Kiitokset

Lomaltapaluun iloa. Kiitos Karkille ja Jukalle tunnustuksesta! Olette molemmat huippuja =)

Pidemmittä mutkitta suoraan vastauksiin:

1. Milloin aloitit blogisi? 
Tämän blogin toukokuussa 2010. Alkuharjoituksia olen kirjoitellut työpaikkani intrassa syksystä 2009 -sellaista asiallisempaa ;-)

2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee? 
Elämää näiden silmien kautta. Huomioita siitä, että asiat pääsääntöisesti on ok. Hyvästä tulee iloita, sanoi vanhat sananlaskut ihan mitä tahansa. Jos päivä menee joskus pieleen, niin jotain hyvää siitäkin voi nähdä tai sitten kiitän illalla, että onneksi tämä päivä on ohi. Olen kahjo pelkääjä, joten pyrin aina vaan enemmän naureskelemaan lempeästi itselleni. Opettelen siis kirjoitellenkin elämään rohkeampaan suuntaan =)

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? 
Ei kai samanlaisia blogeja olekaan, jokainen tuo niihin oman mausteensa. Ehkä toivon salaa olevani blogissani sopivan makea ja suolainen ja omaavani himpun verran pyöreyttä ja kirpeyttä, sopivasti hulluutta ja todella vähän etusormea nostattavaa opetusta.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Käväisin joskus aika pohjalla omassa elossani. Koska halusin ylös happirikkaaseen ilmaan, niin etsin tietoa, pidin itsestäni huolta, muutin tapojani, opiskelin ja kouluttauduin. Sitten tajusin, että elän hyvää elämää ja vielä parempana sen koen, jos jaan hyvän olon keinoja toisille. Katselin ilolla mieheni kirjoitteluja ja ajattelin kainosti kokeilla sitä itsekin.

Jos siis saan jaettua yhtään valoa tai iloa ympärilleni, niin bloggaaminen on tuonut elämääni sitä mitä haluan, jakamista. Hyvän olon jakamista.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Olen monesti miettinyt yläbanneria. Siis pelkurina mietin, että voiko omaa kuvaa pitää vai ei… Heh heh… Kun joskus näette, että banneriin on tullut jokin karmea kuva, niin tiedätte, että se on iskenyt -paniikki ;-) Ehkä kuitenkin tavoitteenani on tehdä sinne jotain oman käden jälkeä. Toivottavasti kaunista.

Viidelle jakaminen tuntuu vaikealta, sillä ne blogit joita luen koen kaikki antoisiksi.

Siitäkin huolimatta ilolla jaan tunnustuksen

Henrietalle valokuvaamisen taiturille ja inspiraation antajalle
Johannalle taiteen tuomasta ilosta ja elon kauniista kuvaamisesta
Leenalle uskomattomasta luomisvimmasta ja kirja- runomaailmaan sukeltamisesta
Mummolle, jonka prinsessa antaa uutta näkökulmaa elämään
Sooloilijalle upeasta uppoutumisesta elokuvan maailmaan

Vierailkaa ja löytäkää. Jakakaa ja nauttikaa =)

Valostumista vai keväistä villeyttä

Olen saanut valoa kuluneella viikolla enemmän kuin osasin toivoakaan:

Lauantaista perjantaihin olin sosiaalinen.
Eikä tehnyt tiukkaakaan. Olen siis oppinut jotain =)
ja saanut näin valoa muilta ja itseltäni.

Olen ollut poissa kotoa ja nautiskellut lomasta. Nautiskellut todellakin, kaikilla aisteilla. Ja valon määrä päässäni sen kun kasvaa ;-)

Eilen kotiin palatessani näin ensimmäiseksi uuden kattolamppumme olohuoneessa. Remonttimiehen avulla kahden vuoden hehkulampun retku vaihtoi paikkaa ja muutti olemuksensa uudeksi hienoksi valaisimeksi. Kolminkertainen valon lisääntyminen! Vieno kehräys kuuluu joka kerta kun katsonkin olkkariin...

Ja mikä ihme se onkaan tuolla taivaalla loistanut?
AURINKO
Kiitos! Kiitos! =)

Vaikka kuinka pakkanen ja tuuli kiristää naamaa, niin kyllä tuo aurinko mieltä lämmittää.



Tällä määrällä energiaa voisin jo ajatella lähteväni seikkailemaan kohti tuntematonta.

Rolling In The Deep

Jos aamun aloittaa juna-asemalla nauravaisen naapurin kanssa myöhästelevää junaa odotellen ja sitten pääsee tuppautumaan lyhyttäkin lyhyempään junaan, niin päivä ei voi alkaa kuin hyvin.

Työpäivän voi nollata kasvattamalla huimia hauiksiaan salilla ja sitten
käväistä siellä mihin vain harvoin pääsee
mennä suomalaisten jumalien luomukseen.

Hämärään valoon ja lempeään lämpöön.
Silmät kiinni ja sitten

kadota tästä maailmasta...

jonnekin aurinkoon ja lämpöön

suoraan kesään ja lomaan...

Jossain välissä havahtuminen. Paluu takaisin. Mutta täysin uudistuneena.

Hyräillen.

Vihellellen.

Laulaen.

Adelen uusin levy on soinut viikon putkeen.
Hiukan tummaa... mutta sielukasta.

Hmmmmmm..... nautinnollista =)

Omat käskyt

Viimeksi kampaamossa käydessäni luin Trendiä ja sisäsivulta avautui miehen kolumni, jossa hän pohti omia kymmentä käskyään.

Melkein käänsin sivua kesken lukemisen, kunnes yksi hänen lauseistaan sai kysymysmerkit kasvamaan päässäni: 

”Älä osta koskaan kukkia” 

Mitä? Miksi? Todellako? Mielenkiintoista.

Lukuhetki jäi pitkäksi aikaa mieleeni ja sitten päätin katsastaa omat lakini. Mitä ne ovat? Löytyykö itseltäni yhtä ehdottomia sääntöja kuin kolumnistilla? 

Tiedättekö, en saanut mitään aikaiseksi. Pää löi tyhjää ja pohdin, että missäs nyt viiraa... Eikö mulla muka ole omia sisäisiä lakeja? Olenko todellakin niin varma, että aina jokin voi sotkeentua ja mullistaa maailmani eikä kiveen hakattua sääntöä voi olla?

No jotainhan nyt on pakko olla (niiden älä-tapa juttujen lisäksi). Kuten:

1. Pyri olemaan oma (omituinen) itsesi –ja ymmärrä, että muutkin ovat mielestään ainutlaatuisia

2. Ole luotettava –mutta  jos luotat vain itseesi, niin muista että olet joskus epäluotettava

3. Uskalla puhua totuutesi –joka siis saattaa muuttua elämänmuutosten myötä

4. Älä loukkaa toisia –muista kuitenkin, että olet ihminen ja saatat joskus tehdä niin tahtomattasi (ja tarkoituksellakin, kun olet pahalla tuulella)

5. Pidä ainoasta kehostasi huolta –ja kun olet yrittänyt liikaa liian tiukassa aikataulussa muista varata ylimääräisiä hoitoaikoja fyssarille

6. Ota vastuu itsestäsi –katso päivittäin peiliin ja tsekkaa hymyiletkö itsellesikin etkä vain muille

7. Älä pelkää turhaan –suurin osa sun "möröistä" ei ole koskaan toteutunut

8. Ole rohkea –se tekee sulle joka tapauksessa hyvää

9. Elä ja nauti siitä –tällä hetkellä elämäsi on omissa käsissäsi, oma vastuu, oma valinta

10. Pidä elämässäsi mukana ystävät ja rakkaat, meditoi, ole kiitollinen, anna anteeksi ja naura
–mieluiten päivittäin vähintään kolme näistä, parhaimmillaan kaikki.

Ja lopuksi tajua, että jos hoidat kohdan 10 päivittäin niin kaikki nuo muut lakisi toteutuvat automaattisesti =)

Kun sanat vaikenevat -Kuninkaan puhe

Pääsääntöisesti teatterisalit on olleet leffoissani pieniä, mutta nyt näytös oli viety suurimpaan saliin ja päivänäytöksessä oli runsaasti yleisöäkin. Elokuva alkoi takana istuvan aikuisen naisen potkuilla selkänojaan. Onneksi oli sen verran väljää, että kun siirsin takapuoleni muutamaa istuinta vasemmalle, niin penkkirivi heilui vienommin. (Kun omistaa levottomat kolmen metrin pituiset jalat, niin kannattaisi mennä istumaan ekalle penkkiriville, mur mur!)

Jos tunnelma olikin aluksi hermoja kiristävä, niin oli itse elokuvakin. Alku oli nöyryyttävää ja tuskaa. Edessä mikrofoni Wembleyn stadionilla, yleisö ympärillä ja sanat jotka eivät tuleet suusta ulos. A.... A..... Aaa.....

Änkytyksen paniikin tunnelmaa oli sivullisena vaikea katsoa. Varmasti tilanne tuntui ahdistavalta puhujaa rakastavasta puolisosta, puhumattakaan itse kuninkaallisesta, jolta alkusanoja pidemmälle puhe ei onnistunut.

Voiko tässä vajota maan alle? Tässä mikrofonin edessä. Kaikkien näiden ihmisten silmien alla.

Elokuvan nähtyä tulee miettineeksi millaista elämä olisi eristyksissä tavallisesta kansasta. Lukuunottamatta rakastavaa puolisoa ja lapsia elää ilman ystäviä. Omata puhevamma, joka estää kunnon keskustelun. Paineen siitä, että pitää tehdä asioita, jotka tuntuvat mahdottomilta. Ja sitten kohdata pahin pelko silmästä silmään.

Huippunäyttelijöinä:

Tuleva kuningas Yrjö VI ... Colin Firth

Puoliso Elizabeth ... Helena Bonham Carter

Puheterapeutti Lionel Logue ... Geoffrey Rush

Jos koskaan on pelottanut puhua jollekin tai kauhulla panikoinut oman esityksensä kanssa, niin tämän katsottua miettii omia kompurointejaan kenties hiukan lempeämmin.

Olemme kaikki ihmisiä, inhimillisiä, ehkä jollain lailla vaillinaisia, mutta silti erittäin rohkeita. Joko puolisoina, ystävinä, ulkopuolisina auttajina tai juuri omana itsenämme.

Klikkaa ja katso trailer

 

Vie pois!

Ota

tiukka ote

vie pitkin tietä

pidennä askelta ja vie

anna tangon tuntua ja musiikin soida

Carlos Gardel: Por una Cabeza

Hhhmmmmmm

=)

Malttamattomalla kaikki keinot käytössä

Helmikuu.
Sekin on vielä talvikuukausi.
Kuka niin on määrännyt ja millä perusteella?
Voisiko halutessaan siirtää helmikuun kevätkuukaudeksi?
HAA! Kaikkea saa yrittää ;-)

Aurinko on selvästi talvella mennyt mailleen ja yrittänyt piilotella. Olen nyt kuitenkin saanut muutaman havainnon siitä. Ei tarvitse olla tiedemies, jotta tästä havainnosta voi päätellä auringon siis olevan olemassa.

Tuolla se on sitkeiden pilvien takana odottamassa jotain.

Mitä ihmettä sä siellä odotat?
Mä odottelen täällä toisella puolella!

Oletko nukuksissa, vai kaipaatko jotain...

Saisiko sinut heräämään tällä tervehdyksellä. Vetreyttävällä aurinkotervehdyksellä.

Ehkä tämä huvittaa sinua ja saa sinut pirskahtelemaan tai pilkahtelemaan.
Kenties tämä myös miellyttää sinua, onhan sinua kohti kumarrettu aiemminkin, monen monituista kertaa.

Jos lupaan juoda enemmän, useamman kerran päivässä vettä lasista, niin saisitko sovittua noiden pilvien kanssa, että jättävät sateet myöhemmäksi.

Ja voisitko itse vielä luvata tulla käymään pidemmäksi aikaa?

Pliis?

Kiltti, Pliis!