Marraskuun selätys - omenapiirakkaa, sitruunapullaa ja vielä vähän luumutorttuakin

Marraskuun seitsemästoista

Kuten kaikkina tämän viikon päivinä aloitan päiväni alumniluennolla. On ollut mielenkiintoista kuunnella alalla olevien kertomuksia. Jotta tehokkuus olisi tapissaan teen samanaikaisesti matkailujulisteen takapuolen info-osuutta.

Perjantaithan on pikkujoulujen aikaa, ja mies lähtee sellaisiin. Käyn eteisessä toivottamassa hauskaa iltaa ja palaan tietokoneelle. Puoli seitsemältä laitan koneen kiinni. Hmmm, olisihan tuon illan voinut käyttää muutenkin kuin datailemalla ;-) Siirryn elokuvien maailmaan.

Marraskuun kahdeksastoista

Aamulla on pirteä pakkassää. Käydään kävelyllä. Samalla mietin ensi vuotta, sillä keväällä on mahdollisuus osallistua taidenäyttelyyn. Alan ideoida mahdollisia teosaiheita. 

Tänään piti mennä rakkaiden ystävien kanssa keilaamaan, mutta korona on iskenyt osaan porukasta. Eli päivän ohjelma on peruuntunut. Kuitenkin illalla naapureilta tulee viesti joulutorttukauden aloittamisesta. No meillehän iltaohjelman muutos onnistuu, joten otamme taskuun pyydetyn kananmunan ja lähdemme viereiseen taloon. Isäntä odottaa ulko-ovella voitelumunaa ja kohta talossa tuoksuu lehtevä luumutäytteinen torttu. Istun olohuoneessa ja katselen kuinka keittiö näyttää peittyvän tomusokeriin isännän tupsutellessa sitä kymmenelle tortulle. En tiedä miten kovia torttuilijoita ovat, mutta minuun ei mahdu kahta enempää. 

Marraskuun yhdeksästoista

Aamulla on kaunis pakkassää ja lähden hyväntuulisena ulos. On ihanaa kävellä kun ei tuule lainkaan. Päivällä nuorimies tulee meille ja menemme yhdessä vanhempieni luokse kyläilemään. Tarjolla on suolaista peltipiirakkaa ja makeaa omenapiirakkaa. Ihmettelen miksi äidin kuulolaite ei ota tekstiviestien ilmoitusääntä, mutta puhelun ilmoitusäänen kyllä. Tekniset ongelmat ovat siirtyneet meidän ratkaistavaksi, onneksi tämäkin omituinen oire selviää.

Marraskuun kahdeskymmenes

Olen aivan poikki päivän jälkeen. Illalla menen haukotellen pilatestunnille, sitkittelen väkisin yhdeksään ja lopulta taivun ja menen nukkumaan.

Marraskuun kahdeskymmenesensimmäinen

Tänään tehdään taas omia fontteja. Tunnen jo hiukan helpotusta nähdessäni niiden muotoutuvan valmiimmaksi. 

Tiettyjen kirjainten muodot tai päätteet on oltava yhtenäiset keskenään, pystyviivat on oltava saman paksuisia, mutta kuitenkin jokin oma jälki on jäätävä kirjaimeen. Minulla pyöreät linjat on todella pyöreitä, mutta osa kirjaimista tulee kivan kapeiksi. Näillä ei kirjoiteta mitään leipätekstiä, ovat sopivia ainoastaan otsikoihin tai vaikka julisteeseen. 

Olisin ehdottomasti halunnut g-kirjaimeen pienen ylä-koukeron ja suuuuren alakoukeron, mutta eihän siitä sellaista tule, kun "tietyt lainalaisuudet" ei täyty. Hitottelen mielessäni ja luovun alkuperäisesta toiveestani, nyt g näyttää siltä kuin muidenkin geet.

Ajelen Lottamuseolle tapaamaan työkaveriani. Kahvilassa tarjotaan herkullista sitruunakierrepullaa. Ottaisin toisenkin, jollei ensimmäinen olisi ollut niin iso :) On hauska jutella ja kysellä kuulumisia, omani ovat aina vaan sitä samaa. Huomaamme yhtäkkiä, että kahvila on sulkeutunut. Reilu kolme tuntia on mennyt yhdessä hujauksessa, eikä kukaan henkilökunnasta ole raaskinut tulla hätyyttelemään meitä. Parkkipaikalla mietimme vielä loppuvuotta. Toivon, että ehtisin nähdä kavereita ennen joulua, vaikka glögilasillisella, mutta luulenpa, ettei aikataulut anna millään myöten. 

Marraskuun kahdeskymmenestoinen

Tänään alkaa uusi tehtävä. Animoimme veden kiertokulun. Olemme parisen viikkoa sitten tehneet A4 kokoisen kuvan aiheesta, nyt kuitenkin selviää, että animaation koko tulee olla 16:9, eli useamman tekemä pysty A4 ei taivu vaadittuun muotoon mitenkään. Minä mietin animointia jo pohjatyötä tehdessä ja saan nopeasti valmiiksi storyboardin ja käsikirjoituksen. Lähden kotiin jo puoli kolmen maissa.

Illalla ei huvita yhtään mikään. Menen keittiöön ja otan korttipakan esiin. Pelaan pasianssia ja mietin mikä mättää. Olen jo todella väsynyt. Haluaisin päästä lomalle.

Marraskuun kahdeskymmeneskolmas

Alkuviikolla kuuntelin yskintää ympärillä. Tänään herään todella nuhjuiseen olotilaan. Päätän jäädä kotiin ja siirryn Teamsiin. Teemme veden kiertokulkuun visuaalisen kartan, eli merkitsen ylös kaikki värit, fontit ja infografiikat jota käytän videossa. Sen palautettuani aloitan itse animoinnin. 

Istuskelen hiljaa animointiohjelman edessä. Miten tämän kanssa piti toimia? Kun olen pyöritellyt pohjatyötäni aikani tajuan, että minun pitää aloittaa työnteko aivan toisella tapaa kuin olin kuvitellut. Puoli viideltä illalla olen saanut aikaiseksi reilut 30 sekuntia materiaalia, jota pitää hioa vielä monta kertaa. Saman verran pitää tehdä lisääkin. 

Voin kertoa, että minuutin animaatioon saa tehdä yllättävän paljon asioita. Kieputtaa yhtä jos toista kuviota, miettiä mikä objekti tai teksti tulee mistäkin, minkä takaa, taikka edestä, minne zoomataan ja minkälaisia siirtymiä pitää tehdä. Jos taustalle tulee musiikkia, pitää kaiken liikkua synkassa sen kanssa, ja jos vielä tulee puhetta, niin kuinka se äänitetään laadukkaaksi ja leikataan sopivasti tekstin sekaan. 

Illalla mies menee keikalle ja minä jään kotiin. Teen pienen kävelyn kirjastoon ja lähiympäristöön. Sen jälkeen en jaksa tehdä yhtään mitään. Huomenna on perjantai ja olen siitä iloinen. Arkipäivät on kohta ohitse tältä viikolta ja se on hyvä juttu.

Viikko on ollut todella tiukka. Opiskelussa olen tehnyt samanaikaisesti fontteja, matkailujulisteen etupuolen karttaa ja takapuolen informaatio- ja infografiikkapuolta sekä animointiin liittyviä alkutehtäviä ja itse animaatiota. Aloittamatta on vielä fonttijuliste. 

Tunnustan, että nyt alkaa jo vähän ärsyttää tämä tekemisen jatkuva paine. 

Haluaisin vain maata lattialla ja puhallella pölyhiukkasia ilmaan... vaihtoehtona voisin maata lämpimällä hiekalla meren rannalla ja tuijotella tähtitaivasta ylläni...