lauantai 19. elokuuta 2017

Ikuisen maton metsästys

Olen himoinnut mattoa. Ollut jo parisen vuotta silmät killillään tietokoneella ja etsinyt sitä oikeaa. Piirun verran isompaa kuin tämä nykyinen ja kaikki ne entiset. Oikeaa, pitkäikäistä ja niin - täydellistä.

Olen nähnyt kauniita paimentolaismattoja,
allergisoivan villaisia,
suloisen kirjavia uusiokäyttöisiä palamattoja, matalanukkaisia,
kalliita, mauttomia, halpoja,
ihanan puuvillaisia, herkän silkkisiä, keskinkertaisia, uusia, käytettyjä ja silleen...
Olen uhrannut tunteja tietokoneella. Olen hipelöinyt ohimennessäni sitä sun tätä. Välillä olen halunnut unohtaa koko asian, vain palatakseni uudestaan etsinnän pariin.

Kesäloman ensimmäisen päivän kunniaksi mies ehdotti lounasulkoruokintaa. Minä mietin: ehkäpä, jospa, mitäs jos kuitenkin yrittäisin vielä. Suostuin ehdotukseen ja supatin korvaan voisimmeko aterian jälkeen käydä yhdessä, vain yhdessä, sisustusliikkeessä. Mies oli hövelillä tuulella ja lupasi lähteä kaverikseni. Navat täynnä hyvää ruokaa ja olo raukeana me lopulta suuntasimme huonekalukauppaan. Liike oli upea, täynnä valtavia huonekaluja, aivan uskomattoman hienoja. Mutta niille minulla ei ollut tarvetta, en tarvitse kotiin hyllyä, lipastoa, sohvaa, ruokapöytää, tasoa, en kerrassaan mitään muuta kuin sen maton... Juttelimme innokkaan isännän kanssa ja totesin "mattoja et sitten myykään". "En myy, mutta voisitte käydä aivan lähistöllä olevassa mattomyymälässä", sanoi kaveri ja antoi meille osoitteen käteen.

Mattokaupassa oli kauppias valmiina odottamassa. Hän uteli mihin huoneeseen matto tulee, minkä kokoinen olisi toiveissa ja sitten alkoi sellainen mattohuiske, ettei paremmasta väliä. Lopulta sormemme osoittivat kahta mattoa. Ei ole totta. Todellakin meitä molempia miellytti kaksi aivan erilaista mattoa. Ihmeitä tapahtuu, ajattelin...

Saimme molemmat matot kotiin testattavaksi. Levitimme ensin toisen lattialle ... ihan ok ... katsotaan vielä tuo toinen ... Ja silloin rakkauteni syttyi. Oli kuin meri olisi saapunut kotiimme, matto aaltoili sormien alla, tuntui paljaalla jalalla kuin hienon hieno hiekka rannalla, siihen makaamaan käydessä keho leijui pilvien päällä vai kelluinko meren aalloilla.

Kannoimme matot takaisin kauppaan. Tilasimme oikean kokoisen itsellemme. Nyt odotamme viestiä uuden valtamerimaton saapumisesta. Sitä ennen loikoilen nykyisellä karvalankamatolla, sanon sille monet kauniit hyvästit, kiitän sitä hyvästä palveluksesta ja alan valmistautua kierrätykseen.

Miten helposti asiat joskus tapahtuvatkaan. Hyvällä fiiliksellä ja vastustamattomasti.

Ajattele kulta, nyt me ei enää tarvita sänkyä laisinkaan...


8 kommenttia:

  1. OIkein maton valinta on kyllä aika vaikeaa, minunkin pitäisi tehdä sellainen. Hyvä että löytyi mieluisa matto, pitkän etsinnän jälkeen:) Hyvää viikonloppua Birgitta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa, maton etsiminen on vaikeaa ja sopivuudesta ei selviä muuten kuin kotiin tuomalla ja testaamalla. Olen niin monet matot kiikuttanut takaisin, että olin jo melkein luovuttanut ;-).

      Oikein hyvää viikonloppua sinullekin Jael <3

      Poista
  2. Ja mä haluan kyllä siitä matosta sitten kuvan (ei tarvi olla teitä siinä päällä, jos ujostuttaa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, no eiköhän toteuteta tämä sun toivomus :) Lupaan, etten ole kuvassa mukana, kuin ehkä kahdeskymmenesosana. Kahdeskymmenesosakin ihmisestä jo paljon ;-)

      Poista
  3. Juu, matto sitten kuviin!

    Tiedän tuon tunteen, kun haluaa, etsii, etsii, unohtaa.
    Ja sitten löytää.
    Se on ihme!

    Tänä kesänä olen heittänyt tavaraa pois, kierrätyskeskuksen auto on hakenut autollisen turhaa. Mutta olen huomannut, että olohuoneen lattia kaipaisi uutta mattoa...
    En ala etsiä, ei ole varaa, ehkä se matto tulee vielä joskus vastaan. Ei kiirettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos toiveissasi oli vaaleahko beige/valkoinen karvalankamatto, kuten VM-Carpet Cameron 160*230 langan pituus noin 5 cm, niin julkaise toiveesi. Tänään voivat kaikki toiveet käydä toteen ;-)

      Tehtiin vuonna 2015 suuri siivous/tyhjennysoperaatio kotona ja olo on ollut sen jäljiltä aivan mahdottoman hyvä. Asiaan tietysti vaikuttaa se, että olen huono shoppailija ;-)

      Poista
    2. Tänään eivät toiveet toteudu ;) Koska sisustukseni (! hah !) on vihreä-lilaa, niin toivematto myötäilee noita värejä.
      Onneksi ei ole kiire.
      Minulla on tämä kesä mennyt tyhjentäessä nurkkia, on ihanan autio olo.

      Poista
    3. Oih, vihreä-lila on ihana yhdistelmä. Sitä ei kuule koskaan tiedä, mistä se juuri sinun mattosi tupahtaa eteen. Pidetään silmät ja korvat auki :)

      Älä tyhjennä ihan koko kotia, muuten kaiku sattuu korviin...

      Poista