tiistai 25. syyskuuta 2012

102 v 9 kk ja 20 päivää

Matkalla luoksesi näin
kolme sateenkaarta
kaksi joutsenparia
yhden hirven.

Kun tulin viereesi
näin kuulaat ja rauhalliset kasvot
pienen ja kevyen naisen.
       Sinä olit jo hengittänyt sielusi ulos.

Lausuin sinulle jäähyväiset
toivotin hyvää matkaa
enteilin näkevämme vielä
ja laskin valkoisen kukan syliisi.

Tajusin, että tässä on viimeinen kohtaamisemme, näin.
Ja kyyneleet sumensivat silmäni
hengitys salpautui hetkeksi
ajatukseni ravistivat minua fyysisesti.

Saattaessa taivaskin satoi ja mietin,
että antaa taivaan sataa vaan
       Maa on niin kaunis
antaa sen kastella meitä
       kirkas luojan taivas
ja laimentaa kyyneleemme.
        ihana on sielujen toiviotie.
Virtaa sinä kanssamme
        Maailman kautta kuljemme laulain
sillä me olemme kuitenkin yhtä.
        taivasta kohti matka vie.

Nyt ei tunnu haittaavan vaikka sataisi pitkäänkin,
sillä silmäni saattavat kastella kasvoni milloin ja missä vain. Minua ei ravisuttele enää, mutta suru siirtyy silmistä ulos.
Ehkä ne odottavat näkevänsä vieläkin sinun sateenkaaresi värit.

17 kommenttia:

  1. Olen pahoillani menetyksesi vuoksi Birgitta,mutta miten pitkän elämän tuo henkilö saikin elää.Kirjoitit kauniisti! Haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Yaelian. Joskus irtipäästäminen (minun) on vaikeaa, vaikka kuinka ymmärtäisin järjellä asiat. Kuvittelin varmaan hänen elävän vielä parikymmentä vuotta =) Nyt pitää kirjoittaa kaikki sanonnat, kaskut, tarinat ja muistot talteen. Siinä sitä onkin kirjoittamista.

      Poista
  2. Uskomattoman hieno muistoruno, josta olisi muuhunkin hyvästelyyn...Minulle tuli nyt mieleen se muu, eräs, joku.

    Otan osaa ja vaikka olen huono halaamaan niin nyt: Halihali♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajasta iankaikkisuuteen...
      sanoit sen kovin kauniisti.

      Myötätuntohalaus täältä sinne.

      Poista
  3. Niin kaunis muistokirjoitus Birgitta! Pitkä matka rakkaallasi sai arvoisensa päätöksen -uskon, että hän on nyt enkelien luona. Paremmassa paikassa... Toivottavasti saat muistoista voimia kestää ikävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samoilla mietteillä: paremmassa paikassa. Nyt jo hiukan helpottaa, mutta täytyy sanoa, että viikko on ollut kovin hidas ja pysähtynyt. Tosin siinä ei ole mitään ongelmaa.

      Poista
  4. Mahtava matka
    päättyi enkelten syliin
    sinä jatkat elämää
    kiitos Birgitta tämän jakamisesta
    kirjoitit kauniisti, näit kauneuden
    ja kaiken yhteyden

    VastaaPoista
  5. Kauniit ja koskettavat ajatukset kirjoitit sanoiksi, minulle tuli niitä lukiessa kyyneleet silmiin. Lämpimiä ajatuksia sinulle Birgitta.

    VastaaPoista
  6. Nyt vasta hoksasin otsikon, hyvänen aika 102 vuotta! Siinä oli jo elämää kahden edestä, reipas immeinen ollut.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kultaiset Ari, Feminine ja Henrietta. Vielä menen kovin hitaasti ja ihmetellen, mutta enhän voi murehtia pitkään, sillä sitä mummoni ei olisi halunnut. Pitkäikäistä on sukumme, eli olisi parempi pitää itsestään tosi hyvää huolta, että jaksaa yrittää jatkaa yhtä sitkeästi ja hyvällä meiningillä. Reippautta ei mummosta puuttunut, sodat ja internointileirit ja talojen palamiset ja lopulta yksin eläminen ei vienyt koskaan halua mennä eteenpäin. Ihanaa viikonloppua teille kaikille ♥

    VastaaPoista
  8. Mullakin mummot saivat elää yksin montakymmentävuotta ko miehet kuolivat niin nuorina, mä taisin olla ala-asteella. Vaikee kuvitella elämää 102 vuotiaaksi, kaikki ympärillä kaatuu pois ja ite vaan kökkis ja kökkis elämässä kiinni. Se muutos mitä sadassa vuodessa näkis ois kans aika hurjaa. Sulla on vielä toinen pitkä elämä edessä jos meinaat mummosi jalanjälkiä seurata iän suhteen, ajattele mitä kaikkea voi vielä tapahtua...wau:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Henrietta; saan touhuta täällä vielä vaikka mitä, jos elän lähellekään mummon ikiä. Parempi olis pitää hauskaa ja tehdä mukavia asioita, töitä jne. Eläkkeelläkin (jos sellaista enää myöhemmin sallitaan) voisi vielä reissailla ja tavata ystäviä ja bloggailla vaikka minkä verran, hih.

      Sadassa vuodessa tapahtuu todellakin paljon, jos ajatellaan mitä 80 -luvun jälkeen on tapahtunut, niin vauhti taitaa vaan kiihtyä. Jos jotain ihmeellistä nyt kuvittelee, niin oikeasti se voi olla mahdollista parinkymmenen vuoden kuluttua.

      Poista
  9. Ilmeisen täydesti eletty elämä. Noihin vuosiin mahtuu monia ihmisiä, saapumisia ja poistumisia, elämän mittainen kokemus elämästä. Uskomattoman hieno muistoruno ja tuo oivallus sitoa tuttu laulu sen lomaan, on yksi hienoimpia kokemuksia pitkästä aikaa. Lämmin halaus...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pitsit sekaisin; tämä on vieläkin erittäin tunteellinen asia. Laulu oli osa hautajaista, joten se tuli helposti ja luontevasti mukaan. Kiitos.

      Poista