Olen himonnut iltakävelyjä,
kävellyt himoissani niin paljon,
että koipeni muuttuivat 50 vuotta vanhemmiksi
ja rupesivat hoipertelemaan.
... alaraajojen jäykistely johti myös yläpään vaivoihin, päävaivat taas aiheuttivat ärsytystä,
joka levisi ympäri taloa ja puutarhaa...
Kun raid ei tappanut minua
- tuota kammottavaa inisevää ötökkää-
päätin ottaa itseäni niskasta kiinni
ja varasin ajan hoitoon.
Jos hoitopöydällä sätkähtelinkin holtittomasti,
kimmeltävät hikipisarat noroivat selkäpiissäni
ja kyyneleet polttivat poskiani
niin lopuksi minut palkittiin
kauniin vihreällä lahjanarulla...
Kyllä näillä kelpaa tepastella huomenna töihin =D
Jos kehtaisin, laittaisin kaveriksi upean kesähattuni!
keskiviikko 27. elokuuta 2014
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Koneesi ei näytä toimivan oikein
Mur mur,
sanoi pieni pääni
kun eilen kuulin kotona ihmetystä siitä
miten saan itseni tiistaisin niin lopen kuolleeseen kuntoon.
Sur sur
teki mieleni näyttää
sormella korvan kohdalta
ja kysyä oletko elänyt viimeisen vuosikymmenen kanssani vai et
sekä kuunnellut ja katsonut kehoni salamointia.
Päästin kuitenkin ilmat pois poskistani,
jätin sanomatta osin ne sanat
joita mieleni teki,
kun ymmärsin, että se luulee tarkoittavansa hyvää
vaikkei sillä ole lähimainkaan käsitystä siitä mitä minun kehossani tapahtuu
ja miten yritän parastani ja koetan olla antamatta kivulle valtaa ja identiteettiä.
Ja vaikka mieleni teki potkaista seinää
taikka kostoksi sen säärtä ;-)
niin lähdin miehen kanssa kävelylle,
sain aimo annoksen kostean märkää happea
ja annoin maailmalle kaiken ainakin hetkiseksi anteeksi.
ps. No tänään soitin kovalla volyymilla Olavi Virran Hurmion, hain siipan tanssiin ja hämmensin sen nautinnolla solmuun ;-)
Parasta siis toivottaa: Oikein nautinnollista viikonjatkoa meille kaikille. Muistakaamme tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä =)
sanoi pieni pääni
kun eilen kuulin kotona ihmetystä siitä
miten saan itseni tiistaisin niin lopen kuolleeseen kuntoon.
Sur sur
teki mieleni näyttää
sormella korvan kohdalta
ja kysyä oletko elänyt viimeisen vuosikymmenen kanssani vai et
sekä kuunnellut ja katsonut kehoni salamointia.
Päästin kuitenkin ilmat pois poskistani,
jätin sanomatta osin ne sanat
joita mieleni teki,
kun ymmärsin, että se luulee tarkoittavansa hyvää
vaikkei sillä ole lähimainkaan käsitystä siitä mitä minun kehossani tapahtuu
ja miten yritän parastani ja koetan olla antamatta kivulle valtaa ja identiteettiä.
Ja vaikka mieleni teki potkaista seinää
taikka kostoksi sen säärtä ;-)
niin lähdin miehen kanssa kävelylle,
sain aimo annoksen kostean märkää happea
ja annoin maailmalle kaiken ainakin hetkiseksi anteeksi.
ps. No tänään soitin kovalla volyymilla Olavi Virran Hurmion, hain siipan tanssiin ja hämmensin sen nautinnolla solmuun ;-)
Parasta siis toivottaa: Oikein nautinnollista viikonjatkoa meille kaikille. Muistakaamme tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä =)
Tunnisteet:
Kipu,
Musiikki,
Pieniä hetkiä
lauantai 16. elokuuta 2014
Alle kaksikymmentäkaksi astetta lämmintä
Nainen oli kesällä syntynyt ja mies talvella.
Ja sen aisti hyvin, kun he joivat aamukahvia parvekkeellaan.
Miehellä oli shortsit ja t-paita,
naisella taas toppi, neule, huppari, pitkät housut ja filtti siinä jalkojen päällä.
Olisinpa syntynyt edes keväällä,
ajatteli nainen ;-)
Tunnisteet:
Huumoria vai ei ;-),
Luonto,
Pieniä hetkiä
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Kun loppu häämöttää
Leikitäänkö kaverit,
ettei tänään ole kesäloman viimeinen päivä.
Ettei ilta ole tullut, eikä pilvi tuonne auringon eteen.
Tai sovitaanko ainakin, että huomenna on vain hiukan erilainen päivä. Puetaan hienommat vaatteet päällemme, lähdetään yhdessä kaupungille, tanssitaan letkassa toimistolle ja puuhaillaan tietokoneilla ja puhelimilla kunnes kyllästytään. Tullaan sitten illalla taas tänne yhdessä pisamoitumaan ja olemaan.
Mutta nyt, käydäänkö vielä meren aalloissa, annetaan pisaroiden huutoa, villitä pintamme ja keinuttaa. Riekutaan vallattomina kunnes nauru kirpistää poskia, juodaan limonaadia ja vielä yksi lasillinen kuplivaa...
Eikä mennä aikaisin nukkumaan, eihän. Vaan hymyillään super-kuu-ukon kanssa tämä yö.
Mä haluan ottaa tästä illasta kaiken mahdollisen irti
... sillä seuraavaan lomaan on järkyttävän pitkä matka...
ettei tänään ole kesäloman viimeinen päivä.
Ettei ilta ole tullut, eikä pilvi tuonne auringon eteen.
Tai sovitaanko ainakin, että huomenna on vain hiukan erilainen päivä. Puetaan hienommat vaatteet päällemme, lähdetään yhdessä kaupungille, tanssitaan letkassa toimistolle ja puuhaillaan tietokoneilla ja puhelimilla kunnes kyllästytään. Tullaan sitten illalla taas tänne yhdessä pisamoitumaan ja olemaan.
Mutta nyt, käydäänkö vielä meren aalloissa, annetaan pisaroiden huutoa, villitä pintamme ja keinuttaa. Riekutaan vallattomina kunnes nauru kirpistää poskia, juodaan limonaadia ja vielä yksi lasillinen kuplivaa...
Eikä mennä aikaisin nukkumaan, eihän. Vaan hymyillään super-kuu-ukon kanssa tämä yö.
Mä haluan ottaa tästä illasta kaiken mahdollisen irti
... sillä seuraavaan lomaan on järkyttävän pitkä matka...
Tunnisteet:
Pieniä hetkiä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)