torstai 28. huhtikuuta 2011

Neiti Wagneria ja mässäilyä paakkelsien ja herkkujen maailmassa

Pääsiäisloma oli taivaallinen. Jos olisin tajunnut aikaisemmin, että voin pitää kodin välillä hotellina ja nauttia viikonlopuista kotikaupungissa lomailevana turistina, niin hitsit, olisi ollut monta herkullista hetkeä enemmän viime vuosina =)

Kaikkea hienoa koettiin pääsiäisen aikaan, mutta erityismaininta parista helmestä:

Mirel Wagner lauloi viime torstaina Korjaamolla. Nuori nainen täytti akustisella kitaralla ja kauniilla äänellään tilan. Olin myyty ensimmäisestä kappaleesta asti. Kun Red alkoi, tuntui kuin olisi siirtynyt Nick Caven tai Leonard Cohenin maailmaan. Sanoitukset olivat pimeältä puolelta ja sävel kaunista. Kontrasti sanojen kulkiessa samalla nuotilla ja kitaran melodisella soitolla oli hieno.

Ihanaa, että nuoret osaa ja tekee!
Kiitos ja kumarrus tälle upealle nuorelle naiselle!

Tähän ikään mennessä sitä oppii myös nauttimaan ruuasta ja juomasta. Kahdestaan ja ystävien kanssa tuli maisteltua monenmoista, kuin lomalla ikään.

Hmmm... ja kesä tulee ja kilot, niinkö sen piti mennä ;-)

Porvoon kahvila Helmen ovesta sisään astuttua edessä oli tämä ihana butler. Ei sillä ollut kulmakarvoja siivottu lyhyiksi ja mallikkaiksi tai laitettu botoxia huuliin, mutta oli se herttainen ja komea mies =D

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Matkalle pääsiäisenä

Yllättävästi edessä avoin pääsiäinen. Nuorimies pitää hauskaa reissussa ja vanhemmilla... useamman päivän vapaus =)

Onko toiveita?

No, haluaisin Pariisiin,
keväiseen maisemaan, ihmisvilinään, kirkkoihin ja maanalaisiin. Kuuntelemaan katusoittajia ja katselemaan lomalaisen silmin elämää.

Klik, klik klik...

Ehkä haluaisinkin Berliiniin, Krakovaan, Lissaboniin... Klik, klik...

Ei näillä hinnoilla... Myöhäinen lintu ei napannut kohtuuhintaista matkaa. Mitäs nyt?

Jospa
Täyttäisin kodin kukkasilla.
Ostaisin juomaa ja pientä purtavaa.
Ruokailla voi aina ulkona.

Voisimme käydä  rannalla etsimässä tuulensuojaisen poukaman. Otettaisiin termari mukaan ja kuunneltaisiin luonnon ääniä, veden liplatusta ja lintujen laulua.
Nojailla, nojailla, jutella, olla hiljaa ja vielä nojailla.

Jos katsoisin kotiani aina sisään tullessani kuin hotellin sviittiä.  Oi miten iso! Katso mitkä kukat täällä meitä odottavat! Ja suklaatakin ovat laittaneet tuonne pöydälle =)

Kenties löytyisi keikka klubilla tai hauska teatterikappale. Elokuvat ovat aina hyvä vaihtoehto ja seurahan on mitä parhainta.

Olla lomalla Helsingissä. Katsoa maailmaa turistin silmin. Nauttia hotellistaan, ruuasta, seurasta, ihmisvilinästä, auringonpaisteesta ja kevään tulosta.

Jaa, ehkä olis kiva jos kaikki lumet olis sulaneet perjantaihin mennessä ;-)

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Olemisen mestarina

Sohvan nurkkauksessa on paras paikka
siinä on lämmintä ja
pehmeää, kun tyynyn asettelee sopivasti...
ja niin kirkasta, että välillä pitää nostaa käsi varjostamaan.

Mutta en luovuta

tässä on kesän fiilistä.

Auringonsäteessä
kirja sylissä
ja kahvin tuoksu nenässä.

Tai kenties pikkuruinen notkahdus
pään painaminen tyynylle
ja...
... tirsat

Voi veljet,
ei kun miehet,

älkää tulko vielä kotiin ;-)

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Työviikon nollausta

Perjantain huumaa ;-)

Se on aurinko joka paistaa
suljen silmät
makaan pitkin pituuttani
lattialla
siinä lämpimimmässä paikassa
kehrään
kehrään kuin kissa

perjantai
musiikkia
sointuja ja lempeää ääntä
kuin hunajaa sielulleni

Nyt soitan vanhaa. Rakasta ja lempeää.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kaunokirjoituksella iltaisin

Reilut nelisen vuotta sitten etv-koulutuksen intensiivikurssilla tapahtui minulle jotain ratkaisevaa. Olimme keskustelleet mm. siitä mitä oikeasti haluamme ja mikä tekee meidät onnelliseksi. Ymmärsin, että ollakseni onnellinen, minun tulee huomata se mitä minulla on nyt ja mikä juuri nyt on hyvin. Näin energiani on hyvä ja silloin vedän puoleeni niitä asioita joita todella haluan tai mitkä ovat minulle tärkeitä.

Kurssilla kirjoitin ensikerran ylös asioista joista olin kiitollinen. Kotiin palattuani kävin ostamassa kauniin kiitollisuuden päiväkirjan ja siitä asti olen kirjoittanut näitä iltakirjoituksiani.

Olen siis rustannut reilut 1500 sivua tekstiä. Kiitollisuutta ihmisistä, asioista ja itsestäni sekä toiveita tulevaisuudesta. Parisen viikkoa olen pitänyt taukoa tänä aikana, mutta nopeaan huomannut, että jotain tärkeää minulta jää uupumaan. Huomio siitä mikä on hyvin. Hyvin nyt.

Täytyy myöntää, että joskus maailman ikävintä päivää eläessäni en ole kirjoittanut montaakaan riviä. Mutta sitäkin varmemmin kirjoitan senkin vähän mistä iloa on ollut, vaikkapa: olen kiitollinen, että tämä päivä on ohi.

Onneksi päivät eivät monesti noin ikäviä ole olleet. Päinvastoin, tiedän oppineeni kirjoitellessani, että asiani ovat yleensä hyvin. Minulla on läheisiä ihmisiä ympärilläni, minulla on se mitä tarvitsen, olen näin terve juuri tällä hetkellä ja pääsääntöisesti nukun yöni =)

Viime viikolla ostin itselleni uuden kirjan. Tässä on aivan uusi väri, tuollainen herkän violetti. Parin päivän päästä punakantinen täyttyy ja pääsen kirjoittamaan uusia lauseita uuteen kirjaan =)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Summertime and living is easy

Ikkunoihin on voinut kirjoitella viime viikkoina viestejä
tai tehdä sormilla katseluaukkoja.
Olipa miten huononäköinen tahansa, niin tällä auringonpaisteella tajuaa, että jotain on tehtävä.

Vaan sattuupas minullekin, että saan siivousvimman. Puuskat ovat erittäin lyhytkestoisia, joten kaikki into pitää käyttää heti hyödyksi. 

Pesuvermeet esiin ja pian oli meilläkin kirkkaat ikkunat =)

Valon juhlan kunniaksi kävin ostamassa vihdoin taloon kukkia. Orkidean kavereidensa seuraan sekä pöydälle pieniä aurinkoja.

Annan ikkunoiden olla niin pitkään auki, että villasukatkaan ei riitä. Tulkoon kylmä, nyt on kevät! Kuuntelin aamupäivällä uusien pihatulokkaiden ääniä. Lapset ovat nimittäin saapuneet kevätlaitumille. Metrin ja puolentoista mittaiset mittailivat keinuja, pientä liukumäkeä sekä lumikinoksia. 

Nyt kuuntelen lintujen sirkutusta ja unelmoin silmuista ensin vaasissa ja sitten pihan puissa. Ja mietin keväthulluuttani. Olenko tosiaankin aikeissa pitää vielä viljelypalstaamme, vaikka sovin jo viimevuonna sen luovuttamisesta?  
Nainen ;-) kai sen mieli voi muuttua... eikö se ole ihan tavallista...

torstai 7. huhtikuuta 2011

Ja toiset ovat hulluilla päivillä

Aamulla oli Helsinki sumuinen kaupunki. Se oli kuin unessa valkoisen harson takana. Kaunis ja hiljaisen oloinen, vaikka hiljainen se ei ollutkaan.

Päivällä sumu oli muisto vain ja sen tilalle tuli kevätsade. Sade ropisi vielä kotiin tullessani. Se ripsui varjoon ja kasteli jalat. Jalkojen alla taas kahisi hiekka. Mutta vallatonta kävelyä piti vielä hillitä, sillä matkalla kotiin on mutkiteltava ruskeita miinoja.

Kevät. Niin, sen seuraava muoto näkyi talon kulmalla. Talonmies ja puhallin. Hiekkapyörre ja puhdistuva katu.

Kohta ei ole kuin asfalttia, hienoa hiekkapölyä ja nurmen päällisten lumikasojen valuvat vesinorot. Lisämausteeksi puroja hiekkateillä ja siellä lapioivat lapset.

Kyllä vuodenajat on hauskoja. Niiden tulo on väistämätöntä ja tuttua, mutta aina ne saavat olon huokailemaan.

Vajaan viikon sisälläolon jälkeen tuntuu, että kevät ehti yllättää tulollaan. Kyllähän linnut visersivät jo aiemmin, mutta tänään näkyi pihalla sepelkyyhkypari ja varpuset lauleskelivat äänekkäämmin aamulla.

Keväällä kevennyn. Sekä ajatuksissani, vaatteissani että väreissäni. Jopa ruuaksi toivon jotain mehukasta, maukasta ja keveää.

Ja nyt yllättäen kaipaan vettäkin.

Sillä mitä olen taas oppinut; vesi auttaa kehoa parantumaan. Se pesee luonnon ja se pesee minut. Vesi ravitsee ja hoitaa.  Oppia ikä kaikki, rouva, kun juo vettä, niin ei jää rusinaksi. Kun juo vettä, niin ärsytyksesi aiheet, pöpötkin, joutuvat tulvan valtaan ja lähtevät litomaan.

Vettä ja vesimeloonia, kiitos.
Ai, että ketään ei olekaan kotona mun lisäksi. Pitää siis hakea ihan itse ;-)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Elossa

Hey, how ya doin'?

Täh?
No, korva on lukossa kolmatta päivää, on nasaali ääni (eikä seksikkyyden hiventäkään) sekä sellainen "pihalla" fiilis, mutta sehän on ihan normaalia ;-)

Eli ei mene vielä ihan putkeen. Mutta pääsin töihin neljän seinän sisältä. Pelkkä ihmisten näkeminen sohvan ja töllön sijaan on sentään tosi hienoa! Ihmisiä! Ääniä, puhetta ja liikettä livenä. Vau!

Jonkin aikaa pitää elää kuin De La Soulin sanat: Me, Myself and I, jotta pääsen kuntoon ja himoitsemilleni kevätlenkeille...

Mutta kunnia tällekin biisille, se kuvaa olotilaani, jossa ei vielä paljoa voi vaatia. Ei tule kaikki ymmärrys esiin, silmät pyörii ihmeissään (katos kun korvissa suhisee ja ilma ei kierrä päässä...)


Torstai-illan jälkeen on täällä tapahtunut ihmeitä.
On tullut K-E-V-Ä-T!

Jihuu =D

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Reign Over Me -kyynelehtivän nostalgiameri

kuunteluun Love Reign O'er Me
Kipeänä kotona katselin elokuvaa.  Siis olen taas sairaana ja nyt kyllä ottaa aivoon aika satasella. Mistä näitä tauteja oikein tulee =( Aarrgghh.....

Tallensin leffan pelkästään sen nimen vuoksi. Reign Over Me nimi toi heti mieleen samannimisen biisin ja nuoruuteni vaikuttavimman elokuvan. Kävin kaverien kanssa katsomassa Quadrophenia-leffan ja sen jälkeen Who, Quadrophenia ja varsinkin tämä kappale on kuulunut osaan minua tai menneisyyttäni.

Vinyyli on soinut silloin tällöin ja sen myötä joudun aina nostalgia ja kyynelmereen. Sama kappale soi myös tässä elokuvassa. Ja niinpä tätäkin leffaa katsellessani istuin märät hihat poskillani ja niistin ja kyynelehdin vuorotellen. Ja kyllä, niistin aina nenäliinaan ;-)

Mä pidän Adam Sandlerista, sillä pehmeät kasvot, herkkä hymy ja kummallisen vetoava olemus. Reign Over Me leffan tarina on surullinen, mutta mielenkiintoinen. Siinä hammaslääkäri näkee kadulla vanhan opiskelijakämppiksensä, jonka perhe menehtyi äkillisesti. Hammaslääkäri yrittää saada vanhaan ystäväänsä jonkinlaista otetta. Hän pohtii miten auttaa kaveria, joka tuntuu katoavan erilaiseen todellisuuteen kuin itse, eli pelien, musiikin ja hengailemisen maailmaan.

Elokuvassa on kyllä hauskojakin kohtauksia. Sillä vaikka elämä olisikin välillä tuskaa ja ahdistusta omasta elosta, työstä, arjen tylsyydestä tai toisen henkilön traagisesta kohtalosta, niin elämä myös aina näyttää huumorinsa, joko tahattomalla komiikalla tai sitten rohkeudella katsoa aivan toisella tavalla.

Tässä leffassa on tietysti sellaista jenkkimäistä helppolukuisuutta, mutta jos sen sivuuttaa, niin mielestäni tarina on koskettava kaikkien roolien suhteen.

...Tai sitten tämä pirun tauti ja toi biisi vaan tunnemyllerryttää mua kunnolla =)