lauantai 21. joulukuuta 2013

Ärsytyskynnyksen laskua

Mitä pidemmälle perjantaityöpäivä eteni
sitä enemmän pipoani alkoi kiristää.
Otin ennen iltaurakan alkua toisen särkylääkkeen,
puraisin ikävän märkää sämpylää ja aloitin lyömällä heti aluksi pääni seinään.

... sinä joka siellä jossain siirsit minulle tämän ylimääräisen työn, voisitko pistää sen linkin auki, jotta voin tehdä näitä hommia!

Kun ilta oli jo pitkällä ja yksi kukkuja oli lisäkseni talossa, minä laitoin koneen kiinni. Ajattelin rumia sanoja ja leimasin itseni ulos. Heti sen jälkeen päätin tehdä pienen kävelykierroksen ennen kotiin lähtöä, jotten söisi viattomia eläviltä.

Tuomiokirkon rappusilla viima vinkui kilpaa pääni kanssa. Minä seisoin ja katselin sinistä viivaa taivaalla, Tuomaan markkinoiden kojujen pikkuisia valkoisia valoja, hevosta joka veti kärryjä ja sitten hipsin alas muiden elävien joukkoon. Kauppiaat laittoivat nyt luukkujaan kiinni, hevonen sai syödäkseen iltakauraa ja neljä heleä-äänistä laulajaa lauloivat katulampun alla niin kauniisti, että hiukan pehmenin.

Kotona joku oli hakenut pizzeriasta aterian. Minä söin lähes kokonaisen lärpäkkeen särkylääkkeen kera ja mietin alahuuli pitkällä niitä kiloja, jotka kertyisivät jo aiemmin syksyllä saatujen kaveriksi. Minun ei pitäisi olla väsynyt, kipeä tai nälkäinen, sillä tavalla minusta tulee vain alati laajeneva pläski...

Kun oli nukkumaan menon aika vakuutin itselleni, että nyt nukun hyvin ja pitkään, olenhan miettinyt silmät auki työkuvioita jo kaksi peräkkäistä yötä. Arvaa vaan heräsinkö seitsemältä aamulla, kyllä heräsin. Siinä minä sängyssäni aamun pimeässä pyörittelin niitä samoja numerosarjoja kuin illalla töissä ja totesin, että olen ääliö-hullu kun vielä noita ajattelen.

Siispä nousin ylös ja aloitin lauantai-aamun tuttuun tapaan istumalla lattialla, juomalla kahvia ja katsomalla The Hour-sarjaa (mitä viihdyttävintä britti tuotantoa). Kohta puoliin kehoni suorastaan huusi happea ja liikettä, joten ulkoistin itseni ja kipusin läähättäen ison mäen päälle ja jalat vapisten laskettelin alas. Kotona sain houkuteltua nuoren miehen joulukuusikatsantoon, mikä todellakin jäi vain tuijotteluksi, koska emme löytäneet Sitä Oikeaa. Pitääkö kuusen(kin) olla täydellinen?

Kun lopulta palasimme kotiin, minä päätin pestä itsestäni kaiken vanhan pois. Kirjaimellisesti hankasin nahkastani kaiken vanhan kuonan ja näytin pinkiltä pikku possulta. Kuorin vielä kasvoista murheen rypyt pois, peitin itseni valkoisella savella, rasvasin jalkani pehmeiksi kuin vauvan poski (noh eipäs nyt liioitella) pistin pehmeät sukat jalkaan ja päätin aloittaa kaiken alusta.

Minä vielä suihkautin marilynin tapaan itseni täyteen tuoksua ja totesin peilikuvalleni vakuuttavalla vakaalla äänelläni, että kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu.

Tästä ei voi seurata muuta kuin jotain tosi hyvää...

Mä en tee tänään mitään muuta kuin sellaista mistä itse pidän!

Suosittelen tätä ajatusta tänään muillekin =)




12 kommenttia:

  1. Huh huh, sinullakin oli uuvuttava työpäivä.....ymmärrän tunteesi siitä, viimeinen työviikko on ollut sanalla sanoen uuvuttava. Eilen läksin töistä viimeisenä, hitaasti suljin työpaikan oven takanani ja kävelin hitaasti autolle. Ilahduin ihan mahdottomasti, kun se toiseksi viimeinen lähtijä huusi minulle autoltaan "Moikka". Siinä kiteytyi työurakan loppu ja loman alku.

    Kannattaa tehdä monta päivää vain sitä, mistä itse pidät, siten pääsee taas ihanaan tasapainoon...=) Oikein rentouttavaa ja suloista joulunaikaa Birgitta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toivottavasti tämä oli viimeinen laatuaan tänä vuonna. Ihanaa, että sinulla alkaa nyt loma, käy retkillä ja nauti olostasi. Minäkin olen kuin ellun kana ja yritän päästä tuohon tasapainoon =)

      Ihanaa, ihanaa joulua sinulle ♥

      Poista
  2. Joulun ei tarvitse olla täydellinen, mutta kuusi, jos kuusi on ruma....Minä yritän unohtaa sen, mitä äiti teki jos kuusi oli hänen mielestään ruma, mutta olen aivan varma, että kuusiperfektionismi kulkee geeneissä...;)

    Mikään ei voita täydellistä itsensä ja jalkojensa voitelua ja sitten sukat jalkaan. Kasvonaamio tietty myös...

    Tuo kuva Marilynista on ikisuosikkini kaikista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kaksilatvainen, liian pitkä, liian lyhyt, liian harva, tasapainoton, puolivikainen, reikäinen... huh huh... Mutta onneksi joka joulu on ollut lopulta kaunis kuusi, eli uusi ostoskierros tulossa... ehkä kuitenkin vasta huomenna.

      Ihan jäin miettimään mitä kaikkea jännää äitisi on mahtanut tehdä... tästähän syntyi uusi maailma kuusen ympärille =)

      Eikö olekin ihana kuva, tuota kun katsoo, niin jo pehmenee kylmäkin...

      Ihanaa Lauantaita Leena ♥

      Poista
  3. Juuri noin minäkin ajattelen, että kun elämä on oikein rämpimistä ja sohjossa talsimista (myös kuvaannollisesti) niin sitä kirkkaampi auringonpaiste siitä seuraa. Kun vain malttaa odottaa... sillä välin voi antaa itselleen laatuaikaa, niin kuin sinä teit. :)

    Onnellista ja stressivapaata Joulun aikaa ja ihan parasta uutta vuotta sinulle Birgitta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Muuttolintu, olen huomannut tämän ominaisuutesi. Joskus on vaikea nähdä ruttujen yli, mutta kun saa hetken taukoa omista ajatuskuvioista, niin sitten voi nähdä onneksi pidemmälle. Ongelmien ja tuskan tuolle puolen =)

      OIkein ihanaa joulua sinullekin ♥

      Poista
  4. Olkoon siis joulusi sitäkin antoisampi ja ennen kaikkea olkoon se rauhaa sekä kiireettömyyttä, sillä olen huomannut teikäläistä vaivaavan saman taudin kuin kaikki taiteilijoita yleensäkin: te olette perfektionisteja jotka teette työnne viimeisen päälle ja tietysti se on hieno piirre mutta samalla te rankaisette itseänne kohtuuttomasti.

    Sovitaan siis niin, että nyt kun työt on tehty hyvin, niin se kuusi saa olla vähän toispuoleinen :D
    Oikein hyvää ja mukavaa joulua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pepponen kauniista sanoistasi =) Tänään on nyt työt pulkassa ja perjantaina ne jatkuvat seuraavan kerran. Joulu kannattaa ottaa rennosti ja annan tuolle vieressä tönöttävälle kuuselle aika hienot pisteetkin (kunhan vähän suoristan sitä vielä, heh heh).

      Oikein ihanaa ja antoisaa joulua sinullekin ♥

      Poista
  5. Minäkin teen tänään vain sellaista mistä pidän eli olen aaton töissä. Ei ressiä, ei ahdistusta vain pari ihanaa työkaveria ja rauhallinen laitosmaisuus. Loppuviikko onkin vapaata ja voi maata sohvalla nauttien leffoista, kirjoista ilman henkistä yhetiskuntapainostusta joulunvietosta. Hyvää joululöhöilyä rakas Birgitta<3
    Mä tykkään kans The Hourista.
    Jos vkoloppuna jo haluat nousta sohvalta ja mennä leffaan pirauttele!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin The Hourin eka kausi oli todella hyvä ja kyllä tämä kakkos kausikin on mainiota katsottavaa. Britit jotenkin taitaa tämän lajin. Käydään leffassa heti kun saan loman alkamaan =)

      Poista
  6. Minäkin liityn joulunalustyöstressaajiin. Lähdin jouluaatonaattona iltakuudelta kait viimeisenä töistä, ei ainakaan yhtään autoa lojunut enää parkkipaikalla. Ei voi lomailla rauhassa, jos ei ole työpöytä tyhjä (no jaa, ehkäpä ennemminkin pää tyhjä kiireellisimmistä asioista).

    Mutta nyt olen ja löhöän ja kokoan itseäni taas ehjäksi. Lomailen. Ulkoilen, luen mitä lystään, töllötän telkasta hölmöjä ohjelmia. Olen Ellun kana. Rauhallista Joulua kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti olet löhönnyt ja eheytynyt. MIehiä ei pienet tihkusateetkaan haittaa (minä olen sille vähän allerginen ;-)), joten ulkoiluiloa paljon ja reilusti!

      Poista