sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Maasta se pieni aina ponnistaa


Aikainen aamu
aurinkoinen ja lämmin
vie askeleet pois
jonnekin muualle,
jossa tuoksuvan kahvin on keittänyt joku toinen,
ja leivän on täyttänyt
ystävälliset kädet.

Jälkiruoaksi lämmintä keskustelua, pohtimista elämästä, omasta ja silleen yleisesti.

Katson kuin sivusta omaa vanhaa toimintaani ja taas opin jotain...

Vaikka vanhassa on paljon
rumaa ja kolkkoa,
niin sieltä on puserrettu vielä enemmän mehua, väriä ja hyvää.

En olisi tässä tällainen, jos en olisi elänyt ja tehnyt niin kuin olen. En voi siis vihata vanhaa minääni. Voin sanoa, että ennen tein parhaani siinä tiedottomuuden ja tietoisuuden tilassani.

Ja mennyt eilinen oli huikea. Katsoin iltamyöhään metsätiellä hirveä silmiin ja seurasin kuinka kiinnostuneena se haisteli meitä outoja turvallaan. Upea iso eläin, vapaa, kiinnostunut, ja kun sen kiinnostus loppui, se tyynesti jatkoi matkaansa.

Ajattelinkin ettei odottava koiranelämäni ole ollut ihmisen elämää. En halua enää odotella ketään tai mitään. En halua polkea ketään egoni jalkojen alle. En halua tuntea tuskaa ja kipua. En halua nojata tukeen ja odottaa pelastusta tai ulosvientiä.

Jos en halua, niin suuntaa täytyy muuttaa, katsetta avartaa ja maistella uusia asioita.

Mun elämä muuttuu vasta kun itse tartun siihen mitä haluan.

Ja kun kuitenkin joskus taas kompastun, niin mitäs siitä. Kompastumisen jälkeen noustaan pystyyn, pyyhitään pölyt pehvasta ja polvista, sekä jatketaan matkaa pystypäin.

Katsokaa nyt vaikka tätä puuta, sen vanhat kukatkin on vielä kuihtuneina kauniita ja uudet silmut rohkeina ja innokkainen kurkottavat kohti aurinkoa ja valoa =)


10 kommenttia:

  1. Juuri noin! Pää pystyyn Birgitta. Kaikki me kompastumme, mutta kompurointi kuuluu elämään. Hyvää vappua ja iloista kevättä Sinulle! :)

    p.s. Haluaisin olla tuo vanha puu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuttolintu; kiitos sinulle. Hyvät hetket korvaa moninkertaisesti nämä notkahdukset. Käsittämättömän kaunis ilma on nyt vapun aikaan. Hauskaa vapun jatkoa sinullekin ihanainen =)

      Poista
  2. Kaikki valinnat, varsinkin sellaiset tietoiset mutta ilman itsekorostusta tehdyt, ovat oman elämän rakennusaineita. Rohkeus valintoihin tulee niiden itsestäänselvästä luonteesta. Kun on oikea aika ja paikka. Sen vain tuntee. Elä vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jukka, miten helposti huomaakaan, että kun ei ole läsnä, niin tuo tiedottomuuden tila vie kummille sivupoluille (tai ehkä kuitenkin vanhoille uskomusten valtateille). Jossain sentään kasvua näkyy, kun paluu takaisin elämään on nopeampaa kuin ennen. Tällaiselle kuutoselle onkin hyvä muistuttaa, että eläminen on kivempaa rohkeana =)

      Poista
  3. Gitta, niin hyvä teksti ja sopii niin moneen aikaan ja monelle.

    Ei kun reippaasti eteenpäin vaan ja antaa tuulen (lue: elämän) tuivertaa.

    VastaaPoista
  4. "Rohkeus valintoihin tulee niiden itsestäänselvästä luonteesta."

    Kiitos tästä tiivistyksestä Jukka. Toisinaan valinta on niin (itsestään)selkeä, että egolla ei ole siinä mitään vikisemistä, kun mennään suurella vaihteella ja iso minä on ottanut ohjauspyörän käteensä.

    "Jossain sentään kasvua näkyy, kun paluu takaisin elämään on nopeampaa kuin ennen."

    Hyvä merkki Birgitta. Vaikka sitä eksyy, sisäinen kompassi ohjaa takaisin tielle, heti kun eksymiskohtaus on ohi. Rohkeutta kevääseesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ari, rohkeaa ja hyväksyvän iloista otetta, sitä eniten juuri toivonkin =)

      Poista
  5. Onkohan jotain tässä ajassa kun niin monet ovat jääneet tutkailemaan itseään ja valintojaan. On kuin tapahtumat maailmalla kolaroisivat itsen kanssa ja pieni ihminen on aivan hukassa. Muistan ikuisesti, miten eräs tunnettu tohtorismies totesi, että kun pääkoppa kestää niin kroppa pettää. Tunnistan monet flunssat tuosta. Aina ei vain jaksa jaksaa, mutta onneksi hetken päästä taas noustaan ja jatketaan matkaa. Uskon, että näin on myös sinun tilanteesi kohdalla. Kaikkea hyvää...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tohtorin ja sinun kanssasi samaa mieltä. Ehkä nyt on aika pysähtyä katsomaan sitä, meneekö sinne minne muut sanoo vai tekeekö sitä mikä itsestä on oikein. Kukaan ei pidä parhaiten huolta itsestään kuin ihminen itse.

      Poista