tiistai 8. toukokuuta 2012

Siitä puhe mistä puute

Oli kylmä ja oli nälkä.
Mietin miten ihanaa olisi istua kahvilan pyöreän huoneen sisäkaaren pöytään, syödä jotain hyvää ja katsella samalla merta.

Nostin hupun suojakseni, tungin kädet housun taskuihin, pidensin askelia ja päätin kävellä tuohon kahvilaan.

Jono tiskillä oli pitkä ja kahvila täynnä. Menin jonon hännille ja kun sain ruuan tarjottimelle, kävelin siihen huoneeseen. Katsoin täyttä tilaa ja näin kuin juuri minulle varatun pienen pöydän siinä sisäkaaressa.

Vasemmalla puolella istui suomalainen mies kahvin ja jäätelön kanssa. Sitä ei tuuli ollut kylmettänyt. Toisella puolella oli pöydällinen ranskalaismiehiä. Minä mahduin juuri ja juuri siihen väliin ja mikä ihana olo valtasi minut. Autuas puheensorina, ranskaa, englantia, ruotsia ja suomeakin. Oli lämmintä, oli ruokaa ja kaunis maisema edessäni.

Sattumia ei ole
(vaikka toiset niin vannovat)

No minulla oli aikaa ja käytin sen suurimmaksi osaksi hitaaseen syömiseen sekä maiseman ja ihmisten seuraamiseen.

Kun joku lähti, niin heti toinen tuli. Ikkunapaikkaan eteeni saapui nuoripari. Neito niin hento ja pieni, kuin keijukainen. Mies kaunis ja herkkä, kuin Michelangelon luoma. Mies riisui takkinsa ja istahti pöytään. Hän katsoi kuinka nainen kuoriutui takistaan, sitten huivistaan ja hupparistaan. Sen jälkeen huivi palasi hartioille. Syvä kylmyys oli naisen ytimissä, vaikka puseroita hänellä oli vieläkin kolme. Mies kysyi naiselta jotain ja lähti tiskille. Ja kun hän pitkän ajan kuluttua tuli takaisin, yksi pitkä, todella hento ja herkkä suudelma käväisi heidän välillään. Sitten mies istui alas, laittoi ainoan kahvin naisen eteen ja puolitti heille marjapiirakan.

Rupattelin vieressäni olevan kaverin kanssa ja tovin jälkeen hän jatkoi matkaansa. Taas pöytä vapautui ja samantien se täyttyi. Ulkona pöydissä oli tilaa, mutta vain rohkeimmat olivat siellä. Taikka rakastuneet ... sillä eräällä naisparilla oli kiihkeämpi ote suudelmassa kuin nuorella parilla sisällä. Kuuma suudelma selvästikin lämmittää, vaikka tuuli ujeltaisi ympärillä ;-)

Ranskalaiset miehetkin poistuivat. Englantilaispari joi viiniä ja söi salaattia. Ystävykset, yksin tulevat ja pariskunnat tulivat, olivat ja menivät. Ja joka kerta tuolit täyttyivät silminpistävän nopeaan. Huomasin, miten suvaitsevaisia me olimme. Mihin ikinä tuoli mahtui, niin siihen se laitettiin. Jos pöytään mahtui yksikin, niin yksintuleva siihen hymysuin otettiin istumaan.

Princen suudelma
Olin ravinnut ruumiini ja ilahtunut kaikesta siitä mitä koin, joten päätin antaa paikkani jollekin tulevalle. Nousin ja lähdin. Suuntasin puiston poikki ja näin jo kaukaa kahvilan pihalla suudelleen pariskunnan. Heidän matkansa oli lopahtanut keskelle kävelytietä ja he olivat niin tiiviissä imussa, että virne levisi kasvoillani. Nuori rakkaus, kyllä se on suloista =).

Toivoin raitiovaunuta, jotta lämpö pysyisi edes hetken sisälläni ja kun saavuin risteykseen kuulin sen kolkuttelevan äänen. Pari juoksuaskelta ja niin olin ovien sisäpuolella.

Sattumia ei ole ;-)

Istahdin penkille ja takanani kuului "Smack". Tämä olikin sitten ihan erilainen suudelma. Sellainen muiskahtava.

Päätin samassa:
Paras lähteä kotiin ja odottaa miehen paluuta.
Haluan selvästikin jo oman version =D

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus!! :))
    Suloista äitienpäivän illan jatkoa sinulle!♥

    VastaaPoista