Leffassa: Blade Runner 2049

Vuonna 2049 Los Angeles on ahdas, ahdistava ja tummasävyinen paikka. Ilmasto on sekaisin ja saastunut ja olemme pilanneet tämän kauniin maapallon. Ihmisten seassa elää biologisia robotteja. Kestävämpiä ja vahvempia kuin ihmiset, sellaisia, jotka ovat hyviä erilaisiin tehtäviin, rankkoihin, vaarallisiin tai pitkäpiimäisiin.

LAPD:n poliisi K on myös tällainen replikantti. Hänen tehtävänään on "siivota pois" vanhoja malleja, lainsuojattomia, niitä jotka aiheuttivat ihmiskunnalle ongelmia. Erään tällaisen tehtävän aikana K saa selville tietoa, joka johtaa hänet erilaiselle tielle. Ja koska en juonipaljastuksia suosi, niin tähän elokuvan alkuun päätän itse tarinan...

Olemme kai kautta aikojen haaveilleet ihmismäisistä, auttavista ja älykkäistä "koneista". Mikä helpotus olisikaan replikantti, joka palvelee milloin haluan ja miten haluan. Ihmisrobotti, joka tekee raskaat työt, jopa ne meille mahdottomat. Ja miten samalla mielemme halajaa koneille inhimillisyyttä. Haluaisiko robotti itselleen tunteet, sielun taikka vapauden? Jos näin, niin miten maailmamme kävisi silloin?

Elokuvan tarina on todella hieno ja maailma erittäin visuaalinen. Sääilmiöiden vaihtelu ahdistavasta harmaudesta piiskaavaan sateeseen tai lumiseen maahan on upeaa. On lumoavaa katsoa, kun lumihiutale laskeutuu replikantin kädelle tai kuinka hologramminainen kokee vesisateen ihollaan.

Pidän erityisesti tämän elokuvan temposta, nopeista toimintakohtauksista joilla ei mässäillä, mutta jotka ovat tehokkaita. Värähtelevistä tilanteista joissa tekniikka ei pelaa normaalisti ja niistä viipyilevistä hetkistä, jolloin kaikki värjäytyy kultaan sekä okraan ja maasta nousee valtavia raajoja kuin pylväät Karnakin temppelissä.

Blade Runner 2049 saa ajattelemaan ihmisyyttä, tämän maailman tilaa ja tulevaisuutta. Elokuva on kuin maalaus, jonka eteen tekee mieli istua uudestaan. Ja näin aion tehdä. Ostan uuden lipun menen takaisin kokemaan vaikuttavan kuva- ja äänimaailman sekä nauttimaan näyttelijöiden ja ohjaajan taitavasta työstä.

Naisroolityöt ovat kerrassaan hienoja, samoin pääosan Ryan Goslingin on erinomainen. Ainoastaan Leto Wallacen roolissa jää minulle vähän etäiseksi, mutta siihen voi olla syynä se, että luin kenet rooliin oli alunperin ajateltu. No, kaikkea ei voi saada ja tätä toivetta ei enää koskaan. Yhteenvetona väittäisin elokuvan olevan täydellinen.

Suosittelen kaikille. Ei haittaa, vaikket olisi nähnyt alkuperäistä Ridley Scottin Blade Runneria tai vaikket pitäisi scifistä. Tämä elokuva on niin hieno, että ravistelisin ennakkoluulojani ja kokeilisin jotain uutta.

Ja jos olet pystynyt olemaan näkemättä traileria, niin unohda se. Lähde vaan elokuvateatteriin, valitse mieluiten isoin sali ja sitten uppoudu syvälle pehmeään tuoliin...

Ohjaus: Denis Villeneuve
Kuvaus: Roger Deakins
Musiikki: Hans Zimmer ja Benjamin Wallfish
Käsikirjoitus: Hampton Fancher ja Michael Green

Pääosissa:
K - Ryan Gosling
Joi - Ana de Armas
Luy - Sylvia Hoeks
Lt. Joshi - Robin Wright
Decard - Harrison Ford
Niander Wallace - Jared Leto

Finnkinolle: Suurkiitokset sille järkevälle tyypille, joka oli ymmärtänyt, ettei elokuvaa tarvitse tykittää jatkuvasti yli 100db:n voimalla elokuvateatterissa. Sain pitkäastä aikaa olla leffassa ilman korvatulppia ja koin täydellisen elokuvatuokion. Hijaisuus oli hiljaista, humina oli syvää ja musiikki sävähdyttävää. Sali värähteli hienojen ääniefektien mukaan ja minä kehräsin siinä penkilläni.