lauantai 5. toukokuuta 2012

Liikettä metsästämässä

Istuin iltapäiväpalaverissa jo yliaikaa,
kun joku koputti oveen.
Kiitos hänelle.
Nousin ylös.
Sanoin hei. Ja pianpa sain takin päälleni sekä oven takani kiinni.

Seisahdin kaupassa hypistelemään ranta-asuja. Mietin onko reilua näyttää kesälle kypsyvää vartaloani ilman jotain uutta, värikästä ja raikasta... joo, ja peittävämpää...

Hivuttauduin kirjakauppaan. Siellä poikkeuksellisesti vain seisoin. Selailin hellästi jonkun kirjoittamia sivuja ja hiljensin vauhtia hienojen kansikuvien valloittamana.

Päädyin kuitenkin levykauppaan hakemaan siipalle yllätyslahjaa ja samalla valitsin itselleni Norah Jonesin ...little broken hearts levyn.

Elokuvateatterissa ei saa seistä, joten istahdin välillä.
Parituntisen tauon jälkeen jatkoin matkaani katsellen illan valoa, taloja, ihmisiä ja tunnelmaa.

Mummotunnelissa oli lätkähuuma alkamassa. Kiekkoturistit ja paikalliset juhlivat jo. Katusoittaja sai rahaa ohikulkijalta. Toiset kävelivät käsi kädessä. Jotkut istuivat nurmikolla rennosti ja osa oli matkalla kiireisen näköisinä töihin tai kotiin. Ilta oli vasta alkamassa, mutta totesin, että kaupungin syke sai elää ilman minua.


Istahdin siis junan penkille. Vastapäätäni tuli hetken kuluttua juomiin notkahtanut mies. Hänellä oli kysely- ja ehkä uhmakausikin menossa. Kuuntelin sujuvasti kaveria ja vastailin välillä liian uteliaisiin kysymyksiin.

Kuuntelin kuinka nuori nainen antoi kahdelle tuntemattomalle ilmaiset ruisleivät. Sellaiset, jotka töissä oli täytetty aamulla, mutta jotka piti heittää roskikseen putiikin suljettua. Samalla ymmärsin, että ne tummempihipiäiset junalaiturilla taisivat syödä juuri tämän tytön antamia eväitä.

Pysähdyin metsätien varrella ja poikkesin polulta keräämään kimpullisen valkovuokkoja.

Kotona annoin kukille vettä ja kynttilälle liekin.
Laitoin levyn soimaan ja istahdin matolle.

Ihmettelin kuinka nopeasti nupussa olevat kukat avautuivat sisällä.

Ja totesin, että kyllä on kesyä
tämä keski-ikäisen naisen
perjantai-illan huuma ;-)




 

8 kommenttia:

  1. Huumaustauko.

    Mahtoikohan Elvis Aaron koskaan saada nauttia sellaisesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, ettei koskaan ollut sellaista taukoa ;-). Olisin mielelläni kokenut sen huuman =D

      Poista
  2. Kesyä tai ei, olet kyllä tilannekuvauksen mestari! Ihan olin sieluni silmin mukana päivässäsi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Muuttolintu kauniista sanoistasi =)

      Poista
  3. Kuulostaa niin tutulta mutta sä menit edes leffaan. Mä en muista koska olisin viimeksi käynyt oikeen teatterissa, dvd on niin helppo:) Musta on ihanaa ettei tarvii/jaksa enään juhlia ja kärsiä seuraavaa päivää. Nuorena sitä luuli et jos ei mene viikonloppuna baanalle varmasti menettää jotain upeeta.
    On ihana lauantaina herätä virkeänä vapaapäivän viettoon, keski-ikä on UPEAA:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pidän niiiin kovasti leffateatterin tunnelmasta, etten millään malta olla käymättä katsomassa siellä elokuvia. Kotona saa harvoin katsoa leffaa siten, ettei se keskeyty jonkin asian takia, joten senkin vuoksi nautin häiriöttömästä salista =) Ei tosiaan tee mieli sitä aamukipiää päätä, ja sekin on totta, että juuri tämä ikä on mitä mahtavin ikä =D

      Poista
  4. Kummallista, miten ihminen on ohjelmoinut itsensä ja toisensa tekemään ennalta arvattavia asioita. Kuin harjoituspäiväkirjan sivuilta. Maanantaina sitä, tiistaina tätä ja viimeistään perjantaina sitten koluamaan baaritiskejä.
    Taisit kuitenkin kokea enemmän kuin jos olisit tuijotellut baarin hämärissä samoja naamoja, kuunnellut samoja tarinoita ja olisi ollut tunne kuin olisi käynyt vain vesassa, vaikka aikaa olisi kulunut vuosia. Ei kukaan voi määritellä toisen maailmaa, elämää ja tapoja elää sitä. Tosin, media ja uskomukset ovat jo tehneet määritelmänsä, joiden mukaan monet pyrkivät elämään elämänsä. Vaatii rohkeutta toimia toisin, joten papukaijamerkki siitä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, baarit ei ole ihan mun juttu, mieluummin katselen selvempiä kasvoja tai ainakin kuuntelen puurottomampia sanoja, heh heh =) Oliskin kiva tietää millainen on median luoma vakioviikko, millä pitää aloittaa maanantai-aamu kellogsilla, siirtyä ostokahvi kädessä työpaikalle, syödä lounaaksi lounassetelillä... viedä muksu mäkkärille iltapalalle, käydä lenkillä, jotta vartalo on kuin siinä kellogspaketin kannessa. Käydä just keskiviikkosin neljältä siiderillä duunikavereiden kanssa tai ehkä siideri on liian vaatimatonta ;-) Tästähän saisi hyvän jutun, oletko ehtinyt jo kirjoittaa?

      Poista