Pienessä tilassa

Mä söisin sut
jos uskaltaisin

jos en olisi pelkuri
ja luottaisin tähän hetkeen

maailman kaikkivoipaisuuteen
omaan rehellisyyteeni

miksen ilmaisisi haluni

ja ainakin
nuolaisisin

Kuusi kuvaa kesästä

Tämä maailmanmeno.

Mun tekee vain mieli laittaa korvat kiinni. Irrottautua ja suunnata itseni kohti jotain hyvää.

Siksi olikin mahtavaa saada Leenalta kesävalokuvahaaste, jossa katsotaan mennyttä kesää tiukalla rajalla. Miten ihmeessä voi käydä läpi kesäänsä vain kuudella valokuvalla? Tiukkaa, todella tiukkaa...

Musiikki on rakkaus ja kesärakkauskeikat esitti Patti Smith, Neil Young ja Muse. Kesäilta stadionilla oli kerrassaan mahtava.

Työnsin jo keväällä varpaani Aurinkolahden lämpimään rantahiekkaan, nuuhkin meren tuoksua ja kuuntelin lintujen ääniä. Mutta varsinkin keskikesällä maalla ollessani nollasin itseni kokonaan, kun kesäheinä sai minut väräjämään, keinumaan ja lumoutumaan. 

Murhe ei tule kello kaulassa, eikä sille olisi koskaan sopivaa aikaa tullakaan. Tänä kesänä suru ja pelko kuitenkin kasvoi ulkopuolellani ja sisällänikin. Suuren kuun aikaan kiipesin mäenlaelle katselemaan pimenevää iltaa. Kuu-ukko hymyili tuttuun tapaansa, valtavana ja keltaisena. Energiaa, me olemme samaa energiaa, yritin vakuuttaa itselleni taas kerran.

Kun upea nuorimies kyyditti meitä tuulen kera, jäivät murheet hetkeksi maankamaralle. Tässä ja nyt oli helpompi hyväksyä kun jalat olivat ilmassa. Ajatuskuviot ei kosketa ylhäällä samalla tavalla.

Parempi siis palata tähän todelliseen maailmaan. Tähän kauniiseen ja hyväksyvään. Poistua katkeruuden, kateellisuuden, älämölön ja kiukun tunnelmista. Miettiä mitä kaikkea itsellä on. Kiittää siitä osasta kehoa joka toimii. Katsoa lämmöllä niitä jotka vastaan tulevat. Rakastaa vähän enemmän.

Laitan tällä kertaa haasteen eteenpäin Muuttolinnulle, Päiville, Pohdiskelijalle, Arille ja Henrietalle.

* * *

Parasta mitä eilen luin tietokoneelta oli nämä kolme sanaa:

   Say something nice

Ja se tuntui todella hyvältä lauseelta.

Kolmassadas postaus =)

Muuttolintu lähetti minulle kauan kauan sitten haasteen. Olen katsellut kysymyksiä moneen eri kertaan, mutta ne tuntuivat kovin vaikeilta. Nyt iltapimeän aikaan avasin taas Muuttolinnun viestin ja huomasin hengittäväni kysymyksiä rennosti sisään. Ja yhtä helposti tunsin vastausten pulppuavan uloshengityksen myötä.

Eihän nämä nyt niin vaikeita olleetkaan, vai ovatko sinusta?

1. Mistä saat voimasi?
Minä luulen, että voima ei ole henkilökohtaista. Mikä ikinä saakin meidät tekemään ihmeitä tai voittamaan vaikeuksia, niin se on jonkinlaista meissä syvällä sisällä olevaa valovoimaa. Se ei ole egon pulinaa tai älyllisyyttä, vaan jotain suurempaa ja isompaa. Eikä minulla ole sille parempaa nimeä kuin valo, ilo, rohkeus, sielu, suuri minä, puhdas hyväksyvä energia. Siitä meidän voimamme syntyy.

2. Mitä ilman et voi elää?
Sieluani ja rakkautta, ilman niitä olisin tyhjää ryppyistä kahisevaa paperia.

3. Rakkain muisto lapsuudesta?

Tähän aikaan vuodesta tulee väkisin mieleeni mummoni ja yksi kesä hänen luonaan Katri serkkuni kanssa.

Me olimme pieniä natiaisia ja olimme ihastuneita ukin autoverstaalla töissä olevaan ilmeisen hurmaavaan kaveriin. Kävimme Katrin kanssa salaa riipimässä raparperit irti maasta ja sidoimme ne taitomme mukaan ympärillemme. Sitten me kaksi bikiniviritettyä raparperihameista menimme keikistelemään verstaan hämyihin, kunnes ukki lopulta pisti meidät pihalle ja saimmekohan mummolta pientä sapiskaa.

Tämän mummon luona luulen syöneeni joka päivä täytekakkua taikka makeaa munapiirakkaa (kuin sitruunapiirakka, mutta ilman sitruunaa). Ja varmasti tästä olen oppinut sen, että jo aamiaisella voi herkutella täytekakulla =)

4. Jos olisit eläin, niin mikä eläin kuvaisi sinua parhaiten?
Eläimellinen nimeni olisi Birgitta Mangusti-Leijona.
Pelkuripäivänä mangusti. Laiskana, rohkeana, karjuvana ja ylväänä leijona.

5. Mikä on Sinun elämäsi tarkoitus?
Elää tämä elämä paremmalla tuulella, mielellään iloisella mielellä ja hymy huulilla. Tuottaa edes jollekin hyvää mieltä täällä oloni aikana.

6. Elämänohje jonka haluat jakaa tässä?
"Ikävä juttu, mutta samalla hauska!" Tämän opin olen perinyt ja tätä kannan mukanani hautaan asti. Asioilla on aikansa ja maailma muuttuu aina johonkin suuntaan. Menemällä myötävirtaan pääsee kevyemmin eteenpäin kuin uimalla vastavirtaan.

7. Oletko sovussa itsesi kanssa?
Useimmiten olen, toisinaan tappelen itseäni vastaan minkä kerkeän. Tiedän enemmän kuin mitä tekemisilläni osoitan. Eli kannattaa kuunnella mitä minä sanon, kuin tehdä niin kuin minä teen ;-)

8. Mikä saa sinut raivon partaalle?
Oma tyhmyyteni tai avuttomuuteni. Toisten tyhmyydet ovat pikkujuttuja omiini verrattuna (poislukien käsittämättömät epäoikeudenmukaisuudet).

9. Missä haluaisit olla nyt?

Totta puhuen haluaisin juuri nyt olla tässä kotona, illan hämyssä ja hiljaisessa kodissa. Sen lisäksi haluaisin, että huomenna minulla alkaisi pitkä vapaa. Sellainen vapaa, että olisin irti työvelvollisuudesta vaikkapa vuoden verran.

10. Kerro hauska vitsi

Cannesin maantiellä kävelee kaksi vuohta. Toinen huomaa tiellä filmikelan. Se tönäisee kelaa ja kela lähtee pyörimään maantietä pitkin purkaen filmin kippuraiseksi nauhaksi. Vuohet riemastuvat ja alkavat syödä filmiä eri päistä. Lopulta ne kohtaavat toisensa syötyään koko kelallisen.
- Eikös ollutkin hyvää, myhäilee toinen vuohi.
- Joo-o, mutta kyllä kirja oli minusta parempi.

11. Keksi itse kysymys ja vastaa siihen
Taustamusiikkisi on tällä hetkellä vallattoman kuulloista. Mitä ihmettä oikein kuuntelet?
No tätä: That's Her Now

Syksyn iltojen iloksi voit sinäkin tarttua kysymyksiin jos siltä tuntuu. Taikka nautiskele tyynestä säästä kera lempeiden sävelien =)

Marraskuun satoa

Jatkuvasti huomaan, että päivä on lyhyt. Tuntuu kuin tunteja vuorokaudesta olisi repäisty pois, mutta sehän ei ole totta. Minä olen heilunut vähän joka suuntaan, ollut hyvä, makea, ylikirpeä, katkera, hidas ja nopea. Olen säteillyt ja kipunoinut, olen ollut sähköä ilmassa ja henkäillyt pitkiä huokauksia.

Sitten viime viikon perjantaina istuin illalla autossa. Siinä matkalla tajusin, että koko pitkän päivän jälkeen olin antautunut sille, että kaikki, aivan kaikki, voi mennä pieleen ja minä olen siinä pyörteessä mukana ja tunsin vastustuksen murtuvan. Minä katsoin sateen ropinaa auton ikkunaan. Seurasin ohikiitävää tietä, ihmisiä suojissa katoksien alla taikka sateessa, ihailin kaupungin valoja, niiden pitkiä värijuovia tai pieniä pisteitä. Ja siinä minä olin niin tyhjänä, että oloni muuttui kauniiksi ja hiljaiseksi.

Tuon perjantain jälkeen olen saanut muutaman kerran kokea saman raukean olotilan. Sellaisen päästämisen hetken, jolloin kaikki on ok. Aivan kaikki.

Jos kuitenkin kaikki on kiinni vain minusta.
Niin. Tähän ajatukseen olen nyt pysähtynyt. Ja tähän taidan vähäksi aikaa pysähtyäkin.

Jos haluan nauttia marraskuustakin, vuoden pimeimmästä kuukaudesta, niin minun on parasta vain tehdä sitä mikä tekee minulle hyvää... kuten vaikkapa:

• tuijotella aurinkoisia valokuvia kuluneelta vuodelta
• leikkiä valmiiksi pari keskeneräistä videota
• pelata yksin pasianssia ja huumaantua hyvästä musiikista
• leipoa jotain hyvältä tuoksuvaa ja makuhermoja hymisyttävää
• laittaa kynttilän liekki lepattamaan, vaikka joku kohta kieltää ne sen vuoksi, että sisäilma voi pilaantua ;-)
• riehua wii-nyrkkeilysäkin innoittamana -kyllä kuulkaa liha heiluu kun saan wii-kapulat käsiini
• mennä elokuviin, mistä olen haaveillut jo liian kauan (Vie nyt hyvä nainen ajatus toiminnaksi!)
• kuunnella nuorenmiehen kitaransoitantaa
• heilutella varpaita sohvalla istuskellessa ja hyvää ohjelmaa katsellessa. Josta tuli mieleen, että katsoiko kukaan Sarasvuon ohjelmaa, jossa Pekka Hyysalo säväytti enemmän kuin kukaan pitkään aikaan. Hyvät ihmiset, miettikää mikä voima meissä on olemassa!

299 postauksen kunniaksi jaan teille ainoan ruokareseptin, jota himoan näihin aikoihin. Tämä verevä punainen väri, pippurinen tulisuus ja olomuodon pehmeys saavat minut ainakin sykkimään, joten jos joskus sielusi kaipaa hellää kosketusta, keitä itsellesi punajuurisosekeittoa... tai houkuttele joku toinen tekemään sitä sinulle...

Ja oikein hyvää viikonloppua sinulle =)