sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ei hernettä patjan alla

Kädet.
Mulla on niitä kaksi.
Ne on ennen toimineet ihan hienosti. Mutta sitten rikoin ne...

Olen opetellut hoitamaan itseäni, mutta välillä tulee ylilyöntejä. Hudit huomaan aina samoista asioista, kivusta tietysti, mutta myös öisestä vempuilusta. Minä herään kun en voi nukkua mahallani. Pääni ei käänny vasemmalle laisinkaan ja oikealla se kyllästyy nopeaan. Sitten käännyn selälleni ja kohta huomaan nostavani kädet pään yläpuolelle. Siellähän käsien kuuluu olla nukkuessa. Eikö kuulukin?

Toissayönä minä taas nostin oikean käteni ylös. Ojensin (varmasti kauniisti kuin prinsessa) tuon ruipelon ulokkeen, tietoisesti suoraan ylös ja taakse kohti seinää. Sitten ranteeni jäi jumiin lukuvaloni kahden lampun väliin. Mitä tekee tällöin yön kuningatar? Se kiskaisee raajaansa oikein olan takaa... saa mukaansa lampun, proput sekä aimo annoksen betonimuruja.

Niin minä heräsin unelmistani kädessäni roikkuvaan yövaloon. Ei siinä kannattanut esittää ylvästä ja heilauttaa ilmavia laineikkaita kutriaan, vaan pistää huulet tiukasti kiinni, jottei tullut syötyä rouheaa seinää... Vipusin itseni ylös, pudistelin vähemmän kainosti ja yritin asetella lampun yöpöytäni korkean kirjapinon päälle. Sitten pyyhälsin lakanalta suurimmat kokkareet pois, siirsin tyynyni alemmas ja menin kippuraan mahtuakseni muruttomaan osaan sänkyä.

Vain poseeratessa nostan ensi kerralla käteni ylös...
Eilen minä katselin toistamiseen Kesähetket elokuvaa, se oli yhtä tylsä kuin leffassakin, mutta nyt minä jäin seuraamaan vanhimman veljen vaimon käsivarsia. Ne olivat hoikat kädet, mutta upean kiinteät ja niissä oli lihakset!

Voih, sanoin mielessäni. Jos minulla olisi tuollaiset käsivarret, niin näyttelisin niitä mielelläni kenelle tahansa. Silloin minulla olisi varmasti myös vahva lapatuki ja lihasjänteitä selkäpuolellani. Minä en enää soittelisi lapojani kylkiluita vasten, vaan hengailisin aivan erilaisessa bändissä.

Oih ja voih, olisikohan minulla vielä jotain mahdollisuuksia?  Ehkä minä kykenen... Kenties huomen aamuna otan kuntosalikamat mukaani ja löydän itseni varovasti harjoittelemassa näitä ruikuloita, jo maan vetovoiman löytäneitä käsiäni.

Ei kai tässä muukaan auta, kun en haluaisi jatkossa herätä näihin yöllisiin kipu-vempuilu-yölampun-irrotuskekkereihin! Saati paikkailla seinää ;-)

10 kommenttia:

  1. No on sulla ollut yö!
    Tosin ymmärrän sua hyvin koska silloin kun särkee, ei mikään asento ole hyvä jasehän on meillä joka öinen taisto mutta pitikö Karman vielä kostaa lampun välityksellä.
    (hieman kyllä hymyilytti kun näin sieluni silmin kuinka sä pudistelet betonin pölyä..) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva Karma kyllä heitti kunnolla soraa silmille. Olen kostanut sille imuroimalla sängyn ja laittamalla yöpöydälle vanhan isoisäni tekemän lukulampun. Lamppu on tehty vanhasta silitysraudasta. Nyt toivon hyviä unia, sillä silitysraudan kanssa ei parane painia...

      Onneksi oli yöpimeä, ettei kukaan muu nähnyt ;-)

      Poista
  2. Voi sua pientä ♥ Mä yritän olla tirskahtamatta öiselle betonimielikuvalle ja toivon vaan kovasti-kovasti, että pipi katoaa johonkin hus-pois!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muakin oikeasti aamulla jo hymyilytti. Arvaa nyt kun herää käden ympärillä roikkuvaan seinälamppuun, muten se on edes mahdollista ;-). Eiköhän tämä olo taas kohene, olen sen verran sitkeää tekoa =D

      Poista
  3. Hurjaa on ollut öinen meininki, kun betonikin ropisi. Huh huh! Tiedän tunteen, kun jokin kohta kehossa on kipeä eikä sillä kärsi nukkua. Pikkuhiljaa olkajänteeni on paranemassa ja voin kohta laittaa nukkuessani kädet ylös, jonne ne minunkin mielestäni kuuluvat....=)

    Reippaan hikisiä kuntoiluhetkiä toivottaen....=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaan, että olkajänne on ikävä kipuilija, toivottavasti se paranee lopullisesti. Muistan kun lapseni nukkui pienenä siten, että sillä oli kädet ja jalat x-asennossa. Se oli suloista, mutta näin aikuisena sängyn pitäisi olla supersuuri, jotta siihen mahtuisi äksäilemään. Ei tuo siippakaan varmaan kovin innoissaan olisi kun oikein rupeaisin leveilemään =)

      Ainakin aikomus liikuntaan on kova =D

      Poista
  4. Sulle riiittäsi kahden kilon kauniit kahvakuulat. Minä yritän muistaa tehdä 30 sarja joka päivä, mutta jotenkin ei vain aina ehdi/viitsi/huomaa. Katselin erästä edellissuven kuvaa ja järkytyin kauheasti...(allit!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka mulla on vain ruikulat olkavarret, niin niissäkin on jo sellaiset alut (en edes uskalla kirjoittaa tuota sanaa...)

      Löytyykö kahvakuulia vaaleanpunaisina =D

      Poista
  5. Kädet ja jalat - itsestäänselviä kehon apureita, jotka huomaa vasta, kun ne ei toimi kuten pitäisi. Meinasin minäkin suositella puntteja tai kahvakuula, mut niiden kanssa pitää olla varovainen. Itse sain olkapaan lihaskalvot repäistyä esittelemällä, kuinka hyvät on vielä liikeradat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio. Olen pari kertaa nähnyt kun miehet esittelivät lapsilleen, kuinka liike tai temppu tehdään. Molemmilla kerroilla taisi jokin kohta revähtää tai vähintäänkin venähtää... Parempi siis, että ensiksi kysyn omalta taikasormifyssarilta liikeradat ja birgitan kestävät ohjeet =D

      Poista