Hiljaisuus

Katkaistaan huonot tuulet,

kropan ärsytyksen aiheet.

Mielen järkytykset

ja niiden surulliset jäljet.

Tapetaan hiljaisuus.

Olen ollut.
Ihan vain ollut. Täynnä tyhjää ja tylsää.
Istunut matolla ja odottanut, että jos oikein karsin kaiken turhan pois,
niin löydän sen mitä haluan,
ja vielä parempaa, tiedon kuka tai mitä minä olen.

Tänään jotain tapahtui. Mikä lie entropia. Kaikki alkoi kuten tavallisesti, mutta yksi lähti, toinen sairastui, me muut mietimme miten kenenkin pitää reagoida tilanteeseen. Asioita ratkoessani huomasin rupatelleeni tänään enemmän kuin koko kuukauteen ja ymmärsin olevani hyvällä tuulella, vaikka taivaalta satoi tihkua. 

Minut on siis ladattu taas täyteen.
Toiminta - se vähentää mieleni huolia. 

Sosiaalisuus - se taitaa tehdä muuten vaan hyvää minulle.

Tämä kulunut kuukausi on ollut hankala ja omituinen.

Sanon sinulle kiitos ja hyvästi.
Onneksi olit lyhyt!

Nyt siirrytään kevätkuukauteen ja uuteen aikaan.

Leffassa: The Favourite

Istu hevosrattaiden kyydissä ja tule tipautetuksi hovin pihamaalla lannalta haisevaan liejuun. Ilmoita, että olet tullut tapaamaan serkkuasi Lady Sarahia. Kun sinut ohjataan siistiytymään ja avaat oven huomaat langenneesi ansaan ja astut haisevana suoraan Lady Sarahin silmien alle. Saat armosta paikan piikana, armoa sen sijaan eivät anna muut raskaan työn raatajat, vaan he pistävät kätesi lipeään.

Miten herkullinen aloitus elokuvalle. Miten taidokasta kuvausta ja mikä äänimaailma. Olin myyty heti alusta ja veto säilyi loppuun asti.

Oppositiossa

The Favourite perustuu henkilöihin ja tapahtumiin 1700 -luvun alkupuolelle, mutta se on maustettu tulisilla ja värikkäillä mausteilla. Tämä ei ole mitään perinteistä pukudraamaa, sillä puvun alla on erityinen maailma, eikä se ole kiiltokuvaa, ei todellakaan. Elämä ja politiikka on likaista peliä, otteet ovat kovat, huvitukset ovat houkkamaiset ja selkään puukotetaan jos mahdollisuus sen suo.

Näytänkö mäyrältä?

Jos miehet kohtelevat naisia asiattomasti, saavat he samalla mitalla takaisin. Kovaa kohtelua kokee myös palvelusväki. Mutta ei ole nainen naisellekaan aina ystävä (vai onko koskaan), sen verran kovaa peliä elo Englannissa on.

Kuningatar Anna on hauras, sairasteleva ja kuitenkin vallan ja arvonsa tunteva hallitsija. Elämässä tapahtuneet menetykset ovat saaneet naisen sekaisin ja kun kirkkaiden hetkien välillä hulluus vie voimat, tai kuningatar Anna on kyvytön ottamaan otetta valtion asioista, hänen ystävänsä Lady Sarah ottaa ohjakset hovissa.

Juuri nyt vedetään köyttä siitä jatketaanko sotaa Ranskaa vastaan ja ollaan voitokkaita vai säästetäänkö kansaa ja sovitaan rauhasta.

Minä en pelkää mitään!

Oppositio toivoo rauhaa, mutta Lady Sarah haluaa sodan jatkuvan, vaikka hänen miehensä on eturintamassa. Miksi näin? Siinäpä kysymys. Kuvio selvenee serkku Abigailille pikku hiljaa ja tästä elokuva saa lisäpontta kuin nuotio bensasta.

Lady Sarah on kylmän laskelmoiva ja järkähtämätön nainen. Hän pitää langat käsissään tapahtuipa mitä tahansa. Hän ei sääli mitään, sääli on sairautta, myös itseä kohtaan. Minä teen mitä minä haluan, siinäpä elämän motto.

Seuraava liikkeeni on...

Serkku Abigail taas on mielenkiintoinen mysteeri. Hän menee eteenpäin sitkeästi, taiten ja omaa sopivan määrän kylmäpäisyyttä, voimaa sekä periksiantamattomuutta.

Missään vaiheessa en ole selvillä kumpi serkuksista voittaa keskinäisen kisan ja se tässä onkin parasta.

Vaikka miehet ottavat osansa hovissa, niin näiden kolmen naisen kanssa elämä ei ole helppoa, tai se ei ainakaan ole yksitoikkoisen tylsää. Todennäköisesti minä olisin paennut paikalta, olisinpa ollut mitä sukupuolta tahansa...

The Favourite on täynnä mielenkiintoisia kuvakulmia, hekumallista elämää, tiukan terävää sanailua. Hovin tunnelma muuttuu hetkessä hersyvän hauskasta ikävään ja elokuvassa sen tiivistää erinomainen musiikki. Pahaenteisyys kasvaa ja pitenee hetki hetkeltä. Ehdottomasti herkullinen elokuva. Erittäin viidyttävä.

En ole koskaan pitänyt elokuvan tarinan liiasta valottamisesta. Senpä vuoksi sanon vain, että menkää elokuviin. Mikään ei ole niin hienoa kuin taitavan kameratyöskentelyn, äänimaailman ja elokuvantekijöiden taiteen seuraaminen.

Elokuvan traileri

Elokuvassa käynti kannattaa aina ♥



Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Käsikirjoitus: Deborah Davis, Tony McNamara

Pääosissa:
Kuningatar Anna - Olivia Colman
Lady Sarah (Malborough) - Rachel Weisz
Palvelijatar Abigail - Emma Stone
Oppositiojohtaja Harley - Nicholas Hoult
Lord Malborough - Mark Gatiss

Tavallaan yksin, muttei kuitenkaan

Aamulla kohtasin miehen kylpyhuoneessa.
Se kurkisti suihkusta pyyhettä ottaessaan ja näytti vesipisaroituneena hauskalta.

Junassa oli viisi hiljaista ihmistä. Istuin heidän keskellään perille asti. Meistä kukaan ei tuijottanut kännykkäänsä, mutta emme kyllä tuijotelleet toisiammekaan ;-)

Kaupungin jäisillä kaduilla kuljin muiden hissuttelijoiden tahtiin. Silmiin katsomisen sijaan etsimme todennäköisesti kitkaa luovia hiekkakiviä maassa.

Töissä kohtasin työkaverin käytävällä ja iloitsin hyvästä hengestä, joka porukassamme hehkuu.

Palaverissa tapasin tuntemattoman konsultin. Kaveri oli pyydetty äkkiseltään tuuraamaan sairastunutta. Miestä taisi jännittää hiukan, mutta hyvin se esitys meni.

Töiden jälkeen valitsin Jari Sarasvuon seurakseni, kuulokkeiden kautta kuitenkin. Mies sai minut naurahtamaan ääneen kotimatkalla, katseeni osui vastapäätä istuvaan kaveriin. Sitäkin alkoi naurattaa.

Pian kotiuduttuani avasin ulko-oven äidilleni, jonka kassissa meille tuli aivan liian paljon pullaa ja tuoretta leipää. Ihana äiti.

Vielä illalla kohtasin Esa Saarisen juutuubin kautta. Jään odottamaan sitä hetkeä, että tapaan hänet yliopiston luentosalin ovella livenä ja saan kuunnella hänen tarinointiaan hienovaraisen jännittävistä asioista :)

Erikoisen hiljainen päivä puhumisen suhteen. Mutta yllättävän monimuotoinen kuitenkin...