eilisen päivän kiihkeistä ajatuksista. 

Ehkä syynä on Kukkapillin ihana listaus asioista joita hän rakastaa. Taidankin nyt  miettiä omat rakkaudellisuus aakkoseni, eli pelkkiä hyviä asioita. 

Koska kaiken voi aina aloittaa uudestaan, uudestaan ja vielä kerran uudestaan, niin ehkä tänään on jaksamisen suhteen minun lepopäiväni. Katsotaan miten huomisen käy, hehee :D

Kuplilla tai ilman

Vuoden viimeisenä päivänä minä nyökyttelen päätäni. Taustalla Jungle laulaa "let it go" ja minä tottelen.

Annan ajatusten, menneen vuoden, soljua sävelten läpi, kuplia hetken kehossani, 
pudota päälaesta niskaan

hartioiden letkeästä ravistelusta rintakehään

ponnahtaa sykäyksestä 

vatsaan

lanteilta liukua polviin

ja varpaissa vilistää 

kunnes ravistan kaiken huvittuneena irti.

Kiitos vuosi menneestä. Opeista, joita tarjosit minulle ja joita otin vastaan. Kiitos hengähdyksestä, joka oli enemmän kuin tarpeen. 

Tämän kaiken kannustamana suuntaan uuteen vuoteen. Olen miettinyt touhujani, ajatellut voinko helpottaa tulevaa vuottani tekemällä jotain toisin. Huudahdan "totisesti", kuten ystäväni tulisesti aikoinaan julisti :) 

Totisesti aion keskittyä ensi vuoden jaksamiseeni. Se ei tule olemaan helppoa tämän pään kanssa ;-) mutta kokeilen kuitenkin. Yritän opetella tekemään asioita 80 prosenttisesti, en aina 110 lasissa ja olemalla sen jälkeen raatona. Koetan pyytää omaa aikaa silloin, kun siihen on tarve. En vasta kuukauden tai kahden päästä. 

Pohdin sata vuotta vanhaa asiaa, että mitä jos hyväksyisin asiat sellaisena kuin ne tulevat kohdalle. Niin ja mitä, jos hyväksyisin itseni tällaisena kuin olen, vähän hupsuna ja levottomana, liian kontrollihakuisena ja täydellisyyteen pyrkivänä? Voisinko antaa kaikkien ominaisuuksieni tulla ja mennä kaikessa rauhassa. Olisiko silloin mahdollista, että 80 prosenttinen tarkoittaisi sopivan täydellistä ja kaikessa tekemisessä olisi enemmän mukana iloittelua? No saa nähdä miten naisen käy. Ei ehkä mitenkään, hehee.

Mutta se tärkein tässä hetkessä. Sinä ihana blogiystäväni! Kiitos, että olet kulkenut mukanani menneen ajan. Toivon uudelle vuodellesi kaikkea hyvää. Rakkautta, lepoa, riemua, terveyttä, rauhallisia hetkiä, lohtua, kuplivaa olotilaa ja naurua.

Skool sinulle!

melkein joulukalenteri - kun toisella on enemmän

Naapuri tulee rappukäytävässä vastaan. Se on vaimonsa kanssa laskenut pari kertaa paketteja yhteen ja toisella lapsella on kuin onkin kaksi lahjaa enemmän kuin toisella! Miten tämä on mahdollista? 

Pikainen kivi-sakset-paperi -ottelu ja näin ratkaistaan viikon kuumin ongelma, eli kumpi lähtee etsimään rauhaa kaupan leluhyllyjen väliin ;-)

Itse olen päässyt seuraavaan vaiheeseen. Yhden pikkulahjan olen jo käärässyt paperiin ja solminut kierrätysnauhalla tiukasti kiinni. 

Jätän loput huomiselle, jottei tule tehtyä liikaa yhden päivän osalle :D

Suosittelen kaikenlaisen tekemisen oheen rentouttavaa musiikkia. Minusta on ainakin mukavampi touhuta tai vaikka vain tanssahdella ympäri kotia letkeä rytmi veressä.

Tässä vähän pakkausmusaa niille, joilla vielä riittää huumoria ennen aattoa.

Can't wrap this!

melkein joulukalenteri - joko ollaan puolivälissä

Apua! Ajantajuani on riivanneet näyttötyöt, ne ovat raivanneet tieltään joulukuun rauhoittumisaikani. Mutta onneksi nyt alkaa näyttää siltä, että ehdin kuitenkin mukaan.

Luulin äsken, että se oli eilen, mutta taisikin olla toissapäivänä, kun siippa lähti jonnekin rientoihin. Minä päätin tehdä ensimmäisiä jouluasioitani kuntoon. Ensin käänsin volyyminappulan, en nyt ihan kaakkoon, mutta tuimasti pohjoiseen kuitenkin. Kun sopiva rytmi alkoi napsuttaa jalkapohjaa ja laulunystyrätkin värähteli kannoin ison laatikon olohuoneen lattialle. 

Avasin teipit ja levitin päällimmäisenä olleen maton lattialle. Sitten laitoin jalat ristiin (siis kuusen) ja tökkäsin rangan siihen jatkoksi. Tunnin verran istuskelin matolla ja muokkailin oksia, yhtä ylös, toista ja kolmatta vähän sinne ja tänne. Lopuksi pyörin ympäri kuusipuuta ja mietin, että jos sinulle vielä valot saan oksille, niin olen todella onnellinen. 

Nyt meillä sitten seisoo olohuoneessa kuusi. Himottaisi vähän koristella sitä lisää, mutta pitää kai jättää kivoja juttuja myöhemmällekin.

Marraskuun selätys - nousukiito loppua kohden

Marraskuun kahdeskymmenesneljäs

Olen tänäänkin etänä, on sen verran nuhjuinen olotila. Käydään lävitse kaikkien jäätelöpakkaukset. Saan hyvää palautetta. Työni on valmis, vaikka suoraan kaupan hyllyyn. Mutta! Mutta, silti yhtä sanaa pitää siirtää pari milliä vasemmalle ja kahteen sanaan tehdä lihavoinnit. Huomaan sisälläni nousevan kapinamielen. Ai, että pitää?!?

Olen kysynyt kolme kertaa jäätelöpurkille mockup-pohjaa ja joka kerta opettaja on luvannut antaa sellaisen käyttöön. Nyt tajuan, ettei pohjaa ole tulossa ja päätän hommata sen itse. Hitonmoinen etsintä käyntiin ja löydän kohtalaisen mallin. Lopulta saan kaikki jäätelöaiheen työt tehtyä. Näihin en enää halua palata. 

Illalla lähdetään Sepikan keikalle. Kuulin kaverilta parisen vuotta sitten biisin, joka herätti kiinnostusta. Keikka on hauska ja saa minut vihdoin hyvälle tuulelle. Onneksi tuli lähdettyä tänne.

Marraskuun kahdeskymmenesviides

Röhnötän aamiaisen jälkeen keittiössä. Ollaan juteltu veden kiertokulusta. Mietin kuinka paljon infoa 7. luokkalainen voi ottaa vastaan (animointi on siis tarkoitettu 12-13 -vuotiaille) sekä mitä kaikkea on edessä. Esimerkiksi tänään pitäisi lähteä pilatestunnille, eikä minua huvita ollenkaan.

Oikaisen kuitenkin itseni pöydänpäällämakaamisesta hyvään ryhtiin ja ehdotan, ennen kuin torpeedoin oman ideani: "Mitäs jos mennään pilateksen jälkeen etsimään mulle kitkakengät." Olen nimittäin ollut tämän viikon pulassa. Vanhat kitkakenkäni olivat rakkaat ja todella hyvät, mutta kuolivat viimeisellä reissullani. Minulla ei siis ole talvikenkiä. Pihamaa ja jalkakäytävät on jäiset ja olen pääasiallisesti luistellut jännityksellä ja ajatellut kallon halkaisemista. 

No menemme pilatekseen, tunti on aivan mahtava! En tajua miksi olen jo muutaman päivän ajatellut, etten halua tulla tänne. Sitten suuntaamme kauppakeskukseen, jossa on tietysti blackfridayostoshuuma menossa. Apua. Tämä ei ollut toiveitteni täyttymys. Jätän miehen lukemaan kirjaa rauhalliseen paikkaan ja lähden etenemään ihmismeren ja kuulutusten kakofoniaan. 

Oikeasti mä inhoan kaikkia blackfridayjuttuja, en kestä ylikuluttamista, johon se suuntaa ihmisiä. Yleensä olen viettänyt tähän aikaan "älä osta mitään" -päivää, mutta nyt käy päinvastoin. Minä menen täpötäyteen kauppakeskukseen ja tulen sieltä reilussa tunnissa ulos mukanani asioita, jotka ovat tarpeen: kitkakengät, toppahousut, sekä huulipuna ja meikkivoide joita kumpaakin käytän päivittäin. 

Olen hämmästynyt yllättävään pitkäpinnaisuuteeni ihmispaljoudessa. 

Marraskuun kahdeskymmeneskuudes

Herään aikaisin ja näen naapuritalon katon yllä syvän oranssina loistavan kuun. Se on kuin valtava appelsiinin värinen jättijuustopallo. 

Myöhemmin katselen naapureiden ottamia valokuvia eilisillasta. Revontulet ovat loimutelleet tässä yläpuolellani. Pienesti harmittelen asiaa, mutta minkäs sille voi, etten ollut liikkeellä ilta yhdeksän jälkeen. 

Aamiainen vierähtää pitkäksi. Minnekään ei ole kiire. Taivaalta leijailee hiljalleen isoja lumihiutaleita. Autojen katot ovat valkoiset, kuusen oksilla on pehmeä peitto. Ihmiset kulkevat varovasti pihamaalla. 

Marrakuun kahdeskymmenesseitsemäs

Illalla menemme katsomaan kirjailijahaastattelua. Olen kuunnellut Juha Hurmeen värisyttävän matalaa ääntä ennenkin ja tiedän, että tästä tulee hyvä ilta. Tilaisuuden pitäisi jo alkaa, mutta kirjailijaa ei näy. Haastattelija ilmoittaa, että Tampereen juna on tunnin myöhässä ja Juha samoin. Haastattelija kertoilee meille Juha Hurmeesta ja pohtii ääneen mitä kaikkea haluaisi kysyä. Puolen tunnin päästä herra Hurme tulee paikalle, hän istahtaa tuoliin ja ottaa mikin käteensä. Haastattelija ei ehdi tehdä monista kysymyksistään kuin pari lyhyttä avausta. Juha Hurme sen sijaan puhua palpattaa rempseällä tyylillään. Ronskin rehellisesti hän kertoo kirjoitustavoistaan, suhteestaan kustannustoimittajiin, viimeisimmistä kirjoistaan sekä tulevistakin ideoista. Olen täydellisesti rentoutettu. Oih, tätä miestä voisin kuunnella useamminkin.

Marraskuun kahdeskymmeneskahdeksas

Aamulla auton putsaus lumesta. Lämmitinjohdon irroitus tolpasta. Autoon sisään ja käynnistys. Auto ei inahdakaan. Öh! Käännyn kotiin ja mies alkaa selvitellä, mistä saisi laturia autolle ... hetken kuluttua hän toteaakin, että parempi hankkia uusi akku samalla kertaa. Kysyn voinko jättää asian hoitamisen hänelle ja jatkaa etäopiskelua. Näin tehdään ja minä menen toiseen huoneeseen ja vedän oven kiinni perässäni. 

Illalla ohjelmassa on Laajasalon opiston Näyttelijäntaide 2 tyylilajikurssin demo Tsehovin näytelmästä Lokki. Istumme pienessä VPK:n salissa ylimmällä penkkirivillä ja katson nuoria näyttelijöitä. Ne on niin täynnä elämää! Ehkä juuri tässä ja nyt haluaisin kokea tuon nuoruuden vaiheen. Mutta vain tämän hetken. En yhtään pidempään :)

Näytelmä on mielenkiintoinen. Roolihenkilöt tunnistaa heille ominaisesta vaatteesta tai esineestä. Tämä on hyvä idea, sillä roolihenkilöitä esittää useampi näyttelijä läpi parituntisen illan. Samalla näytelmässä vaihtuu kerrontatyyli. Välillä on expressionismia, kohta brechtiläistä, antiikin kreikan tragediaa, realismia, absurdia ja vaikka mitä. Nautin illasta todella paljon, olen viihdytetty ja kosketettu. On hauska kuunnella yleisön reaktioita, naurun ryöpsähdyksiä ja hiljaista hengitystä. Samalla on ihanaa katsella nuorten ihmisten omistautumista aiheeseen. Täydellinen ilta.

Marraskuun kahdeskymmenesyhdeksäs

Päivät jatkuvat edelleen töiden parissa, mutta tänäkin iltana on jotain hermoja lepuuttavaa. Menemme Arpan keikalle. En tiedä monesko kerta tämä jo on, mutta ei haittaa. Kaveri bändeineen on niin herkullinen, ettei voi kuin henkäillä syvään. Loppuillan minulla on ihanan rento ja levollinen olo, päässä soi hyvä biisi toisensa jälkeen.

Marraskuun kolmaskymmenes

Herään yöllä 4:40 ja mietin (aargh) jäätelöpakkauksen mockupia ja veden kiertokulku -animaatiota. Eikö ihminen voisi nukkua öisin? 

Päivällä pidän vastuuopettajan kanssa HOKS-keskustelut. Ilmoitan haluavani keväällä kahteen projektiin mukaan. Saa nähdä onnistuuko se. Toivottavasti onnistuu :) Kenties olen kesän alussa aivan muusina, mutta onpahan sitten pitkä kesäloma edessä :D

Marraskuun viimeinen viikko oli yhtä huisketta. Opiskelutehtäviä on ollut paljon, mutta tasapainoksi oli paljon kivaa ilta-ohjelmaa. Ainoa mikä mietityttää on, että normaalisti hoidan kaikki jouluasiat marraskuussa. Tänä vuonna olen hankkinut vaivaiset 10 postikorttia. Loput kortit, lahjat tai edes ideoinnit on hoitamatta. 

Tästäkin huolimatta aion ottaa (pitäisikö sanoa: yrittää ottaa) rennosti tulevan kuukauden. Toivottavasti sinäkin otat iisisti :D

Sepikka: Muistan sen kesän