Täyteläinen kesänainen

Oi,
miten olen voinutkin paremmin.

Kuinka täyteläinen oloni onkaan ollut.

Olen löytänyt itseni.
Luonnollisuuteni ja
runsauteni.

Olen myös selvästi vahvistanut hermojani. Loma on ollut siihen mitä mainiointa lääkettä.

Ajatella, että kaiken tämän olen sisäistänyt ja luonut.

Ihan itse =)

L-O-M-A-L-L-A

Jos kaipaat täyteläistä oloa, etkä meinaa millään sitä muuten saavuttaa, niin lähde lomalle tai käy apteekki-tai rohkos- ja kemikali- tai siirtomaatavarakaupassa ja hanki Vi-Ta-Ma -tölkki avuksesi.

Se puree

Onko sulla nainen,
se maanantaikappale, joka
tiistaina puri hampaat yhteen,
voihkaisi, ja lähti maitojunalla maalta kaupunkiin.

Se samainen nainen,
se keskiviikkokappale, jonka
hammaslääkäri mietti: eikö mökkeillessä rentouteta hammaskalustoa laisinkaan.

Sinullako se on se nainen,
se torstaikappale, jolle ehdotat jotain sun mielestä kivaa

ja se pirulainen näyttää kulmansa raakana kuin teurastaja
Ei! Ei! Ei!
En halua omaa mökkiä, en punaista, en mummon, en läheltä enkä kaukaa!
En! Ei! Ikinä!

Onko sulla tosiaan vielä se nainen,
se mikä-helvetin-päivä-tänään-onkaan, joka tuntuu syövän kaiken hauskan elävältä
silmät kipunoiden
raastaa terävillä kulmahampaillaan
repii lihan reikaleiksi
nielee isoina paloina
henkeä välillä ottamatta
ja lopuksi oksentaa sulamattomat luut kadulle.

Koeta kestää mies,
muista mitä Tiede -lehdessä kerrotaan: Huulen koskettaminen rentouttaa.
Lämmön ja pehmeyden aistiminen rauhoittaa.

Pistä siis sormi sen vaarallisen suun eteen. Kosketa.
Sano hiljaa ja lähellä: Hysss...
Taltuta sen parasympaattinen hermosto.

Ja sulla voi ehkä olla se sama nainen,
mutta sunnuntaikappale, joka miettii
mikä se on tappamaan kenenkään haaveita.

Jos sais kerran reissullansa

Olen nainen.
Mitä ihmettä mä laitan päälle? Ei mulla ole sopivaa vaatetta.

Mutta ilman rihmankiertämää ei voi lähteä.
En ajattele, toimin vain ja vedän mustat trikoot jalkaan.
Astun ulos iltaan ja kiilaan kylkeen kiini.

Sataa ropisee. Jalan alla kahisee hiekkatie, mutta kohta metsän siimeksessä on jäljellä vain ruohottunut kinttupolku. Väistelen puiden oksia ja liimaudun vieläkin tiukemmin viereiseen kylkeen.

Sitten metsäpolku avautuu pellon äärelle, ja minä näen hevoshaan, ladon ja ryhmiä, parittomia ja parillisia. On kuin olisin kävellyt vanhaan elokuvaan. Ulkona on miehiä ja naisia seisoskelemassa. Osa nojaa oven pieleen. Tytöt kikattavat pienessä ryhmässä, jossain lähistöllä on siis poikiakin.

Ja me sukellamme sisään pimeään.
Seinällä loistaa valonauhakitara. Heinäseipäät nojailevat kauniissa rivissä toisiinsa perällä.
Bändi antaa tahdin ja koska tilaa ei paljoa ole, huomaan olevani vietävänä muiden mukana.

Tositanssijat liitelevät parkettilassa. Minä nautiskelen rahvaan puolella. Seurailen vanhaa rypyistä kaunistettua pariskuntaa ja heidän ilonpitoaan. Hymy on seinäpenkin istuvilla pareillakin. Mies tuulitakissa kiihdyttää tahtiaan lattialla illan mittaan. Tirskun jo muutaman kappaleen jälkeen, kun näen miehen puristavan pariaan tiukalla otteella. Minulla on jonkun koron jälki jalassani, mutta tuolla naisella on tiukka kämmenen jälki pakarassa.

Minä huomaan olevani yllättäen tyytyväinen vaatevalintaani. Sillä tennarini siivittävät minut helposti läpi epätasaisen lankkulattian kohoumat ja yllättävät kuopat. Tärkeintähän ei ole ajatus, tärkeämpää on teot ;-) Niinpä suurimman osan ajasta leijailen keveänä vain tuntien viejän sydämen sykkeen.

Latotanssit

Kannattaa kokea =D

Vastustuksen murtaminen

Voisinkohan mä pitää vähän lyhyempiä päiviä, kun +saldot on aivan tapissa?
Joo, tottakai.

Ja miten kävi. Aika kului, pinot eivät kadonneet ja minun päiväni olivat yhtä pitkiä. Kohtuullisen hurjan työviikon jälkeen sammutin valot perässäni ja astelin ulkoilmaan. Kävelin merelle päin ja hiljensin vauhtiani. Olisin voinut repiä olkani irti, niin tympääntynyt olin kivun kanssa rimpuiluun. Muutenkin kiivas työtahti oli ottanut osansa, sillä kahdelta iltapäivällä olin lähellä haamutilaa. Tiesin, ettei se näy ulospäin, mutta sisäisesti olin kuin läpikuultavaa kuollutta velttoa hämähäkinseittiä.

Siinä kuljeskellessani vastaani käveli mies, se katsoi maahan ja tuli suoraan kohti. Tein väistöliikkeen ja hän yllättäen oman liikkeensä samaan suuntaan. Pukumies nosti katseensa ja sovimme kohtaamisemme hymyllä. Minua ei kuitenkaan huvittanut tanssi kadulla tuntemattoman kanssa, joten katsoin mihin suuntaan hänen silmänsä kävivät, ja niin tiesin kummalta puolelta hän minut ohittaa ja jatkoimme matkaamme.

Katsahdin sitten taivaan ja ihmisten sijaan minäkin maahan ja näin siellä leppäkertun kaupunkikävelyllä. Liekö ollut turistikerttu, mutta jotenkin sen kivikadulla eteneminen sai minut hyvälle tuulelle. Muutin suuntaani leppäkertun ohjaamana ja menin istumaan Suurkirkon portaille.

Reilun tunnin jälkeen huomasin vieläkin istuvani lämpimällä rapulla. Olin katsellut elämää, hengittänyt lomalaisten, turistien ja läsnäolevien tunnelmaa niin pitkään, että energiani oli virkeä ja oloni levännyt.

Ja sitten huomasin ajattelevani miten upeita työkavereita minulla on. Miten hienoa on, että voin tehdä työtä. Kuinka mahtavaa on päättää tämä työviikko tällä tavalla ja miten ihanaa on, kun on perjantai.

Kaikesta huolimatta =)