Keikkaa pukkaa

Musiikki -tuo elämän eliksiiri (ei siis punaviini ;-))

Jostain kumman syystä siipalla ei ole ihan yhtä hyvä musiikkimaku kuin minulla ja hän varmaan ajattelee toisinpäin ;-). Tästäkin huolimatta yritämme saada toisistamme kaveria keikoille. Mieheen uppoaa sellaiset melankolisen mollivoittoiset ja kauniit sävyt. Minuun taas rosoisempi, sapekkaampi tai kerrassaan hervottoman iloluontoinen meno.

Joskus kuitenkin kehittyy taikamainen yhdistelmä, joka saa meidät molemmat syttymään. Näin teki Nosturissa lauantaina Yari & Se Tuntematon numero. Minä pääsin kertaheitolla nuoruuden hekumaan, kunnon asenteeseen ja rytmiin. Mies taas sulautui sanoihin ja niiden paloon. Täydelliset yhdessä!

Täydelliset yhdessä oli myös Yari ja bändi. Jos koskaan Yari pyöräytti sinut sormensa ympärille, niin suosittelen hankkiutumaan heti keikalle. En tiedä miten pitkään tämä kokoonpano on yhdessä, joten sitäkin suuremmalla syyllä ja sydämellä kannattaa etsiytyä lavan eteen pomppimaan ja laulamaan sielunsa kyllyydestä. Ainakin maaliskuussa Yari, Litku Klemetti ja Tuntematon numero esiintyvät Jyväskylässä, Tampereella ja Porvoossa. Joten ei kun menoksi.

Ensikuussa on kaksi keikkaa, toinen miehen valitsema ja toinen minun. Luulen, että olen valinnut taas paremman vedon...

Ei liity kuvaan, mutta Litku Klemetti on tosi hyvä, kuunnelkaa vaikka!

Pakko saada

Miehiin se iskee autojen tai muiden teknisten vempainten muodossa.
Minuun se kolahtaa viherkasvien, yrttien ja mun täytyy-saada-jotain-värikästä-päälle himona.

Kevät nimittäin.

Tänä aamuna en päässyt kunnolla hereille, kun jo mietin miten saisin miehen kanssani viherpiiperryskauppaan. Sitten muistin, että yksi rautakauppatuote on hankkimatta ja aamiaispöydässä käytin tehokkaasti lausetta: mentäiskö bauhausiin hakemaan se saparokoukku?

No johan tepsi.

Miesten taivaassa etsimme koukkua, mutta sopivaa ei löytynyt. Etsimme myös pidempää kaiutinjohtoa, mutten huolinut tarjolla olevia. Seuraavaksi suuntasimme puutarhaliikkeeseen, mutta miten minun himolleni kävikään. Halusin ehdottomasti jotain isoa vihreää kotiin. Minulle ei kelvannut jukka, ei pullo, ei palmut, eivät vehkat, peikonlehdet, ei yhtään mikään. En tiennyt mitä oikein halusin, mutta mikään myynnissä oleva ei ollut juuri sitä oikeaa...

Hidastuneena tallustelin taloa ympäri kaksi kertaa, silittelin timjamia kuin lohtua hakien, mutta sainkin vain kauhean yskänkohtauksen. Lopulta ostin neljä ruukullista narsisseja ja lähdin kotiin ilman koukkua, kaiutinkaapelia tai isoa kukkaa.

Kotona istahdin miehen kanssa kahvipöytään. Tuijottelimme sitä kohtaa, johon kukan oli tarkoitus tulla ja mies sanoi: "huomenna mennään siihen valtavaan kasvikauppaan, kyllä sieltä jotain hyvää löytyy." Napsautin suklaan suuhuni, imeskelin sen sisältä tajuttoman hyvän maun itseeni ja ajattelin jaksaa odottaa huomiseen...

Istutin narsissit ruukkuun parvekkeelle. Menin tietokoneelle, tilasin ja ostin meille uuden tarpeeksi pitkän kaapelin. Etsin kaupan, josta seuraavaksi tarkistetaan saparokoukun halkaisijamitta ja pysähdyin odottamaan huomista.

Kyllä se mieskin osaa vetää oikeasta narusta :)

Tekevälle ja tekemättömälle sattuu, tai sitten ei

Lipsahduksia 1
11.2. aloittamani valituslakko nitkahti ensimmäisen kahden viikon aikana 4 kertaa ja tällä viikolla kasvavalla määrällä 12 kertaa.  Uups. Olen huomannut todella selvästi kenen kanssa aikaa ei kannata viettää ja kuka saattaa olla ankeuttaja tai valittamismagneetti. Toisaalta ympärilläni on superihania ihmisiä, joiden kanssa mikään murmur-tauti ei vaan kertakaikkiaan tartu.

Lahjoja 1
Torstaina olin onnellinen kuin ellun kana. Olin poikki viikon tekemisistä ja kotiin saapui mies mukanaan kaksi isoa kantamusta ruokaa  - aah - ja siellä seassa minulle pieni kevätesikko -hip hei. Että minä iloitsin kukasta, vaikka vanhastaan tiedän, ettei se kestä käsittelyäni kovin pitkään.

Lahjoja 2
Perjantaina tultuani töistä kotiin oli keittiössä kolmiosainen paketti lahjanarulla sidottuna. Tuskin maltoin katsoa miehen näyttämää miesten hiihdon maaliin tuloa, kun samalla yritin kurkkia mitä pino piti sisällään. Ylimpänä oli lahjanarukihara, sen alla kortti, joka peitti suklaaleivoksia, joiden tuoksun alla oli Lohturuoka -kirja. Kysyin innostuneena, milloin mies loihtii meille lohtureseptejä, mutta vastaus jäi ilmaan tyhjänä leijumaan. Kirja oli siis tarkoitettu  vain minulle ;-)

Lipsahduksia 2
Viikolla muistin kahtena päivänä, että miehen nimpparit on tuloillaan. Kun ko. päivä putkahti esiin olin kuin tavallisesti. Ihan sujuvasti hippaloin pitkin päivää ja vasta kun mies kommentoi saaneensa onnittelut veljeltään minun aivonystyräni heräsivät. No kävin sujuvasti onnittelemassa, sanoin keittäneeni hetki sitten meille juhlakahvit ja tarjonneeni niitä herkullisia suklaaleivoksia, joita eilisestä oli jäänyt...

Lahjoja 3
Olen ajatellut olla ajattelematta lipsahduksiani. Kuten perjantaina eräs nainen sanoi, minun poskilihakseni ovat kireät kuin viulun kielet, hartioistani puhumattakaan. Jos näillä kireyksillä sattuu ja tapahtuu, niin olkoon niin. Annan lahjaksi itselleni aimo halauksen ja päätän unohtaa ne asiat joille en mitään voi. Venyttelen poskilihaksiani mutrustamalla pyöreän suukkosuun, jolla muiskautan jotakuta poskelle. Lisäksi levitän naamani niin leveään virneeseen, että läsnäolijat lakkaavat miettimästä omia murheitaan ja toteavat, ettei tuolla taida olla kaikki kohdallaan ;-) Seuraavaksi teen liudan pitkiä joogavenytyksiä, jotta kehoni tajuaisi rentoutua pitkäksi ja laiskaksi. Ehkä lopputulokseksi syntyy lihaslipsahdus, jossa on onnea enemmän kuin osaan odottaakaan; rennot lihakset, rento keho ja lopulta tyhjä mieli.

Superhyvää viikonlopun jatkoa sinulle!
Ota iisisti ja pidä mieli virkeänä kaikista iloiten tai jos sulla on toisenlainen tilanne päällä, niin kaikista muista huolimatta ♥