Juonittelua

Painan niskani lattiaan
niin että hiukseni tukistavat hiukan
lasken leukani alas ja huokaan

kylmästä sininen katseeni harhailee katon pinnan muotoon

kunnes puna tulppaanin sydämessä siirtyy silmiini

Can you free me
 Free me from this world

Leikin ajatuksella keinua tyhjiössä
ojennan käteni
ojennan toisenkin
tuijotan luita ja nahkaa
näitä sormiani ja kynsiäni

Free me
 Free me

Jos ravistan tuon tulppaanin kasvoilleni
annan tulisten lehtien leijailla ja keltaisen pölyn laskea
jos annan veren punan vallata poskeni
sen sijaan, että...

Auringon nousuun on vielä aikaa

On aikainen aamu
hiljainen ja vielä mustan täyttämä.
Vain parissa asunnossa pilkistää valo.

Mietin hetkeäni
olla hereillä juuri nyt
katsella tätä maisemaa ja kuunnella kevyttä tuhinaa toisten vielä uinuessa.

Taivaan katon alla
pienet ovat minun murheeni
suuret kuitenkin hetkittäiset pelkoni
ja salamoivat hermoratani.

Sunnuntai-aamu
minä
ja minun oma pieni napani universumin keinussa.

Tunnistan sitkeän halun olla rohkea
antaa pelkoni lipsahtaa maailman laidan yli
katsella vielä hetken viipyileviä tähtiä
ja huomata helppouden siirtyvän sisääni.
Olen maailmassa yksin ja kuitenkin kaiken kanssa yhdessä.

Ehkä olenkin tänään pelkästään vapaa ja vastuuton
sekä tuijottelen lempeästi tähän napaani
ja maailmaankin =)

En voi kuin hengittää

Ei haittaa vaikka hakkaat kuinka pianon koskettimia,
ei vaikka laulat mut kevyesti suohon.

Ei ole mun aika kilpailla kanssasi.
Mä en kilpaile tänään enkä huomenna.

Huuda tai kuiskaa. Ole lempeä taikka älä.
Aivan sama, kunhan olet aito.

Mä olen tämä pitkä sekunti
jolloin sanasi ja sävelesi kiertyvät minuun
laajentuen kuviksi päähäni
siirtyen sydämeeni tunteen pyörteiksi
lopulta vahvistaen luuni ja kalvoni

poistuen helpottuneena henkäyksenä.

Annan sinulle vapauden olla mitä olet.

Mutta minä valitsen sen miten soit sisälläni
ja että päästän sinut vapaaksi

enkelin kevein sormin.

Katsos me voidaan elää vierekkäin

vailla toisiamme taikka toistemme kanssa.

Mutta jos satutan sua

satutan itseäni

enkä tee meille taaskaan oikeutta.

Sen vuoksi päästän nyt irti.
Ja mä olen edelleen tämä pitkä sekunti
olen tajunta: mun pitää vain hengittää.
Hengittää kohti pelkoa.

Ja jumalauta
mä yritän rakastaa tämän perkeleen kivun pois.

Haaste

Sain Mintulta haasteen tilanteessa jolloin oli hyvä saada jotain muuta mietittävää. Kiitos Minttu =)

Siispä ensiksi säännöt, joita koetan totella

1. Kiitä haasteen antajaa.
2. Kerro 8 asiaa itsestäsi
3. Vastaa haastajan 8 kysymykseen
4. Keksi 8 uutta kysymystä
5. Haasta 8 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa)
6. Kerro bloggaajalle, että hänet on haastettu

Kahdeksan asiaa minusta

Katselen usein kotonani ikkunasta ulos. Nautiskelen maisemasta yön pimeydessä tai aamun ja päivän valossa. Seurailen pikkulintuja ruokailemassa ja tänä aamulla kun katsoin ulos näin kuinka kaksi naakkaa kakkasi. No eipä ollut kovin mieltä ylentävää ;-).

Palaan aina kun mahdollista rentoihin dekkarisarjoihin. Minua kiehtovat vetäytyvät ja omalaatuiset miehet kuten Komisario Montalbano, James Hathaway (Komisario Lewiksen aisapari) taikka Komisario Lynley. Mies ei selvästikään saa olla liian helppo tapaus =)

Toiveenani on elää pitkään terveenä ja tulla kauniin ryppyiseksi, reippaaksi ja eloisaksi vanhaksi mummoksi.

Rakastan hitaita sunnuntai-aamuja. Sunnuntaille voitaisiin yhdessä sopia 4 lisätuntia, jotta aamusta voisi nauttia vielä pidempään.

Pidin perjantaina aivan mahtaville ihmisille enneagrammiluennon ja olen vieläkin siitä ihan täpinöissäni. Kyllä maailma on sitten täynnä valloittavia erilaisia ihmisiä. Katsokaa itseänne ja ystäviänne, huomatkaa omat ja toisen hyvät puolet. Olen vakuuttunut, että maailma on parempi paikka kun kiinnitämme enemmän huomiota kaikkien, tylsienkin, ihmisten hyviin puoliin (heilläkin niitä oikeasti on =))

Lumoutuneena katselen kokkiohjelmia (Jamieta jne), samoin syön mielelläni hyvää ruokaa, mutta voi voi, arkisapuskan miettiminen on sitten raskasta. Asuisipa sisälläni oma pikku koti-jamie.

Tämä on varmasti pisin postaus jonka olen kirjoittanut.

Ostin itselleni kolmannen kännykän viime viikolla. Olen vihdoin irtipäästänyt tavoitettavuuskammosta, jonka synnytin aikoinaan työpaikassa, jossa piti kantaa hakulaitetta kupeessa 24/7. Monella lapsella on jo pienestä asti känny kasvanut käteen, minä se vieläkin harjoittelen ;-)

Mintun kysymykset olivat:

Mitä sinulle on Onnistuminen?
Se on sitä, että olen saanut jonkin asian valmiiksi. Jos vaikka aamulla haluttaisi jäädä lämpimän peiton sisään, niin onnistuminen on se kun huomaankin olevani vessassa ja katsovani pöpperöistä itseäni peilistä =)

Mitä itsessäsi arvostat?
Olen selviytynyt kaiken maailman kriiseistä kohtalaisen hyvin. Olen sitkeä, ystävällinen, hymyilevä ja luotettava.

Millainen on "normipäiväsi" arkena?
Aamiainen, tälläytyminen työkuntoon (vaatteet + meikki), meditointi 3-10 minuuttia, töissä työtä kunnes lounaalla nollaan itseni kokonaan, taas töitä kunnes tiputan hanskat tiskiin ja ajattelematta enää työpaikkaa lähden kotiin. Kotimatkalla meditointi, perillä kotikuteet niskaan, sitten kuppi hyvää kahvia (sitä ei saa töissä kuin lounaskahvilla), arkiruuan miettiminen (ugh) ja laitto, yhdessäoloa perheen kanssa, mahdollisesti liikuntaa, tietokonetta, maalausta tms. ja viimeisenä ennen yöunia kirjoitan kiitollisuuden päiväkirjaa ja luen jotain. Yöllä herään siipan kuorsaukseen ja tönin taikka sanon sille että kääntää kylkeä ja aamulla taas nousen ylös kun kello on soinut.

Millainen olisi unelmapäiväsi?
Lämpimässä auringonpaisteessa
meren ääniä kuunnellen
vienoa tuulta kosketellen
vetovoimaisen ihmisen seurassa.
Aahhhh...

Mikä saa sinut turhautumaan? Useinkin?
Se kun ajattelematta seurauksia rikon itseni. Turha tunnollisuus on minulle tappavaa.

Mikä rauhoittaa sinut parhaiten? Miksi?
Hengittäminen, syli ja musiikki. Toimii erikseen ja yhdistelmänä...
Miksi: Hengittäminen rentouttaa kehon, syli tekee saman ja sopiva musiikki vie ajatukset toisenlaisiin tunnelmiin tai tuo huomion juuri tähän hetkeen (nyt).

Mikä biisi/runo/sanonta kertoo sinusta parhaiten. Omasta mielestäsi vai jonkun muun?
Tätä piti kysyä toisilta ja vastaukseksi tuli Let´s Dance ja taidan hyväksyä valinnan =)

Missä toivoisit olevasi elämässäsi 10 vuoden kuluttua?
Olen matkalla ympäri maailmaa, vapaana ja onnellisena. Kenties olen Idän pikajunassa katselemassa lumisia maisemia ja jännittyneenä odotan jääkö juna jumiin kinoksiin...



Nyt jätän haasteen Mintun hyvillä kysymyksillä tehtäväksi teille, jotka ette ole siihen jo osallistuneet.

Kiitos ja olkaa hyvät =)

Mur mur

Itku pitkästä ilosta
ja pieru paljosta nauramisesta...

Ei ole kummatkaan noista minun lauseitani.

Olen itkenyt vain kivusta ja särystä
ja olen kiroillut omaa tyhmyyttäni (ihan voi kuvitella miten huusivat käteni hoosiannaa edellisen postaukseni jälkeen).

Tyhmä tyhmä tyhmä...

Eli menen nyt hitaalla ja kirjoitan niin rauhallisesti ja maltillisesti kuin vain voin.

Nauranut olen sentään vähäsen,
mutta se ei ole aiheuttanut pieremisoireita.

Sillä meidän perheessä elää kasvattamani sitkeä uskomus, että naiset ei päästä tuhnuja eikä röyhtäile. Uskokoon ken haluaa, silti pienen suupielen nytkähdyksen ajatus ja lause minussa aina saa ;-)

Kun itku oli tulollaan ja kipu alkoi viedä huomioni sain Muuttolinnulta kauniin sydämen. Samalla tuli Mintulta kiva haaste. Kiitos kovasti ystäväiseni =)

Palaan niin pian kuin mahdollista tänne vastaamaan haasteisiin ja tunnustuksiin.

Sitä ennen... hitaasti hyvä tulee.

...Tästä on pakko seurata jotain hyvää...

Pitäkää huolta itsestänne!

Palaneen käryä

Kultaseni,
auta pientä mäessä.

Sillä pääni savuaa ja leimuaa liekkejä.
Ja kotiin lähtiessäni jää minulta ekana työpäivänäni mustaksi vanaksi
178 lukematonta ja hoitamatonta viestiä
käsittämättömän järjetön it-ongelma
plus muuta epämääräistä sälää...

Enkelini,
anna minulle pitkät hermot ja sukkelat sormet.
Sitä aamulla sohvalla istuessani mietin ja tilaan hiukan epäillen,
sillä samalla pieni kapea savujuova vielä leijailee ylläni.

Rakkaani,
näetkö missä on vika tai kenties paremminkin mikä on tavoitetila, pohdin matkallani pieneen työpisteeseeni. Ota särkylääke, hengitä syvään ja ajattele, että tästä selvitään...
Sitten näen sähköpostissani kutsun ja vastaan siihen heti myöntävästi.

Ja minä kohtaan tyynen,
ihmeellisen it-hemmon,
joka ratkaisee rauhallisuudellaan ja ajatuskuvioillaan pulmat ja ongelmat.
Minä palaan leveä hymy kasvoillani näppäimistön ääreen ja alan takuttaa...

Eka viesti,
toka viesti,
kolmas....

do - did - done

Ja startatessani kotiin olen hoitanut valmiiksi ja pois silmistäni 96 viestiä.

Enkä enää savua vaan jopa hiukan kehrään ;-)

Leffassa: Koskemattomat

Joskus oli aika, jolloin mietin, aivan aiheesta ja syvästä pelosta, että mitä työtä voin enää tulevaisuudessa tehdä? Mitä työtä voin tehdä ilman käsiä? Kotonakin kaiken teki mies ja minä tunsin oloni niin turhaksi, sairaaksi ja pysähtyneeksi.

Avun otin läheiseltäni kiitollisena vastaan, mutta muuten ongelmani ja ratkaisuni olivat minun. En kaivannut  aiheesta puhumista, en sitä, että muut antoivat omia neuvojaan kipuihini tai olotilaani. Enkä todellakaan kaivannut sääliä.

Eilen kävin katsomassa tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa miehestä, jolla ei ole tuntoaistia kaulasta alaspäin. Minun murheeni ovat siis olleet pieniä tähän kaveriin verrattuna. Ja sen vuoksi elokuva tuntui herättävän minut uuteen vuoteen paremmin kuin mikään.

Philippe on rikas mies, joka etsi itselleen henkilökohtaista avustajaa. Niiden tavallisten liibalaaba hakijoiden joukossa on yllättäen musta mies Driss, joka ei tule aivan tosissaan hakemaan työpaikkaa. Hänet Philippe kuitenkin ottaa koeajalle ja työsuhde alkaa takerrellen ja opetellen.

Driss on elänyt pienessä lähiöasunnossa äitipuolensa sekä runsaan lapsikatraan seassa. Tilaa on vähän ja epämääräiset ystävät ja rikoksetkin saavat äitipuolen heittämään kaverin pihalle kodistaan. Philippen työtarjous tulee siis sopivana houkutuksena Drissille ja mies löytää itsensä tekemästä ensimmäistä kertaa elämässään asioita, joita ei ikipäivänä halunnut kuvitellakaan.

Yhteentörmäykset saavat herkullisia olomuotoja väistämättäkin. Driss ei vaikuta kovin vastuulliselta avustajalta, mutta kenties Philippe kaipaakin enemmän rohkeutta, huumoria ja sitä ettei sääli tai ylihuolehtivuus ole hänen kohtalonaan.

Vauhdin hurmaa ja leveää elämäniloista hymyä tuova Driss saa Philippen unohtamaan ikäviin muistoihin, tuoliin ja kipuihin sidotun olotilansa.

Tämä on koskettava, elämänmyönteinen, hurmaava ja vauhdikas elokuva. En ehkä suosittelisi trailerin katsomista, vaan suoraan elokuviin lähtemistä. Jätä jotain muuta tekemättä ja kokeile.

Kuten elokuvassa ja elämässä käy, joskus pitää mennä asioiden läpi, irrottautua, jotta näkee itsensä ja toiset uusin silmin =)

Meillä on huulet, joilla luoda parempia sanoja tai hymyillä. Ja korvatkin, joilla kuunnella mitä muut sanovat tai joita hieroa hellästi ;-)

Traileriin

Ohjaus: 

Eric Toledano ja Olivier Nakache

Pääosissa:

Philippe ... Francois Cluzet

Driss ... Omar Sy

ja mahtavat naiset elokuvassa: 

Yvonne ... Anne Le Ny

Magalie ... Audrey Fleurot

Jorma, kaikkien naisten unelma

Aamulla, ensimmäisenä lomapäivänäni huomasin kipittäväni taas kohti työpaikkaa.
Ei, ei...

Onneksi tein yhtäkkiä tiukan käännöksen oikealle. Lomalla pitää olla jotain hyvää alkuun. Jos ei ole tiedossa matkaa pois kotoa, niin ainakin jonnekin joka saa minut eloon.

Siis tiukka oikea ja sinä tulit minua vastaan, otit takkini pois ja katsoit päästä varpaisiin.

Joo, sori, että näet mut tällaisena. (Jos olisin häveliäs, niin varmasti punastuisin.)

Ja sinä isket silmää, heität takin naulakkoon ja ohjaat minut eteenpäin.

Ronskit puheet, jatkuva pilke silmäkulmassa sekä rajut otteet. Sellainen sinä olet.

Sinä vähät välität vaikka olisin minkä näköinen. Et koskaan sano minusta pahaa sanaa. Päin vastoin toteat, että mitä kurjemmalta sinusta tuntuu, sitä enemmän teen eteesi töitä ;-)

Sinä otat minut aina vastaan, saat hetkessä irtautumaan arjen harmaudesta. Sinä pyöräytät minut ympäri niin, että kyyneleet valuvat silmistäni ja poskilihakset kipeytyvät nauramisesta. Puhumme pahimmat jekut ja tekemiset, keksimme vielä makeampia, jotta elämä vain ei olisi tylsää.

Ja kohta katson itseäni taas peilistä. Hämmästyneenä siitä miten aamuisesta tarhapöllöstä voikin saada jotain tällaista.

Olen nuortunut vähintään 10 vuotta!

Voi Jorma, ei ole kaltaistasi toista kampaajaa =)