torstai 31. elokuuta 2017

Kakkua ja hammaslääkäriä

Himpskatti! Ajattelin eilen, kun huomasin olleeni hidas ja saamaton. Otin itseäni niskasta kiinni,  selvittelin pari asiaa ja sitten laitoin kutsun työkavereilleni.


Kun olin saanut tämän "hoida heti elokuun alussa" tehtäväni pois päiväjärjestyksestä, olin hyvällä tuulella. Samalla tajusin unohtaneeni elämässä sen tärkeimmän asian: jakamisen ilon.

Antaminen, sellainen, josta ei odota vastapalvelusta, on mitä mainioin tapa pitää itsensä paremmalla tuulella. Kyllä näin on :)

No, jakamistaloutta on erilaista, kuten vaikka jokavuotinen hammaslääkärillä käynti. Lähdin vähän viimetipassa liikenteeseen ja kipitin kaupungin läpi niin pitkin askelin, kuin vaan saatoin. Ilmottautumisen jälkeen ehdin juuri laskea peräni odotustilan tuolille, kun ovi avautui ja nuori naislääkäri ohjasi minut siihen kallellaan olevaan tuoliin. Juttelimme hetkisen niitä ja näitä. "Että tarkastukseen tulit sitten?" "Käytätkös sinä mitään hammasvälipuhdistimia?" "Ja olikos mitään lääkitystä?" "Onko mitään vaivoja?" Tässä kohtaa takeltelin, lyhensin mielessäni listaani ja sanoin nopeasti, ettei ole hammasvaivoja...

Sitten avasin suuni ja nainen laittoi sellaisen pikkupeilin kitaani, liikutti sitä ylhäällä oikealta vasemmalle edeten sisäpuolelta ulkopuolelle. Suhutteli välillä jollain välineellä ja katseli valolla yhteen jos toiseen hammasväliin. Hetkiseksi tilanne muuttui, kun huoneeseen tuli toinen lääkäri, jolle opastettiin tietokoneen tallennuskikkoja.  Kohta kuitenkin avasin leukani taas suureksi, lääkäri kävi loput hampaani läpi, pisteli neulalla ikeniä ja sanoi: "Tosi hyvältä näyttää. Oikein hyvin puhdistettu. Että ensivuonna sitten uudestaan." Nousin ylös tuolilta, katsoin häkeltyneenä ympärilleni, otin tavarani ja kiitin kovasti.

Ulkona mietin mitä oikein tapahtui. Olinkohan ollut kymmentä minuuttiakaan huoneessa ja sain jo lähtöluvan ilman, että olin ehtinyt edes jäykistyä kunnolla. Kummallista. Tämä oli paras hammaslääkärissäkäyntini ikinä!

Melkein tanssin siinä alamäkeä kävellessäni. Mietin miten kiva on, kun hampaat on kunnossa. Kuinka on tosi hienoa, että saan viettää työpäiviäni hyvien tyyppien seurassa. Ja mikä parasta, huomaan olevani paremmalla tuulella. Vau!

Yritän nyt nähdä maailman taas keveämpien luomien läpi. Kiinnitän enemmän huomiota siihen mikä toimii. Tästä on taas hyvä jatkaa :)

Sinulle toivon mitä parasta loppuviikkoa. Listataan mielessämme tänään ainakin kolmea asiaa, jotka ovat olleet jollain tavalla hyviä asioita minulle itselleni 

12 kommenttia:

  1. olipa kyllä harvinaisen onnistunut hammaslääkärikäynti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin oli. Lyhyt ja hämmätyttävän jännittämätön. Yleensä olen kuin rautakanki siinä pedillä ja pelkään mitä tuleman pitää =D

      Poista
  2. Kiitos, hyviä huomioita. Joka päivä löytyy monta syytä, mistä olla kiitollinen. Oletko täyttänyt tasavuosia hiljattain? Lämpimät onnittelut! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, etten ole enää 23 vuotias ;-). Nyt olen täysi-ikäinen ja sopivan pyöreä :)

      Poista
    2. Niin sitä tarkoitinkin, että tasan 24. ☺

      Poista
    3. Mä tiesin, että sä ymmärrät mua =D

      Poista
  3. Harmittaa, etten ole sun työkaveri... :)
    Onnittelut terveistä hampaista! Mun pitäisi hankkia itselleni semmonen purentakisko ja lykkään ja lykkään sitä. Todella typerää, tiedän itsekkin sen. Kyllä mä sinne pian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka tullaan olemaan :)

      Kiitokset kovasti, olen kamala hammaslääkäripelkuri. Aika useinhan sitä siirtelee niitä hiukan epämieluisia asioita eteenpäin, luulen että se on ihan luonnollista.

      Mukavaa viikonloppua sulle :)

      Poista
  4. ONNEA! Niin hampaiden kuin ikävuosien johdosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, molemmat asiat on kivoja :D

      Poista
  5. Minulla oli nuorempana aivan sairaalloisen hammaslääkäripelko, sitä ei oikeasti viitsi edes selittää kuinka vaikeaa se olikaan. Jossain vaiheessa sitten yhtäkkiä pääsin kuin pääsinkin eroon siitä! On aika hämmästyttävää muistella miten voimakasta pelko oli joskus, kun siitä ei ole enää tietoakaan. Yksikin kerta ottaa torkahdin penkkiin, hammaslääkäri herätteli kun alkoi leuka painumaan kiinni nukkuessa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan elävästi lapsuudesta, kuinka kerran edellinen "potilas" juoksi kirkuen hammaslääkärihuoneesta pois ja minun piti sitten mennä seuraavana sisään. Siihen aikaan käsittely oli rajumpaa kuin nyt...

      Miten ihmeessä sä pystyt torkahtamaan hammaslääkärin penkkiin? Olet kyllä todellakin vapauttanut itsesi hammaslääkäripelosta. Ihan huippua! Jos ikinä pystyn vastaavaan, niin tarjoan sille hammaslääkärille kuplivaa ;-)

      Poista