Istuin iltapäiväteellä
kahvilassa, ihan vain itsekseni.
Edessäni höyrysi valkoinen helmitee ja mieto vaniljan tuoksu leijaili ilmassa.
Viereiseen pöytään tuli kaksi vanhempaa rouvaa.
He miettivät olisiko tarjolla joulutorttuja, niitä kun teki kovasti mieli.
Naiset odottivat kohteliaina ja torttunälkäisinä ystävättäriään ja tilasivat vasta näiden tultua
kahvia, teetä, pullaa, torttua ja piirakkaakin...
Kun minulla ei ollut muutakaan tekemistä,
edessäni oli vain se yksi tee,
- ei herkun herkkua, kännykkää, tabia eikä edes kirjaa
niin olin jotenkin avoimen utelias (onko se mitenkään ihme).
Rupattelun ohessa yksi mummoista otti käsilaukustaan pieniä kirjavia paperiarkkeja. Hän taitteli näppärästi paperia sinne-tänne-ja-tuonne jutellen vilkkaasti, lähes käsiinsä katsomatta, ja taikoi jokaiselle ystävälleen kurjen, "Kurki on japanilainen kansallislintu ja kuvastaa rauhaa", nainen opasti ojentaessaan valmiita paperilintuja.
Ikäneidot rupattelivat innokkaina mitä osasivat pieninä tyttöinä taitella papereista. Minä siirsin huomioni jo muualle, mutta jonkin ajan kuluttua kurkitaitelijia sulatti minut lopullisesti sanoessaan iloisella äänellä:
Menette vain sinne juutuubiin ja kirjoitatte: origami kurki. Siellä sitten sellainen nuori poika näyttää sellaisessa videossa miten näitä taitellaan.
Ihana mummo, virkeä ja innostunut...
Voi kunpa olisin tuollainen ihmemimmi vielä vuosikymmenien jälkeen...
... "menkää sinne juutuubiin" =D
En ole vielä ikäneito, mutta kuitenkin niin vanha, että muistan sanatarkalleen tämän hauskan mainoksen, joka myöskin löytyy juutuubista.
Ihana tarina:) Poikani on aika taitava tuossa origamijutussa,on itse oppinut;D
VastaaPoistaEikö olekin hienoa katsella, kun toinen osaa taitella paperista vaikka mitä. Mä luulin ensin, etten ole koskaan taitellut paperista mitään, mutta onhan sitä sentään lentokoneita tullut tehtyä. Ja sellaisia "valitse numero" häkkyröitä; siinä taiteltiin piiloon jääviä kulmaalappuja, joihin kirjoitettiin jokin sana tai tehtävä.
PoistaTuommoisia ihania virkeitä ja innostuneita mummoja on riemastuttavaa "vaklata" ja kohdata! Kerran jaoin avantouidessa uimakopin (silloin joskus kun vielä avantouintia aktiivisesti harrastin...) iloa pulputtavan mummon kanssa. Ja vieläkin muistan, kun hänellä oli mahtavat leopardikuvioiset bikinit. Joo, itselleni en ehkä sellaisia ostaisi, mutta ne vaan oli kerrassaan upeat hänellä!:)
VastaaPoistaMä luulen, että hyvinkin olet tuollainen ihmemimmi vielä vuosikymmentenkin kuluttua.
(Mulla ei ole mitään muitsikuvaa mainoksesta, mutta hillittömän hauska se on!)
Tätä maailmaa pitäisi kai katsoa huvittuneisuudella ja innostuneella katseella, jotta saisi ostettua itsellekin leopardikuvioiset uikkarit ja miettisi yli 80 vuotiaana kaikkea jännittävää mitä tekniikalla saa aikaiseksi. Ja tuo tuntemattomille rupattelu on varmasti myös oikein hyvä tapa pitää itsensä virkeänä =)
PoistaUseimmilla seniorikansalaisilla tuntuu pää pelittävän paremmin kuin monella meikäläisen ikäluokkaa olevalla kansalaisellla, tai ainakin siltä tuntuu. Muorien ja vaarien kanssa joutuu joskus tilanteisiin missä itsehillintä on kovilla; ei ole kovinkaan helppoa pitää pokkaansa kun hieman vajaa 80-kymppinen (kaikki kunnia heille, tämä ei ole loukkaavaksi tarkoitettu) puhuu tohkeissaan faceen laittamastaan päivityksestä ja sen aiheuttamista kommenteista.
VastaaPoistaNiin ne ajat muuttuvat - ihan kuten mainoksesta voimme päätellä :D
Just näin, tässä suorastaan huomaa olevansa hidas ja hissukka kun katselee miten varttuneet menee kovempaa ohi (nuoriso on mennyt ohitseni jo aikapäiviä sitten). Mutta ehkä noilla iäkkäimmilä on juuri sopivasti aikaa keskittyä uusiin asioihin ja kohauttaa tuttuja facessa ;-)
PoistaMä muistelen kyselleeni vuosien aikana tosi monilta muistavatko coral-mainosta. Kukaan ei muistanut! Sitten riemukseni tuli tämä nykyaika, heh, ja löysin pätkän netistä. Olen selvästi ollut muksuna mainoksesta innostunut, sillä muistin tanssiliikkeetkin aika hyvin =)