maanantai 3. maaliskuuta 2014

Tähän en pyydä sulta lupaa

Viikonloppuna etsimme kurssin lounastauolla ruokapaikkaa. Koska herkullinen tapasbaari oli kiinni, niin päätimme suunnata kiinalaiseen, olihan sen ovet kutsuvasti avoinna edessämme.

Istuimme mukavaan loosiin ja tilasimme molemmat kanaa cashew pähkinöillä ja kohta eteemme tuotiin valtavat astiat ruokaa. Latasin lautaselleni riisiä ja lisäsin kastiketta lusikalla. Käteni pysähtyi kuitenkin kesken liikkeen tajutessani, että kastikkeessa oli kenties varsiselleriä. (En ollut normaalista poiketen muistanut kertoa tilatessani, että olen allerginen sille.)

Nousin siis ylös ja kävelin kassalle tarjoilijan luokse. Sanoin aivan ystävällisesti hänelle, että tilasin kanaa pähkinäkastikkeella ja että halusin tietää, sisältääkö ko. ruoka selleriä, koska olen sille allerginen. Kaveri veti salamaa nopeammin palon herneitä nenäänsä ja alkoi huutaa minulle, että nytkö sinä sitä kysyt? Sanoin uudestaan, minä haluan vain tietää onko ruuassa selleriä. Kaveri keskusteli edelleen huutotekniikalla enkä saanut vastausta kysymykseeni. Katsoin miestä suoraan silmiin ja sanoin: Tämä ei ole sinun ongelmasi. Tämä on minun ongelmani. Voitko sanoa onko siinä ruuassa selleriä? Kaveri hiljeni ja sanoi: On. Totesin vastaukseksi, että "Syön sitten riisiä, kiitos." ja palasin pöytään.

Siinä me istuimme kaksi isoa annosta kanaa pähkinöillä ja sellerillä. Miehellä oli ruokaa melkein neljän edestä ja minä söin riisiä ja join vettä. Olihan se suorastaan huvittavaa =)

Tiesin, etten ennen olisi voinut tyynenä katsoa huutavaa tarjoilijaa ja hoitaa asiaa näin nätisti. Kiitin itseäni ja kaikkia niitä oppeja ja kursseja, joita kävin ja jolla tänäkin viikonloppuna olimme.

Koska kurssilla teemana oli onnellisuus, niin siellä tuli puheeksi myös uskaltaako ihminen kertoa ympäristölleen olevansa onnellisuusvalmennuskurssilla. No minä en yleensä huutele ympäristööni sitä mitä vapaa-aikanani teen. Tänään kuitenkin lounaalla ystäväni kysyi miten viikonloppu sujui. Minä huomasin suureksi yllätyksekseni kertovani olleeni viikonlopun onnellisuuskurssilla. Samassa toisella puolella istuva henkilö latasi aika nasevalla ja kitkerällä äänellä oman mielipiteensä asiasta. "Se siitä sitten", ajattelin ja vastasin vain, että "jokainen tekee omat valintansa".

Tämä asioiden jakaminen loppui hyvin lyhyeen, mutta mitäs tuosta. En ole koskaan halunnut myydä kenellekään mitään. Eikä minun tarvitse puolustella tekemisiäni. En myöskään anna tuon toisen tölväyksen viedä itseäni pitkäksi aikaa mutaisiin syövereihin. Olen nimittäin oppinut, että se on minusta kiinni miten suhtaudun asioihin. Hänellä on mielipiteensä ja minulla omani. Minä en liimaa hymynaamatarraa kasvoilleni ja niele toisten oksennusta, sellainen ei auta ketään. Mutta toisen paha mieli ei ole minun paha mieleni, enkä halua tartuttaa itseeni kenenkään katkeruuttakaan. En ole aina näin joviaali tai neutraali sen suhteen kuinka muut käyttäytyvät, mutta ainakin nyt olen sujut itseni kanssa ja maailmankin.

Montaa testihetkeä en kuitenkaan toivo tälle viikolle. Siksi tilaankin lähipäiville ystävällisiä ja upeita ihmisiä. Ruttunaamojakin tietysti ymmärrän, mutta älkää tällä viikolla tulko minulle hirveästi avautumaan...

Meille kaikille siis hyvältä tuntuvaa viikkoa    

12 kommenttia:

  1. Huippua, Birgitta -mikä tyyneys ja itsehillintä! Voit syystäkin onnitella itseäsi. Ystävälliset terveiset lähetän sinulle ja hyvänolon jatkoa viikolle täältä toivottelen... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M, sitä ihan itsekin välillä yllättyy ;-) Pidetään lippu korkealla ♥

      Poista
  2. Vautsi! Ja hymyssäsuin riisiä ja vettä nassuun, auts ;)
    Mukavaista viikkoa toivotellen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, sellaista tahmeaa riisipaakkua ja vettä. Kyllähän sillä nälkä lähti, vaikka makunystyröitä ei ihan hivellytkään ;-)

      Poista
  3. Mahtava sinä! Hieno itsehillintä,en ole varma olisinko tuossa tilanteessa pystynyt sellaiseen.Mikä kamalan inhoittava tarjoilija ja huonoa asiakaspalvelua:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella hyvät aamumeditoinnit alla =)

      Kaverilla oli ollut varmaan todella huono päivä... Jotenkin sitä kuvittelee, että aasialaiset ei hermostu tai näytä huonoa fiilistä mitenkään. (Tulipahan sellainenkin ihme nähtyä).

      Poista
  4. Hmmm, joidenkin ihmisten hyvä olo tulee toisten ihmisten pahasta olosta, varsinkin jos on itse onnistunut saamaan sen aikaan. Taidanpa tuulettaa tukkaani silkasta kunnioituksesta itsehillinnästäsi ja tilannereagointikyvystäsi...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihanaa kuulla sinusta! Olen käynyt välillä katsomassa heiluisivatko pitsit valtoimenaan... kenties se päivä taas tulee.

      Kuuntelen huminaasi =D

      Poista
  5. Sut on haastettu! Tulen lukemaan tämän kohta....

    VastaaPoista
  6. Birgitta, tärkeää asiaa. Minä kuulun niihin, jotka (yli)herkästi aistivat muista kaiken, niin hyvän kuin pahan ja siksi olenkin alkanut ympäröidä itseäni heillä, jotka eivät syö energiaani. En jaksa olla tapaamisten jälkeen kuin kuiviin purisettu sitruuna.

    Onnellisuuskurssi kuulostaa mahtavalta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta Leena =)

      Kun ympärillä on energisoivia ihmisiä, niin se on parasta mahdollista seuraa -kevyempää askeltamista mehukkaana ja raikkaana (jätetään siis kuristetut ja puristetut happamat seurustelemaan keskenään).

      Myös tuntuu hyvältä ♥

      Poista
  7. Aivan mahtavaa olen niin ylpeä susta, itse en olisi pystynyt moiseen itsehillintään siellä kiinalaisessa. Viisauden sanoja myös Leenalla ja Pitsit sekaisin.
    Ite en lähtis luultavasti onnellisuuskurssille mutta samoja asioita pohdiskelen ihan ihtekseni...luultavasti ja muitakin mille toverit saattais hieman hymähdellä mutta olen tässä 1,5 vuotta niin paljon pohdiskellu eläämäni että joku valo syttynyt ihan itsekseen ja hyvä niin. Jokainen saa ja jokaisen pitäisi mietiskellä, käydä kursseilla, what ever näistä asioista niin saattais olla tämäkin maa hieman onnellisempia ja ymmärtäväisempiä ihmisiä täynnä. Oli tässä kans yks tapaus jossa en ymmärtänyt vastapuolen käytöstä ollenkaan ja hän veti valtavat herneet nenään enkä mä edes tajunnut miksi mutta parin päivän pohdinnan jälkeen tulin tulokseen että se johtui hänen minuutensa pieneydestä joka koki minut taas uhkana! Aina sitä oppii joka päivä uutta myös negaation kautta:)
    Onnellisuuskin saattaa olla uhka toisille kanssatallaajille ja siksi he ryttäävät heti jos avaat suusi mutta ei anneta sen häiritä. Nautitaan me suurista ymmärryksen hetkistämme ja antaa pienten sielujen itkeä kurjuuttaa.
    Halit

    VastaaPoista