Naisen logiikka petti

Ihana naapurin poika toi eilen meille täytekakkua. Vadelmatäytekakkua jossa oli kinuskikuorrutus. Nam.

Poikani söi tänään yhden palan kakkua, mutta totesi, että saat loput. Huono lause. Siis minulle.

Söin nimittäin kahvin kera vielä ne loputkin. Ja ketä sanon meidän perheessä herkkup...seeksi. Olen selvästi haukkunut väärää puuta.

Jotenkin olo rupesi ahdistamaan ;-) ja lähdin parin tunnin päästä lenkille.

Mä en tajua.

Jos syö neljän ihmisen palat kakkua, niin miten ei jaksa juosta neljän ihmisen juoksulenkkiä? Tuskin meni yksi kunnollinenkaan. Niin paljon saatua sokerienergiaa ja niin vähän kuitenkin juoksuenergiaa.

Joka tapauksessa ähky on nyt selätetty, mutta energiaa on vielä kropassa enemmän kuin tarpeeksi. 

Fyssarini sanoi, että jos katselen pilatesvideota läsnäollen, niin lihasmuistini ja hermotus toimii ja tekee "kuivaharjoittelua". Voisinko siis tätä hauskaa lapsuudenmainostani katselemalla haihduttaa vielä pari sokerikaloria. Ehkä en, mutta katselen tän kuitenkin pari kertaa uudestaan. Tämä on niin hauska =)

...Lycra, Tricel

on Coral verraton =)

Mikä imuri tekee naisen onnelliseksi?

Mieheni lähti eilen muutaman viikon matkalle. Matka tekee hänelle tosi hyvää ja antaa mahdollisuuden tyhjentää päätä ja rasittaa kehoa =) Hänen puolestaan tuntemastani ilosta huolimatta minulle jäi eilen aamuna hiukan levoton olo sisääni. Koska sisäisesti halusin levätä, niin ulkoisesti ajattelin liikkua ja siivota.

Sitten päätin imuroida. Siis imuroin, minä joka monta kuukautta sitten sanoin suhteeni irti imuriimme. Siitä ei ole ollut ostamisen jälkeen kuin murhetta ja hampaiden kiristystä.

Edellisen tuhosimme vähän vahingossa remonttipölyllä. Uutta hankkiessamme ihmettelin kaupassa, että onpa tuo suuren kokoinen. Eihän se mahdu komeroon. ”Kyllä se mahtuu” sanoi myyjä. Mies oli samoilla linjoilla ja uusi kallis imuri kotiutui meille. 

• No joo mahtuuhan se komeroon, kunhan komeron tyhjentää täysin. Siltikin kaapin laidat kolisee ja minä jo kiukustun.
• Kun sen pirun laittaa päälle, se aloittaa tornadomaisen puhalluksen suoraan ylös ja eteen. Eli silmiini. Ne kuivuvat heti ja sitten en näe mitään kun luomet on liimautuneet auki tai kiinni asentoon.
• Potkin siis jatkuvasti imuria persukseni taakse.
• Se ei nouse matolle vaan jää reunan kohtaan uppiniskaisesti riekkumaan.
• Sitten kun kiskaisen siihen vauhtia, niin maton reuna menee ikäväksi.
• Kun teen u-käännöstä huoneesta poistumiseksi niin imurin piru jumittuu omaan johtoonsa. Ja sitten kun kiskaisen jo kunnolla, niin siitä tulee selällään killuva koppakuoriainen. Saatanan kone!

En ole koskaan pitänyt imuroimisesta (heh heh... taisit jo arvatakin). Sen vuoksi nostan ensi aina kaiken mahdollisen lattialta ylös. Keittiön tuoleista lähtien kaikki mikä irti nousee näillä lihaksilla irtoaa ja kohoaa. Siis imuroimisen pitäisi olla kuin lasten leikkiä, mutta ei vaan ole. Ei tuolla! Ei enää ikinä! Tämä oli neljäs kerta kun yksipuolisen irtisanomiseni jälkeen koskin siihen. Eilen imuroin todella läsnäollen ja silti multa meni hermot, kun seurasin miten sen pelin ja mun välinen kemia toimii. Ei toimi. Ei enää koskaan!

Olen käynyt kaksi kertaa katsomassa mitä maailma tarjoaa tuon tilalle. Löysin Dysonin pystyimurin, jota kokeillessani kuvittelin lähes olevani sellainen iloinen kotirouva, jolta kotihengettären lailla kaikki sujuu laulaen. Dysonissa on yksi ikävä juttu, se pitää kovempaa meteliä kuin nämä tavalliset. Hankin siis korvatulpat. Mutta sitä oli kiva työntää edellä. Siis työntää, ei vetää, ei ilmavirtaa silmille, ei mitään rapsuta-mua-välillä-mahasta-niin-mä-voin-leikkiä-sun-kanssa juttuja. Siinä saa toisen imurivarren, jolla pääsee sänkyjen alle ja korkeallekin kun imuroin taulut ja lamput. Vähän ylimääräistä kikkailua, mutta kuitenkin siitä syntyy tuollainen iloisen imuroitsijan fiilis.

Tämän kai haluan. Vai haluanko oikeasti imuroida? Jättäisinkö sittenkin tämän työn jollekin muulle? Mitäs jos siivoaminen ei olekaan tässä se juttu? Ehkä mulla on vaan ikävä.

Luin miehen lähtöä edeltävänä päivänä Jukan kauniin runon No sun in the hor i zon. Tuskin pystyin sitä näkemään kyyneliltäni. Kaunista ja koskettavaa ja niin totta. Puoliskot ja läheiset ovat aurinkoja ja valoja elämässämme. Kaikki loppuu joskus. Mutta sen aika ei toivottavasti ole vielä. Syvä luottamukseni siihen, että tulet kotiin ehjänä on pohjaton =)

 Your way with Robbie Williams and my way with Queen ;-)

Olispa kiva jos…

Tehosekottimella on biisi nimeltä Kaikki on mahdollista, jonka vetävä kertosäe menee näin:

Kaikki on mahdollista.

Kaikki on kaunista.

Kaikki on mahdollista.

Vain taivas rajana.

Vaikkei olisikaan sitä mieltä, että maailmassa kaikki on mahdollista, niin kannattaisi kokeilla yhtä pikku juttua, joka ei vie montaa minuuttia. Tämä ”tilaus” tuo elämään iloa, naurua, ihmettelyä ja huomiota siitä mitä todella haluaa.

Tiedätkö sinä mitä sinä haluat? Siis mitä todella haluat? Toivottavasti tiedät, sillä sitä saat mitä tilaat (halusitpa tai et). Jos tiedät vaan sen mitä et halua, niin nyt opit kääntämään jokaisen en-halua lauseen käänteiseksi haluan -lauseeksi.

 

Ota siis paperia ja kynä. Istu alas. Hengitä ja relaa.

Kirjoita paperiisi otsikoksi: ”Olispa kiva jos…”

Siten kirjoita paperille lista niistä asioista mitä haluat. Listaus ranskalaisilla viivoilla riittää, ei tarvitse hienostella. Listaan voi kuulua mitä tahansa, konkreettisia asioita tai jotain ihan muuta. Voit myös kirjata niitä unelmiasi, joiden saavuttamiseen sinulla ei mielestäsi ole mitään mahdollisuuksia. Kunhan tuo toiveesi tuo sinulle hymyn ja hyvän fiiliksen niin pistä se paperille ylös.

Kun listasi on valmis, laita se kirjekuoreen. Voit halutessasi kirjoittaa kuoreen päivämäärän vaikkapa vuoden päähän ja laittaa kuoren sellaiseen paikkaan, josta löydät sen vuoden päästä. Ja mitä sitten? No sitten vaan odotellaan ja vuoden päästä katsotaan mikä kaikki listallasi on toteutunut.

Jos et malta odottaa vuotta, niin laita paperi/kirje omaan rasiaan tai laatikkoon. Laatikkoon voit lisätä listojasi tai kuvia, joissa on niitä asioita joita haluat. Voit sitten silloin tällöin istuskella ja katsella mitä olet halunnut ja mitä olet saanut. Ja tietysti poistaa niitä toiveitasi, jotka huomaat olevan ”turhakkeita”.

Tämän jutun on tarkoitus olla hauskaa, mutta silti ”tuottavaa”. Eli tee lista silloin, kun sinulla on hyvä päivä. Ehkä ensi lauantaina olisi hyvää aikaa tällaiseen? Olisiko silloin 5 minuuttia aikaa?

Niille jotka aikovat kokeilla tätä, mutta joiden mielestä asioiden/toiveiden saaminen tällä tavalla ei voi toimia ehdotan, että laitatte listan kirjekuoreen ja kirjoitatte sen päivämäärän vuoden päähän. Näin ollen te vähän niin kuin unohdatte asian, ettekä laita epäilystänne itsenne ja toiveidenne väliin. Tämä kuulostaa vähän typerältä, mutta aika usein ihminen itse seisoo omien unelmiensa tiellä.

Hauskinta tässä on se, ettei sinun todellakaan tarvitse tietää miten saat sen mitä haluat. Opit huomaamaan mikä on sinulle oikeasti tärkeää, mitä haluat ja mitä et halua, mitä tarvitset ja mitä et tarvitse. Ja lisäksi opit nauttimaan siitä matkanteosta, josta olen aiemminkin maininnut.

Sitä paitsi, sulla ei ole mitään menetettävää kun kokeilet. Voit vain saada =)

Ps. Miksi pyydän muuttamaan en-halua lauseet käänteisiksi? Siksi, että menet sitä kohti mille ajatuksesi annat. Jos et halua kiirettä, niin ajatuksesi kiinnittyy kiireeseen ja sinulla on enemmän kiireen tunne. Jos käännät ajatuksesi muotoon, haluan että minulla on aina riittävästi aikaa kaikelle tarpeelliselle, niin rentoudut ja sinulla on enemmän toimintakykyä.

Pistetääs tyttö ryhti ja kroppa kuntoon

Taikasormifyssarini teki tänään taikojaan ja lopuksi vielä teippasi minut kunnolla. Todellakin teippasi! Nyt ryhti on suora, kaula pitkä ja pääkin sopivassa asennossa ;-)

Ei mene vettä nenään sateella, mutta ei se kyllä kuoki maatakaan. Pää töröttää rangan jatkona ja kääntyy rahisematta oikealle ja vasemmalle. Vau!

Tähän olotilaan sopii hyvin valokuva, jonka nappasin kännykällä jostain Hesan jalkakäytävältä.

Se joka kulkee tällä kadulla päivittäin on varmaan hyväntuulinen ihminen =)

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Silitän pelkoni peltiä ja odotan itsenikin joskus kehräävän

Päivällä tiesin mitä illaksi aijoin pääni menoksi.
Onneksi oli hyvä työpäivä ja fiilikset hyvät.
Kotona iski väsymys ja villi lauma perhosia ihan täpötäyteen mahaan.
Ja sitten kuitenkin huomasin sanovani, että eiköhän lähdetä ajamaan sillä uudella kaaralla.
Pää ulos kämpästä ja samantien takas kotiin.
Siellähän sataa ja kaatamalla!

No, menin hakemaan sateenvarjon -olen tehty sokerista ja sulan sateessa ;-)
Sitten pienen mutkan kautta istahdin sinne ratin taakse.
Sataa, sataa edelleen ja kovaa.

Ja minä tein pientä lenkkiäni. Välillä tuntui, että sulkien viuhtominen kohotti omaa sykettä, mutta ehkä se oli vain omaa luulotautiani.

Siellä mä menin, puikkelehdin ja lopulta parkkeerasin kaupan parkkihalliin.

***

Se on ihana auto. Se melkein kuin kehrää.

Aika virn-olo ;-)

Sen kunniaksi soitan itselleni ja teille tämän kauniimpaakin kauniimman Lennonin biisin.

Hetki kerrallaan.

Askel kerrallaan.

Hiljaa hyvä tulee.

Mä nauran tälle vielä leveämmin vuoden kuluttua =)

Ei ihan todellinen olotila

Pään sisäinen elämä ei tunnu todelliselta. Kroppakin kihelmöi epänormaalisti. Jumalaton päänsärky, vetämätön olo ja nyt vielä alilämpöä. Tästä tulee mieleen perjantainen elokuvissakäynti, silloin kaikki tässä kehossa oli kylläkin vielä hyvin.

Kävimme katsomassa ranskalaisen elokuvan, jossa elämä oli ihanan sarjakuvamaista. Epätodellista. Hahmot olivat upeita ja hauskoja. Poliisi oli nälkäinen, usealeukainen ja hellyttävä kaveri. Kaunotar, naisversio seikkailijasta, teki juuri sitä mitä tuohon maailman aikaan nainen ei tehnyt: oli itsenäinen, suorasanainen ja näytti taitonsa ja älynsä. Vastuksista huolimatta seikkailijatar eteni tavoitettaan kohti, hän uskoi itseensä ja hän uskoi mahdollisuuksiin. Mukana on mm. kurttuinen, vanha, ihana tiedemies, joka sai aikaan ihmeitä. Nainen piikki otsassa. Pullea epäonnen kaveri. Hammaspesun tarpeessa oleva roisto. Iso lintu (bongarini taisi pitää tästäkin linnusta) ja kuivia kuolleita käppänöitä.

Hauska, viihdyttävä, erilainen ja ehdottomasti sellainen leffa jonka haluan omiin kokoelmiini. Tässä muille epätodellisuuden kanssa eläville näytepala (saksankielisellä tekstityksellä).

Adèle Blanc-Secin uskomattomat seikkailut (Les aventures extraordinaires d'Adèle Blanc-Sec)

Ja nyt pehkuihin katsomaan unia, josko ne edes olisi todellisia...

Haluaisitko kuulua siihen yhteen prosenttiin?

Ystäväni kirjoitti nettisivullaan vaikeudesta näyttää muille kuinka onnellinen on. Oman hyvinvoinnin kokeminenhan on ihana tunne. On hienoa huomata, että oman elämän asiat toimivat ja samalla voi levittää hyvinvointia läheisilleen ja muutenkin ympärilleen. Mutta tuleeko onni pitää salassa vain itsellään? Mitäs onnellisuutta se on?

Tekstin luettuani jäin pohtimaan sitä, miksi onnellisuus on niin tavoiteltavaa ja kuitenkin sen esiintuominen vaikeutuu, kun miettii miten muut asiaan suhtautuvat.

Tuleeko ongelma siitä, että luulee toisten olevan kateellisia tai ajattelevan: Mitä se tuossa leuhkii.

Itse olen ajatellut, että jos joku tuntee olevansa onnellinen, niin hienoa. Hänen onnellisuutensa ei ole minulta pois. Päinvastoin. Oikeastaan toisen onnellisuuden pitäisi olla meille kaikille kompassi ja kannustin sinne mihin menemällä elämä helpottuu.

Joskus kompassina ja kannustimena ovat kirjailijat tai heidän teoksensa, kouluttajat, naapuri, sukulainen tai joku jota ihailet. Minun huippukompasseinani ovat olleet läheisten lisäksi kouluttajat Lauri Siirala ja Marika Borg, fysioterapeutti Erja Holgeri sekä malli itsensätuntemiseen eli enneagrammi. Tietysti joka päivä kohtaan ihmisiä tai asioita, jotka herättävät katsomaan uudella tavalla. Kaikille riittää siis itselle toimivia ja erilaisia hyviä esimerkkejä.

Esimerkkejä kuten "Tee U-käännös": Eli jos toisten onnellisuuden näkeminen tuottaa kateutta tai katkeruutta, niin kannattaisi miettiä voiko kateuden kääntää haluksi tavoitella omaa onnea. Vaikkapa tyyliin: Piru kun tuolla on noin. Mäkin haluan!!

Kuulin, että jos sadalle ihmiselle kertoo keinoja miten tulla pysyvästi onnellisemmaksi, niin heistä vain yksi tekee asialle jotain. Siis vain prosentilla ihmisistä, jotka saavat lisäevästystä on halua ottaa ne käyttöönsä ja vaikuttaa omaan onnellisuuden tunteeseensa.

Ja tiedoksi sekin, että jokainen elää lähes saman onnellisuuden tason kanssa läpi elämänsä, jos ei tietoisesti muuta automaattitoimintojaan. Eli vaikka nyt voittaisin lotossa päävoiton, niin tutkimustulokset kertovat toisensa jälkeen, että vuoden päästä olen yhtä onnellinen tai vähän allekin kuin ennen voittoani. Miksi? Koska mä saatan luulla, että vasta sitten kun mä olen saanut lottovoiton mä voin olla onnellinen. Rahalla saa kivoja asioita, mutta ne ei ole ainoita asioita, jotka vaikuttavat elämääni rikastuttavasti. Joskus ne asiat, jotka eivät maksa mitään tuovat suurimman mahdollisen onnellisuuden tunteen.

Pikku mietintä tähän loppuun. Kun ajattelet onnellisuuttasi tällä hetkellä lukujen 0-100 välillä ja pähkäilet luvuksi vaikka 74. Niin, jos et tee mitään asian eteen, kuolet joskus noin 74% onnellisena. Aika hyvällä tuloksella siis, mutta olisit voinut kuolla myös 85% onnellisena ihmisenä.

Oma valinta. Joka hetki, valinta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

"Ikävä juttu, mutta samalla hauska!" sanoisi isoäitini tähänkin asiaan =).

Yhdellä biisillä jo vuorokausi

Tällä fiiliksellä ja päässä soineella biisillä on menty jo vuorokausi.
JES, elämä voittaa =)

Erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia

Karhut ympäri maailmaa saapuivat Helsinkiin.

Tytöt karhuparaatissa =)