maanantai 2. joulukuuta 2013

Timanttihetkiä

Joulukuun ensimmäisenä iltana ulos lähtiessäni
maa kimmelsi kirkkaammin kuin kirkas tähtitaivas,
asfaltin miljoonat timantit saivat siristämään silmiä
ja toivat naururypyt väkisinkin esiin.

Tänään joulukuun toisena tajusin, että tonttu ei ole kotona, vaikka vuoden viimeinen kuukausi oli jo alkanut! Siippa on koko illan poissa ja ukko jää hakematta, jos minä en sitä tee...
Niinpä minä tarkkailin itseäni vakavana peilistä. Katsoin syvälle silmiini ja etsin vastauksia kysymyksiin: Voiko tuon tyypin kanssa mennä kellariin? Voisiko tontun hakea vasta huomenna?

Lopulta päätin olla egoani isompi ja kohdata maanpinnan alaiset haasteet kuin Dalai Lama (onkohan se koskaan käynyt tavallisen ihmisen varastossa).

Otin siis pikameditoinnin tuolilla
nuuhkaisin kanelipurkkiin
katsoin tyyneen nuorukaiseen
ja päätin olla samanlainen vakaa rauhallisuus.

Hiljaa astelin rappusia alas,
hengitystä pidättäen avasin lukkoa.
Katsoin tiiviisti suuntaan, jossa kuvittelin aarteeni olevan,
en lattiaa, en käytävää, en katon rajaa, en senttiäkään sivulle siitä
punaisesta laatikosta joka hyllyllä minua odotti.
Ojensin käteni laatikkoa kohti ja sitten
laitoin nopeasti oven perässäni kiinni.

Kotona kohotin puolitoistametrisen tontun seinälle roikkumaan paikalleen ja lempeää joulun odotusta tuomaan.

Fly me too the moon
Ukkoa katsellessani päätin kohottaa lämpimän glögimaljankin. Sillä yllä yksi tonttu lisää perheeseen on aina juhlimisen arvoinen asia. Saati sitten, että selvisin ilman sen kummempaa sydämentykytystä kellarikeikastani.

Tätä kannattaa juhlia =)
Skool ja mahtavaa joulukuun alkua!

10 kommenttia:

  1. Kiitos samoin sinulle ♥

    Nyt just muistin, mitä piti laittaa ostoslistaan ja se oli kanelitangot...Kiitos;) Elämä on välillä yhtä ostoslistaa.

    Yhdenyhtä tonttua ei ole vielä esillä. Ajattelin, että jos me kaksi riitämme vielä toviksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kyllä oman perheen tontut on ihan riittävät =)

      Poista
  2. Kiitos samoin Birgitta,ja toivottavasti meillekin tulee vähän viileää:)
    Pidin tuosta tontunhakumatkatarinastasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisitko oikeasti viileää ilmaa sinne? Tuleeko sinne sellaista kunnon talvea, vaiko vain viileää +10 keliä.

      Poista
  3. Hauska tarina. Ja jännäkin :) Kasvukertomus, jossa ei hymisty vaan toimittiin rohkeasti. Palkintona puolitoistametrinen tonttu. Eipä tontumpi alku joulukuulle :0)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olo on välillä aika jännittynyt, mutta niin kai se pitää tähän talviaikaan hiukan ollakin ;-)

      Poista
  4. Fly me to the moon on yksi Elämäni suosikkibiiseistä, ihana rakkauslaulu, kepeä ja syvällinen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihana, siinä on kaikki samassa pakkauksessa =)

      Poista
  5. Kyllä noita timanttihetkiä on jokaisen tavallisessa arjessa, kun "oikein silmin katselee" (J.Karjalainen). Sinulla vaan on mahtava taito kertoa niistä ja vielä huikaisevan jännittävällä ja mukaansatempaavalla tavalla! Toivottavasti tonttu tuo perheeseenne oikein hyvän ja kaikinpuolin ihanan joulun. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystäväiseni kauniista sanoista. Kyllä tuota pukkia katsellessa tulee hyvälle mielelle. Vielä kun löytäisi sen taskusta jotain maukasta tai kivaa... Ehkä mun pitää itse laittaa sinne yllätyksiä.

      Poista