keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Jännittävää matkalle lähtöä

Voisin lähteä huomenna mökille, sanoi nuorimies.
No hienoa, mä ostan sulle junalipun keskustasta aamulla ja saatan sut junaan.

Olin hereillä -henkisestikin. Katsoin aikataulut ajoissa illalla valmiiksi. Eli aamulla 8:11 paikallisjunalla kaupunkiin. Stadissa käydään ostamassa junalippu eteenpäin ja sitten vaan menoksi.

Asemalla ajoissa. Junan pitäisi tulla, mutta kajareista kuuluu: 8:11 junan arvioitu lähtöaika on 8:22.
Okei, sillä ehditään vielä.
H-hetki lähestyy, samoin uusi kuulutus: junan arvioitu lähtöaika on 8:33.
Jaa, no nyt meillä tekee kyllä tiukkaa. Toivotaan, että juna tulee vähän aikaisemmin.
Kunnes taas kuulutetaan: 8:31 juna on peruutettu.
Tässä vaiheessa moni kääntyy kannoillaan. Minä mietin... Kai meillä vielä on jotain mahdollisuuksia. Vai onko?
Toivon vielä sitä pirun junaa, ja saan korviini kuulutuksen: 8:11 junan uusi arvioitu lähtöaika on 8:40.

Nyt alan laskea minuutteja. Jos juna tulee oikeasti 8:40 ja me jäädään Pasilassa pois, niin säästetään 5+5 minuuttia. Jos sitten osaan ostaa automaatista lipun jatkojunaan, niin sä voit just ja just ehtiä vielä siihen 9:06 lähtevään junaan.

Ja Helsingin aikaa 8:42 näemme paikallisjunan puuskuttavan asemallemme. Pääsemme kuin pääsemmekin Pasilaan. Harpomme rappuja ylös. Katselen epäuskoisena HSL:n lippuautomaattia. Ei, tämä on väärä vehje! Juoksujalkaa toiselle masiinalle. Joo, tässä lukee VR. Sitten painamaan kiivaasti nappeja ja kohta laite sylkee lappusen. Nyt sulla on junalippu. Mille laiturille? Mihin meidän pitää nyt juosta?

Laiturilla huomaamme, että pitkänmatkanjunakin on myöhässä. Sen kunniaksi käyn ostamassa pojalle juotavaa ja tapaan työkaverini, joka saattelee lapsiaan samaiseen junaan.

Sitten juna saapui.Viime hetken halaus ja hyvän matkan toivotukset. Käännyn laiturilla katsomaan, missä työkaverini on. Joko se ehti lähteä töihin? Kylläpä on nopea mies.

Junan ovet ovat sulkeutuneet. Huomaan junan sisällä nopeaa liikettä. Työkaverini siellä juoksee kohti veturia. Hän saa kiinni konnarin, joka viimehetkellä avaa oven.

Vähällä oli, että kaverini teki pidemmän mutkan matkallaan töihin, mutta onneksi ei. Hänet vain läksytettiin tiukasti junassa. "Junaan ei saa mennä sisään, jos ei aijo matkustaa."

kannattaa katsoa: Darjeeling Limited
No, kaikesta huolimatta molempien jälkikasvu lähti matkalle ja saatoimme jättää aamun jännitysmomenteille hyvästit =D


13 kommenttia:

  1. Ei ole totta;-) Mistä sää nää tarinat teet! Ja siiten vielä niin osuvat kuvat;-)

    VastaaPoista
  2. Birgitta, tuo onkin juuri se leffa, joka mun pitää tilata!

    VastaaPoista
  3. Ihan tositapahtumia vaan. Eilen hengitin tosi syvään ja tänään vähän taas hyperventiloin ;-)

    Kun työkaveri juoksi eilen siellä junan sisällä, niin tuli heti mieleen tuo elokuva, vaikka tilanne oli vähän vakava, niin olihan siinä jotain hersyvääkin ;-)

    VastaaPoista
  4. Ihana tarina! Ja nuo kuvat ovat mainiot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, joskus sitä vaan sattuu ja tapahtuu =)

      Poista
  5. No huh! Varsinainen seikkailu Suomen suvessa, suorastaan hengästyttävä. Viimetipan ihmisenä kokemuksia junalle juoksemisesta on kertynyt. Kuvat tukevat tarinaa osuvasti... tosielämä on usein tarua ihmeellisempää! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas mieluiten olen aina ajoissa, mutta nyt siitäkään ei ollut kovin apua. Kolmea vuotta takaperin en juossut mihinkään koskaan, en junaan, suojatien yli tai mihinkään. Nyt saatan joskus pinkaista yllätyksekseni, kun olen löytänyt juoksevat jalkani ;-)

      Poista
  6. Krrankin kaverin selitys poissaololle ois ollut totta ja vielä todistajakin sille:) Ei tota tarinaa varmaan uskois ykskään pomo kun sitä yrittäis sile lirkuttaa et kyl se juna lähti ja mä kans vahingossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olishan siinä ollut selittelemistä. Olisin ollut reilu ja kompannut kaverin kertomaa ;-) Juuri tuon takia mä suosin pääteasemalta saattamista, ei tule yhtäkkisiä reissuja saattajalle =)

      Poista
  7. Jep, tukee kummasti hokemaani "Elämä on suuri seikkailu". Sinun kertomuksesi tosin oli vähän kuin suoraan jostain Agatha Christien kirjasta, jossa seuraavassa hetkessä tapahtuu jotain kamalaa. Onneksi ei tapahtunut ja kertomus kirjattakoon luokkaan Dame Agathaa suomalaiseen tapaan. Pahuksen jännittävä tarina ja niin totta...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olikin jotenkin uskomaton aamu, taisimme olla kaikki suosiolliseten tähtien alla =) Dame A. on kyllä mun suosikki dekkaristi, mutta sillä ei koskaan tarina lopu kaikkien osalta hyvin ;-)

      Poista
  8. ;D Tämä oli kyllä sitä elämän komikkaa parhaimmillaan...;D

    Oikein ihanaa heinäkuuta sinulle, ystäväin!!♥

    VastaaPoista