Kirjoita postikorttiin

Tulin eilen kotiin
pitkän työpäivän jälkeen silmät töttöröllään. Näin eteisen lipastolla kirjekuoren ja huomasin kuinka vireystilani nousi asteikolla vitosesta yhdeksään. (Meille kortteja tulee useinkin, kiitos mm. eräälle ihanalle Artolle. Joka kerta kortti tai kirje saa sydämeni sykähtämään.)

Hipelöin ensin kuorta ja tunnistin lähettäjän. Siirsin haluani hetkisen ja vaihdoin työvaatteet pois, menin keittiöön syömään kotihengen tekemää ruokaa ja lopulta kahvin tuoksun ympäröimänä otin kuoren käteeni.

Vanhemman herra Fieldsin suloiset kasvot tulivat mieleeni kuorta pidelessäni. Pyöreä käsiala oli täyttänyt kuoren kokonaisuudessaan ja postimerkissä oli herkän kukan lisäksi pieni sydän.

Sisällä kortti, jossa oli
täydellisen sininen iltaan vievä taivas
pehmeän sävyinen kivinen kirkko sekä
minun omat punaiset housuni...

  Siellä minä kävelin
  tietä pitkin iltasella
  vapaana kuin taivaan lintu
  mitä parhaimmassa seurassa.

Ja minä matkasin alle sekunnissa tuohon kesän hetkeen. Päivän kestävään kävelyyn herra Fieldsin kanssa. Päiväuneen vaipumiseen läheisen majatalon pihanurmikolla. Maittavaan illalliseen, punaviinin pehmittämiin huuliin ja Cristina Ocan puhtaiden lakanoiden väliin. Oi sinä ihana mies. Sinä toit minulle kesän maun suuhun, loit talveen lämpimän unelman. Miten minä sinua ja rauhallista oloasi kaipaankaan. Kaipaan Espanjan kiviteitä, kaipaan lehmänkelloja, tuulen heiluttamaa heinäpeltoa, samaan suuntaan meneviä kanssakulkijoita.

* * *

Uneksin toisen kahvikuppini kylmäksi ja totesin, että tästä voin ottaa opiksi ja lähettää enemmän kortteja ja viestejä.

Jos sinua eivät kortit lämmitä, niin muista soittaa tai näe ystäviäsi. Ihmisen yksi tarkoitus on olla yhdessä. Olla yhdessä ihmisten ja luonnon kanssa.

Sinua lämmöllä ajatellen,
Birgitta

Kosto on suloinen

Rikoin eilen ensimmäisen kerran noin sata vuotta sitten pienelle pojalle ilmoitetun jouluaattotehtävän. En jaksanut odotella aattoaamuun, en sitten millään.

Niinpä minä salaa hipsin hakemaan ison punaisen laatikon. Avasin kannen varovasti. Keräsin ensin pienet omenat sormiini. Ripustelin ne tasaisesti oksille varoen koskemasta puuhun. Sitten lisäsin olkirenkaat, sydämet, tontut ja muut. Latvuksen lähelle laitoin pienet punatulkut istumaan, kaksi neulasta pisti sormiini ja kohta rintaani lämmitti kuin sadussa ikään. Ei, kyllä se muuttui kutinaksi. Astahdin katselemaan kuusen kauneutta ja kuuntelin sen helinää. Ei, ei... kyllä tämä helinä tuntui kuitenkin kaulassani. Sitten lähdin vessaan katsomaan itseäni. Rinta punotti kuin joulupukkia odotellessa. Sen jälkeen alkoivat silmäni umpeutua kiinni... Niinpä minä haparoin keittöön. Avasin kulmakaapin ja hamusin Kestinen suuhuni. Vedin tuolin lähelleni, kiipesin sille ja yritin siivilöidä katseellani ylähyllyltä allergiatippoja. Apua! Kaikki oli loppu!

Juoksin makuuhuoneeseen. Etsin reseptin myrkkyyn, jolla tapetaan silmäallergeenit. Keskeytin puhelimessa olleen miehen ja lähellä hysteriaa sopersin, että nyt sinä juokset apteekkiin. Revin lompakon rikki typerää kela-korttia etsiessäni. Höpisin vääriä sanoja yrittäessäni muistaa toisen tippapullon nimeä. Onneksi herra Pelastaja ei kavahtanut rumaksi muuttunutta pikku prinsessaa, jolla oli kaksi ylikypsää ja halkeillutta tomaattia silminään, vaan laittoi kengät jalkaansa ja lähti. Ehkä se kuitenkin lähti karkuun...

Minä avasin ikkunan auki. Istahdin sen eteen hengittelemään ja rauhoittamaan paniikkimielentilaa. Ei mennyt kauaakaan kun kuulin nopeat askeleet. Siirryin ovelle ja nappasin tippapullon ennen kiitosta ja katosin tunkemaan silmiini valkoista möhnää.

Jos joku muistaa johannesvirolaisen, niin paljastan hänen olleen moninkertaisesti kauniimpi kuin minä eilen. Onneksi lääke auttoi niin paljon, että taidokkaalla meikillä sain itseni tänään lähes työkelpoiseksi.

"Onko sulle aiemmin tullut mitään joulukuusesta", kysyi nuorempi mies tänään. No, jotain on tainnut tulla, kun varoin koskemasta siihen. Muttei koskaan näin nopeasti tai pahasti.

"No, sitten tämä oli kuusen kosto siitä, että menit koristelemaan sen liian aikaisin", tuli vastine.

Samperi sentään.

Päätin että kostan kuuselle käyttämällä tästä lähtien moninkertaisia kumihansikkaita. Taikka sitten ostan koko perheen kostoksi valkoisen bling bling muovikuusen....

Ehkä kuitenkin tyydyn ensivuonna pelkkään kuolleeseen puun raahkaan ja koristelen sen loisteliaasti hämähäkeillä, lukeilla sekä kauniilla valkoisenhohtavalla seitillä. Olisi se sitten enemmän emäntänsä luonteen näköinen ;-)

Kuvankäsittelyä

Haluttaa

venyttää hetki pidemmäksi
antaa mustan tihkusateenkaaren kastella
muiskauttaa huulilla kohmeinen mansikka rikki
valuttaa tahmea mehu alas
nostaa katse ylös

  ottaa kädestäsi kiinni
piirtää elämänviivasi viereen sydän

katsoa kuinka rakkaus värisee
minusta sinuun

Toivetta laskeutumisesta

Oli perjantai ja minä huokaisin helpotuksesta. Viikko oli alkanut maanantaina paniikkiherätykseen ja jatkunut torstai-iltaan yhtenä toimintasulattamona.

Päivällä huomasin raukean olotilan leviävän ympärilleni ja kotiinlähdön aikaan pohdin olisinko vielä yhden kerran reipas. Seisoin siinä aika pitkään takki päällä ja tuijottelin komeron sisällä olevaa kassia. Lopulta päätin olla ajattelematta, otin kassin käteeni ja lähdin kuntosalille.

Tulin väsyneenä mutta onnellisena kotiin. Katsoin tyhjää jääkaappia ja mietin miten valosta taiotaan ruokaa perheelle. No, onneksi kaikki kaapit eivät olleet yhtä tyhjän kanssa, joten loihdin sitä-sun-tätä-eikä-siis-paljon-mitään aterian. Heti sen jälkeen sain houkuteltua miehen ruokakauppaan ainoana ajatuksenani saada sieltä mainoksessa näkemiäni kauniita joululahjapapereita.

Ostoskärry täyttyi ruuasta, mutta lahjapapereita ei näkynyt missään. Kävin kysymässä apua henkilökunnalta ja sain vihjeen käydä katsomassa sormen suuntaan,  tuonne ->. No eihän siellä mitään paperia ollut...

Joskus sanomalehtipaperikin kelpaa =)

Kun lauantai-aamuna vielä lahjapaperia harmitellen näytin miehelle mainosta, hän huomasi, että tavara oli tarjolla vasta lauantaina. Sää oli mitä kaunein, joten päätimme tehdä aamukävelyn lähimpään Liiteriin. No siellähän sitä lahjapaperia oli niin paljon kuin ostaa saattoi ja minähän ostin (tuleville vuosillekin). Ulko-ovella onnellinen naamani myrtyi samantien, sillä aurinkoinen taivas ja kuura maa oli muuttunut kunnon vesisateeksi. Ruttasin naamani vieterin muotoon, mutta en minä kovin pitkälle jaksanut olla huonotuulinen.

Kotona pesin itsestäni loputkin sadetuskat pois. Pistin viikon tehokkuudesta innostuneena samalla sitruunahappopesuun kahvinkeittimen, astianpesukoneen ja monen pyykkikierroksen jälkeen pyykkikoneenkin. Samalla testasin paketoinnin riemua ja liimailin postimerkkejä kortteihin. Hetken hurmiossani tein vielä todella herkullista vadelmahilloa ja sitten tunsin olevani pelkän olemisen tarpeessa.

Niinpä kello neljä iltapäivällä minä istahdin lattialle katsomaan mitä suloisinta elokuvaa. Vuosia sitten näin erään elokuvan, jota yritin epätoivoisesti myöhemmin metsästää. En muistanut leffan henkilöiden nimiä, joten löytäminen oli enemmän kuin vaikeaa. Mutta nyt, lauantaina pääsin vihdoin nauttimaan Teeman elokuvaviikolla esittämää 1970-luvun leffaa Harold and Maude. Suosittelen kaikille höpsöille ja erittäin paljon tiukkapipoille ;-).

Lyhyestä virsi kaunis, vai miten se menikään: Pehmeä ja pettynyt perjantai muuttui ilon ja touhun kautta leppeäksi lauantaiksi. Ja vaikka grooven jazz-aamu on nyt loppunut niin sunnuntai on oikeastaan vasta alkamassa.

Ja tänään mä en tee mitään, olen vaan...

Suloista sunnuntaita sinulle ♥

Taiteilija näyttää paremmin miten maa makaa

Kuin tilauksesta
aamu oli kirkas,
kuun sirppi oli terävä ja sen vieressä Venus loisti valtoimenaan.

Päivällä aurinko lämmitti minua ja työkaveriani, kun seisoimme Suurkirkon portaiden yläreunalla ja odotimme puolenpäivän hetkeä.

Kun vihdoin kello kumahti
ja aika tuli, nosti johtaja kätensä ylös ja juhlimme yhdessä Jean Sibeliusta laulamalla Finlandia-hymnin.

En tiedä mikä tässä sävellyksessä on, mutta se vetoaa johonkin todella syvään sisälläni. Ehkä juuri sen vuoksi olen koko päivän miettinyt ihailemiani taiteilijoita Gallen-Kallelaa sekä Helene Schjerfbeckiä, heidän vahvaa intohimoaan ja käden jälkeään. Sekä tietysti Sibeliusta, jonka sydän tuntuu Finlandian sävelissä ja tunnelmissa, joita kerta toisensa jälkeen huomaan tänään hyräileväni. Tunnistan myös jo hiukan pidempään itsessäni häilyneen olotilan... en ole varma onko se hyväksi, joten illan päätteeksi olen siirtynyt muistelemaan isoäitiäni, joka opetti minulle sitkeyden ja eteenpäin menon merkityksen.

Niinpä päätin katsoa vielä kerran suloisen Ville Anderssonin itsenäisyypäivän haastattelun. Mietin miten upeita nuoria meillä on. Miten rohkeita ja hauskoja. En halua vaipua synkkyyteen, en miettiä haluaako joku teilata minut tai ottaa minulta pois sen minkä olen omalla työlläni saavuttanut.

Ja minä taas kerran päätän vain elää oma elämääni ja jatkaa matkaa. Opettelen nousemaan ylös aivan kuten nuo muutkin fenix-linnut. Otan ilon irti taiteesta ja nautin sitkeämmin tämän maan kauneudesta.

Skool Sibelius!
Skool meille kaikille ♥

Lopulta perjantai-illan huumaa

Kuulen sinut
kokonaan ja läpi
Matalan äänesi
huumaavan värinän huuliesi välissä

Katson kaarta
paljaan lantioluun puhdasta liikettä
  enkä voi kuin hyräillä

 Nostat kätesi korkealle yllesi
 annat kehon lentää mukana
 ja toisaalla
 soitat rosoisen hävyttömästi
 eikä mikään ole sen parempaa

Öitä kaksi
uusi tila
tunnen jälleen puhtaan virran
nuoren voiman
joka soittaa sinussa
joka eli ennen minussa

  ja jonka nyt päästän häpeilemättömänä itsestäni ulos

I want to get away
I want to fly away
Yeah yeah yeah

Pakkanen ja kylmälle altis paljas iho

Pakkasta! Mahtavaa!

Tähän aamun tunnelmaan sopi kuin nenä päähän Hesarin juttu 50 vuoden takaa 23.11.1965

Sukkahousut yhdistäen villasukat ja housut

Moni nainen on varmasti huomannut sellaisen
kovin kiusallisen seikan, että
pieni kaistale kylmälle altista paljasta ihoa
tahtoo jäädä sukanvarsien ja lahkeiden väliin,
vaikka villahousun puntit olisivatkin kohtalaisen pitkät.

Tästä vaivasta pääsee käyttämällä sukkahousuja,
jotka voi näppärästi riisua pois sisälle tultaessa.

Nailonkreppisiä sukkahousuja on kokomoinen värikäs valikoima tarjolla, mutta jotakuinkin turhaa on täysikäisen naisihmisen lähteä etsimään itselleen tällaista vaatepartta villasta. Niitä ei kerta kaikkiaan näytä olevan.

Mutta eipä villaisia sukkahousuja tahdo löytää lapsillekaan. Tässä on nyt asia jälleen jossa kuluttajat ja kauppa tai liekö kysymys valmistajista, ovat eri mieltä.

Sellaisilla pakkasilla kuin viime päivinä on ollut, ei totisesti tarkene nailonvaatteilla. Villaa pitää olla yllä, ja villaa etsivät kiihkeästi ostajat.

Mutta muutamat naiset ovat keksineet ratkaisun ongelmalle. He ovat ostaneet pitkälahkeiset villahousut ja niiden väriin sopivat paksut villaiset ns. teinisukat eli karkeajuovaiset nurin-oikein-villasukat.

* * *

Kyllä minä nyt siis etsin itselleni kunnon pitkäpunttiset villapöksyt sekä niiden väriin sopivat teinisukat, vaikka sellaiset rehevän punaiset =D

Talven lumituiskuja odotellessa,
Birgitta

Elämän tarkoitus

Helmi jakoi hienon haasteen, jonka otan ilolla vastaan. Otan tämän myös tunnustuksena, joten kiitos Helmi =)


Mahtavaa saada haaste juuri näillä kysymyksillä, tällaisia ei ole tullut vielä eteen.

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Täytyy sanoa, että kun noin kaksikymmentä vuotta sitten olin erään Laurin kurssilla, yksi jos toinen puhui siellä kuinka kiitollinen onkaan asioista ja  minä mietin: mitä hittoa tämä oikein on.

No aika kului ja nyt minä olen niitä kiitollisuus-puuska-ihmisiä, hehee...
Juuri nyt: sohvasta, perheestäni, blogiystävistäni ja ystävistäni, työkavereistani, Mirellasta joka pistää minuun liikettä, mustikoista, joita kohta ajattelin syödä, käsistä jotka jaksavat vielä kirjoittaa, mielikuvituksesta, sitkeydestä, jopa noidannuolesta joka muistuttaa minulle että olen elävä keho ;-). Muutaman tunnin päästä olen kenties kiitollinen sängystä sekä tulevasta yöunesta. Aamulla on edessä uudet kiitollisuuden asiat.

Minkä asian tai valinnan haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Olisin voinut olla rohkeampi. Olisin voinut alkaa halata vanhempiani aikaisemmin. Olisin voinut antaa anteeksi monelle ihmiselle paljon aikaisemmin, saati itselleni. Mutta mitä sitten. Olen kuitenkin toiminut parhaimpani mukaan aina silloisessa tilanteessa, joten turha tässä on murehtia tehtyjä tai tekemättömiä. Ehkä kaikella on ollut tarkoituksensa, ainakin kaikella on ollut jonkinlainen vaikutus minuun ja ympäristööni ;-)

Mikä on mielestäsi elämäntarkoitus?

Eipä sitten tullutkaan pieni kysymys. Oppia tuntemaan itsensä, jakaa osaamistaan ja tekemistään, arvostaa sitä mikä on ympärillä, vaalia elämää ja sen hyvyyttä rakkaudella. Yhdellä lauseella sanoen: Elämän tarkoitus on elää elämä nauttien.

Haasteen ja tunnustuksen minulta saavat 
Leena Lumi, Heli, Nainen kuvastimessa, Ari, Jael ja Tiia

Haasteen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:

1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Maasta se pienikin ponnistaa

Onnellinen?

Olinko? No olin kyllä, mutta   

(pssst. tiedätkö aina kun joku sanoo "mutta" se tarkoittaa, että sanojalla on jonkinlainen sisäinen vastustus) 

... mutta minulla on kesästä asti ollut mielessäni työ, jonka haluaisin tehdä. En ole löytänyt tekemiseen sopivaa aikaa taikka jaksamista, joten nyt päätin ottaa muttaa korvista kiinni.

Anoin töistä pätkän vapaata. Palkatonta kylläkin. Tänään on ensimmäinen vapaapäivä takanapäin ja olen innoissani siitä, että olen vihdoin voinut keskittyä itselle mielekkääseen tekemiseen.

Kolme päivää vielä jäljellä. Mitä kaikkea kivaa ja hyvää siihen mahtaakaan mahtua =)

Ihmiset tarvitsevat hyvin erilaisia asioita ollakseen onnellisia, joten kaikille riitää aineksia.  Joskus onnellisuus on kiinni vain siitä, että huomaa mitä ympärillä on. Toisinaan onnellisempi olo on vain pienen askeleen päässä. Ja pienestä on aina helpompi ponnistaa eteenpäin ;-)

Ihan näin marraskuussakin =)

Ihan himona

Viimeaikoina olen

Ihan himona istunut väärinpäin tuolilla
Olotila on huvittuneen petollisen naisen, kun paikassa jos toisessa nostan tuolin toisinpäin ja istahdan siihen reteästi lepuuttamaan itseäni.

... ja vain koska kaikki muunlainen istuminen sattuu kamalasti selkään.

Ihan himona seisonut
sillä se tuntuu olevan kävelemisen jälkeen toiseksi paras vaihtoehto elää.

Mikä mahtaa olla makaamisen jälkeen paras vaihtoehtoasento nukkumiseen? Eihän asia tietysti minulle kuulu, mutta olis ihan kiva jos joku voisi vihjasta helpotusta tähänkin ongelmaani...

Ihan himona tuoksutellut kahvia ja salmiakkia
ja tänään ensimmäisen kerran viikkoon join
kupin kahvia, aah
salmiakkiin olen hulluna muuten vaan, uuh...

Ihan himona ajatellut pieniä paloja
sillä varovaisuus on valttia ja maut tuntuvat nyt taivaallisen hyvältä. Opin myös, että jos suupala maistuu pahalta toista ei kannata ottaa ;-)

Ihan himona juonut
kun luovutin kaiken juoksevana tajusin vihdoin, että vesi maistuu minulle. Vesikannuni ei enää ainoastaan korista kauneudellaan, vaan myös ravitsee sisällöllään kehoani. Ja tietysti, onhan vessan pesu on helpompaa kun on vettä käytössä.



Ihan himona manifestoinut ja kokenut vatsavirustautia
olinhan nimittäin juuri edellisviikolla valitellut työkaverille, että pitäisi saada muutama kilo pois ennen joulua. No nyt kaksi kilogrammaa on kadonnut näköjään pysyvästi minusta. Kyllä viikon verran kestäneestä kuume-vatsatauti-ihottuma-selkähermokivusta voi näköjään olla yllättäviä hyötyjäkin...

Vielä ihan himona olen ollut omaan työpaikkaan
onhan neljän seinän sisältä poistuminen tosi mahtavaa. Ja minun työkaverini ovat kertakaikkisen hauskoja ja taitavia. Työnteko tekee minulle hyvää ja palkkiokin sieltä kilahtaa säännöllisesti. Tänään työpaikkani hankki minulle vielä hyvät päätelasit, jotta voin katsella kukkakärpäsen kokoisia fontteja näytöstäni. Eikä tässä vielä kaikki, ikänäkölaseilla omat silmät näyttävät suurilta, joten voin räpsytellä ripsiäni kuin Liza konsanaan ;-)

Eniten himona olen kuitenkin nyt
vapaaseen olotilaan,
jossa ei tarvitse varoa vaarallisten pöpöjen
siirtymistä kehosta toiseen...

Näillä mietteillä kohti viikonloppua:

Mitä ikinä himoitsetkin

nauti siitä =D

Fever

kuumana sinuun - Peggy Lee

Kalpeakasvoisena

minä tulen viereesi
ja tunnen punan nousevan poskilleni

ihossasi kiinni

väreillen

lämpenen

ja sukellan syvemmälle sinuun

ja viime hetkellä
ennen kun tajuntani katoaa

minä katson kosteilla silmilläni maailmaa

tunnustan ääneen

  olet huume, jota rakkaudella hengitän

mutta tämä kuume

taitaa kohta viedä minulta hengen

voisitko taluttaa minut sänkyyn

Tahdon olla näin kauan, vaikka ainiaan...

Kun aamu sai
vedin verhon ikkunan edestä pois
katsoin sinistä taivasta
nopeasti eteneviä pieniä pilvenhattaroita
ja kellahdin takaisin peiton alle lämpimään.

Ikkunan välissä olivat heränneet kärpäsetkin
vieläkö niitä näkee...
Lauma joutsenia kaarsi laulaen
ne laskeutuivat pellolle
eikä siinä enää voinut makoilla vaan oli noustava istumaan ja lumoutumaan.

Päivän tunneilla
miehet suuntasivat metsään.
Minua houkutti pihakeinu, niinpä puin monet sisävaatteet päällekäin, laitoin oman talvitakin päälle miehen isomman. Kävelin kirja kädessä lukemaan auringonpaisteiseen lokakuun päivään. Uppouduin Kiltin tytön jännittävään maailmaan, mutta kun järveltä kantautui laulu, nostin katseeni ja seurasin kuinka joutsenparvi toisensa jälkeen lensi taas pellolle. Kymmeniä joutsenia ylitti minut, kohta ne aloittivat vasemmalta kaartaen siipien jarruttavan liikkeen, huminan ilmassa, ja kauniin laskeutumisen. Miten uljaita ne olivatkaan...

Illan hehkussa
kuuntelin sähkökitaran heleää sointia. Katselin sormien liikettä ja mietin miten helpolta se näyttikään. Toisaalla sormet sekoittivat korttipakkaa taikka heittivät noppaa. Kun leikit väistyivät oli helppo vain nauttia lämpimästä löylystä, nuotiotulen loimusta taikka maiskutella mehukkaita vastapoimittuja puolukoita...

Yötä vasten päiväni vaan huipentui,
minä hautauduin taas vaatekerrosten alle. Menin pihamaalle makaamaan selälleni ja jäin katsomaan tähtitaivasta. Mitä kauemmin katsoin jonnekin kauas, sitä enemmän häkellyin. Näkyi sumuinen galaksi ja ohi lipuva satelliitti, oli tähtiä lähellä ja todella kaukana. Minä mietin miten pieni olenkaan. Miten suuri maailmankaikkeus onkaan. Miten kaunista tämä kaikki on... ja että minä olen osa tätä kaikkea.

Mietin vuosia sitten saamaani intiaaninimeä, Hän joka lensi kuuhun, ja miten minä toivoinkaan sinne lentäväni.

Kyllä me ollaan paljon enemmän kuin luulemmekaan.

Kuten sanottu, elämä on...
... rakkautta ♥

Scifi saapuu perheeseen

Olin voidellut sieluani kaikilla niillä kerroilla, kun kuulin pehmeä-ääniset lupaukset. Olin niin onnellinen ajatuksesta, että mies hoitaa koko kellarin siivouksen...

Sitten eräänä päivänä minä kysyin, mitä siellä alakerrassa oikein oli tapahtunut. Lopputuloksena sain järisyttävän emootiokohtauksen, jonka vaikutuksesta naapurilähiöiden miesten juuristotkin väräjivät.

Kukaan ei uskaltanut tulla tukemaan miesparkaa, joten minäkin päätin lopettaa ennemmin kuin myöhemmin. Vedin takin päälleni ja menin alakertaan. Temmoin siellä itseni hikeen. Lopulta riehumisen jälkeen istahdin muovilaatikon päälle ja avasin vanhan pahvilaatikon, jossa oli kamojani. Rauhottelein tunteitani ja katsoin läpi papereitani. Niissä ei ollut säästettävää kuin yksi pieni lappunen, joten tein taas roskiskeikan. Sitten kävin läpi laatikon pohjalla olleet kasetit. Muistin edelleen mitä niissä oli. Tiesin heti, että kultaiseksi maalaamassani C-kasetissa oli David Bowien Heroes saksaksi. Löysin myös Rock Radion syvähaastattelut, Hands up -biisit ja kaikki muut hassut kappaleet -Vill ha dig i mörket hos mig (hahaa). Säästin itselleni 12 C-kasettia. Laitoin ne retroon kasettikoteloon ja kannoin sylissäni yläkertaan kotiini.

Olin saanut kuusivuotiaana isältäni oman pienen kasettisoittimen ja nyt aloin haaveilla samanlaisesta pikku vempeleestä. Niinpä suuntasin ostajan markkinoille ja löysin heti itselleni oman lelun. Sellaisen samantyylisen, pienen ja kannettavan mallin.

Siinä sitten hymisin mielessäni. Olin saanut ilmaa kellarin hyllyille, olin selvittänyt omat kamani lopullisesti. Kyllä kuulkaa oli kuitenkin hyvä juttu, ettei se mies ollut tehnyt osuuttaan, niin kuin oli alunperin luvannut. Mutta älkää vain kertoko sille. Antaa sen väristä vielä vähän aikaa ;-)

Ainiin,
se pieni lappunen sisälsi tämän tekstin:

Frederik Brown on kirjoittanut maailman lyhimmän scifin, tieteistarinan:
"Viimeisen ydinsodan jälkeen
maailma oli kuollut;
mitään elävää ei ole jäljellä,
mikään ei kasvanut enää.
Viimeinen ihminen istui yksinään huoneessa.
Silloin ovelle koputettiin"

...
ihan kuin teksti olisi synkronoinut minun aamuiseen yksipuoliseen älämölööni ;-)

Mihin aika oikein kuluu?

On tapahtunut paljon
eikä ole tapahtunut mitään.

No tietysti: Jorma jätti minut. Hän jätti minut ja monet muut naiset pulaan. En tiedä kuinka tästä selvitään... ehkä joudumme perustamaan eroryhmän. Olen tosissani!

Toisekseen olen ollut syntisillä teillä. Tanssilattialla kuuntelin sisäistä eläintäni, sen murahduksia ja kehräystä. En suonut ajatuksilleni armoa, vaan rutistin ne kauimmaiseen nurkkaan ja annoin tunteiden ja kehon viedä mennessään. Pompin ja riekuin kuin pieni apina siihen asti, kunnes Mikael Konttinen laittoi pillit pussiin.

Olen yrittänyt olla ikiliikkuja, sillä kaverini ilmoittivat minut mukaan askelkampanjaan. Olen puristanut itsestäni hikeä kuntoillessa salilla. Mutta kävely aamulla, päivällä ja illalla on niin helppoa kesän pyhiinvaelluksen jälkeen, että se on minulle nyt pelkkää terapiaa, pään puhdistusta.

Kokeilin myös miltä tuntuu valita omia valokuviaan toisten arvosteltavaksi. Pähkäilin koneen äärellä kuvia pari iltaa ja sain päänkivistystä ja pienoista ahdistusta, heh heh.

Sitten olen ollut tekemättä mitään. Olen katsellut ja ihmetellyt miten maailma makaa. Olen ollut hiljaa ja kuunnellut. Kuka mitäkin tahtoo, puolustaa, himoaa, pelkää tai toivoo. Olen ollut kirjoittamatta. Ollut pois tietokoneelta. Olen ollut vastustamatta muutoksia, olen siis ollut myös vastustamaton ;-)

Tänään en kuitenkaan enää voinut vastustaa tekemättömien tehtävieni listaa, vaan ostin itselleni museokortin.

Samoin tein kävin tapaamassa
Susanna Iivanaista hänen taidenäyttelyssään.

Sen jälkeen menin Amos Andersonin taidemuseoon ratkaisemaan henkirikosta:
Helsinki Noir -Kosijana kuolema. Hrrrrr...

Viikon taidepläjäys on nyt suoritettu ja minä lopetan tekemisen tältä päivältä. No, kenties vielä sukellan jonkin herkullisen iltapalan maailmaan ja toivotan samalla sinulle leppoisaa iltaa, hyvin levättyä yötä, innokasta huomista päivää ja mahdottoman paljon sydämellisiä hetkiä!

Oman itsensä tiellä

Nousin aikaisin ylös
koska heräsin mielen myllerrykseen
ja hieman pahaan olotilaan.

Keitin miehelle vettä termariin ja lisäksi kahvia meille molemmille.
Halasin useammin ja sanoin heit, kun aamuinen matka luontoon veti häntä puoleensa.
Otin pienen kahvikuppini ja istahdin lattialle.
Katsoin pari viimeistä jaksoa Crandchester-sarjasta.
Upposin vielä syvemmälle aamuiseen olotilaani
ja mietin oliko herätyksessäni jokin viesti minulle vai oliko se vain mieleni pahaa puhetta itsestäni.

Olenko laiska
saamaton
epäpätevä
huono
...huono...

Nousin lattialta
siirryin keittiön pöydän ääreen
laitoin aamujazzin soimaan ja
päätin katsoa itseäni

ja huomaan, että ehkä tekemättömyys on sitä, ettei entinen tekeminen ole enää houkuttelevaa. Jospa teen tarpeeksi sitä, mitä on pakko tehdä. Kenties en tee muuna aikana tarpeeksi mitä kannattaisi. Mitä jos olen laiska vain itselleni. Ehkä en odotakaan enää toisia, vaan itseäni.

Ymmärrättekö?
Odottaa itseään. Eikö se kuullosta vähän surulliselta...

Niinpä päätän juuri tässä ja nyt käydä pesemässä kasvoni. Katsoa peilistä lempeämmin itseäni suoraan silmiin. Ottaa ristiin olkapäistäni kiinni. Halata tiukasti mutta rakastavasti. Laittaa kengät jalkaani ja viedä itseni ulos.

Puhaltakoon vienoinen aamun tuuli minun ajatukseni pois. Antaa auringon valon valaista ihoni pinta. Lämmittäköön luonnon väriloisto minun sydämeni.

Nyt on uusi hetki. Aloitan tämän päivän uudestaan!

Älä välitä, pure omenaa!

Omenapuutarha
halusin sinne, sillä olin kuullut että siellä sai kerätä puista omenoita. Ajattelin että paikassa voi istua leppoisasti penkillä juomassa kahvia, puraista puusta keräämäänsä omenaa sekä rupatella sitä sun tätä muiden kanssa.

Niinpä houkuttelin siipan matkaani. Me kävelimme liian aikaisin paikalle ja katsoimme kuinka joku kiiruhti juoksujalkaa jonoon. Portit olivat jo auki ja ihmiset villeinä vallanneet puiden oksat.

Minäkin sitten menin yhden puun luokse. Sujahdin oksien siimekseen ja otin varovasti pieniä vaaleita pallukoita käsiini. Rauhallisesta keruusta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä pari tyyppiä kävi sitkeästi ravistelemassa puuta keräämättä saalistaan. Katselin toimintaa vähän aikaa, mutta lopulta toruin heitä kuin tylsä aikuinen: Mitä järkeä on ravistella puuta, kun maahan pudonneet omenat ei näytä kuitenkaan kiinnostavan sinua? Vastaukseksi sain pitkän hiljaisen katseen, mutta ravistelu taukosi.

Poimin vielä muutaman omenan, mutta olin sen verran äkeentynyt, että katselin ympärilleni miestä etsien. Hän kävelikin luokseni ja totesimme yhtäaikaa: eiköhän lähdetä täältä pois.

Kotikeittiö
sinne siirryimme touhuamaan. Mies ruuan ja minä omenapiirakan pariin.

Minä järjestyksen ihmisenä olin laittanut kananmunat ja sokerit valmiiksi omaan kulhoon. Toiseen olin sulattanut voin. Olin lisäämässä jauhokulhoon leivinjauhetta, kun mies pyysi apua ruokapuolella. Minä autoin ja tulin jatkamaan leivinjauheen kanssa...

Kaksi teelusikallista, sanoi ohje. No minäpä heivautin lusikallisen siihen voisulaan! Ihmettelin suureen ääneen toimintaani ja samalla huiskautin toisen lusikallisen leivinjauhetta vieressä olevaan kananmuna-astiaan!!

Voi jösses! Kyllä muuten leivinjauhe alkaa todella nopeasti kehittyä. Oli niin nopeaa toimintaa, että minuunkin tuli iso vaihde päälle. Lusikoin väärään paikkaan latomani jauheet pois parhaimpani mukaan ja ihan ajatuksen kanssa laitoin vielä kaksi mitallista jauhojenkin sekaan.

Parasta musaa tähän kuukauteen: EWF: September

Loppu menikin sitten kuten Strömsössä ja uunista tuli ihan hyvänmakuinen omenapiirakka kaikista väräjävistä tunteista huolimatta =)

Että silleen...

Ei siis kannata hermostua turhaan, kannattaa vain hengittää syvään sisään ja ulos sekä tehdä sen minkä kykenee.

Siis syödä se piirakka ;-)

Täysikuu, sinä pirun rikoskumppani

Illalla hiipparoin sänkyyn, vedin villasukat jalkaan, otin kirjan käteen ja luin lukemasta päästyäni.

Mies tuli lukukinkereihin ja tavallisuudesta poiketen uinahti ennen minua. Minä katsahdin kysyvästi viereeni, mutta syvennyin sitten intohimoiseen kirjaan ja odotin väsymystä.

Lopulta väsyin odotteluun ja päätin käydä nukkumaan. Mutta oloni oli liian virkeä,
peitto liian kuuma,
ilman peittoa taas kylmä,
miehen kylki oli kyllä houkutteleva, mutta nukkumiselle oli suurempi tarve.

"Huomenna on työpäivä. Nyt olisi aika tirvahtaa!" sanoin aivoilleni.

Mutta mitä vielä... läpi yön katselin toisella silmällä kattoa. Sen kuviot olivat samanlaiset kaikissa eri mustan ja sinertävän sävyissä. Aamulla huomasin yön värin tarttuneen silmänalusiini.

Illalla nuorimies kertoi valvoneensa yöllä.
Minä innolla komppasin kieriskelleeni myös.
Nuorukainen hymyili vinosti: Niin, syynhän täytyy olla täysikuun ;-)
Oliko eilen täysikuu, minä huudahdin. Se saamarin roisto!

Mutta kohta keksimme todellisen syyn: Vuorovesi!

Ajatelkaa nyt:
Kun meissä on noin 70 prosenttia vettä, niin ei ole ihme, ettei vuoroveden ja täysikuun aikana saa nukuttua kunnolla. Vähemmästäkin tulee huono ja ilkeä olo, kun kaikki neste painuu toiselle puolelle kehoa tai kun neste ei tiedä mihin suuntaan kuu ja aurinko painovoimallaan haluaa sitä pullistaa...

Mihin tiedelehteen tämän mahtavan huomion saa ilmoittaa! Saako tästä nobel-palkinnon?

No, korvaukseksi yön painovoimista minä otin vetovoimaiset päiväunet töiden jälkeen. Ja koska olen höveli luonteeltani, niin jaan kaikille tämän älynväläyksen. Saatte käyttää sitä hyväksenne aivan kuten haluatte! Ensi täydenkuun aikaan siitä ei kuitenkaan ole teille mitään hyötyä, jollette sitten keksi omaa painovoimatonta makuuhuonetta...

Joopa joo!
Taidanpa sanoa hiljaa itsekseni: Hasta la vista beibe

Parasta lääkettä

Kerrankin mainos
jonka tuote on halpa
joka voi auttaa masennuksen oireisiin
v...tukseen, tylsyyteen tai oikeastaan ihan mihin vaan.

Siispä laitankin nyt koneen kiinni ja nappaan annoksen tätä lääkettä, sanoi lääkäri ihan mitä vaan ;-)



Kaikkea hyvää sinun sunnuntaihisi =)

Höntsäkävelyllä tapahtui...

"Enpä ole nähnyt pitkään aikaan Supermiestä", ajattelin kun hiekka rahisi sandaalien alla ja kuikistelin taivaalle valkoposkihanhien ylilentoa ihaillen.

Olin höntsäkävelyllä, sellaisella mihin ei laiteta hikivaatteita päälle ja jolloin toivotaan, ettei kroppa innostu liikaan vauhtiin tai ilma saa nihkeää oloa aikaiseksi.

Siellä minä hiekkatiellä kävelin hiljakseen. Haistelin heiniä ja niiskutin allergisena. Mietin miten kivaa oli päivällä kirjoittaa omaa pientä kirjaa. Pohdin myös suurena ongelmana mitkä vaatteet pukisin aamulla lenkkikenkien seuraksi, jotta voisin kävellä töistä kotiin kunnon kengillä sekä näyttää töissä edes hiukan edustavalta. Olipas siinä probleemaa kerrakseen ;-). Lopulta päätin olla ajattelematta ja katsoa aamulla mitkä vaatteet kroppaa peittää...

Arvelin tallustelleeni jo liian pitkälle ja laskeskelin mistä loppureittini tulisi kulkea, jotta olisin synkronissa juoksulenkille lähteneen mieheni kanssa. Halusin näet kohdata miehen tietyllä valotolpalla (kuinka romanttista, heh heh). Niinpä minä oikaisin puukujalle. Siellä nuorimies kiristi kahden puun väliin asettamansa nuoran vaijeria ja kohta hän käveli ilmassa käsillään tasapainotellen. Minä seurailin taiteilua niin pitkään kun pystyin ilman että törmäsin puuhun tai vastaantulijoihin.

Sitten käänsin pääni ja näin taivaalla kuumailmapallon. Koska tuulta ei ollut nimeksikään pallo tuntui olevan paikallaan. Muistin miten ihanalta taivaalla leijailu tuntuikaan ja toivottelin matkalaisille hyviä tuulia ja pitkää valoisaa iltaa. Valotolpalle oli enää kilometri eikä mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Kunnes yksi vastaan tuleva pariskunta hämmästytti minut. Käsikädessä he somasti kävelivät kohti minua, Supermies ja nainen! (En tiedä oliko se Supernainen, kun sillä ei ollut Super-paitaa päällä.)

Pariskunta varmasti kuvitteli minun olevan joku kylähullu, kun virnuilin niin leveästi heitä ohittasessani. Mutta ei se minua haitannut, päinvastoin, taisin huvittua vielä enemmän...

Lopulta olin valotolpalla ja käännyin 180 astetta ja katselin näkyisikö miestä lähimailla. Ja sieltähän hän viipottikin, ehkä jo hiukan väsynein askelin ja totisesti hikisenä.

Ja kohta me kävelimme loppumatkan yhdessä kotiin, hikinen mies ja sen ei-hikinen mutta höpsö nainen ;-)

Että sellaista tällä kertaa...

Suloista loppupäivää ja tulevaa viikkoa sinulle =)

Kahden oven välissä

Siinä mä taas kerran makasin
selälläni ikävässä tuolissa
huonosti muotoillut lasit silmilläni
ja katselin järkyttyneenä kattoon.

Sillä aikaa kun vieras mies
oli tunkenut kätensä
ja tuntematon nainen
putket ja härvelit
suuhuni
minä
yritin sitkeästi keskittyä tuijottamaan
kattoon asennettua taulua...

Pakotin silmäni seuraamaan kaarilinjoja, jotka olivat kuin minun siveltimestäni ja koin, että värit sopivat tunnemyrskyyni: mustaa ja syvää violettia pilkahduksella valkoista.

Kuvassa nainen oli asettautunut kippuraan,
  niskasta ylöspäin vain ohuet hiussuortuvat kiemurtelivat sinne tänne.
Taiteilijan luomalla ei siis ollut päätä
  ja sitä olotilaa toivoin minäkin parhaillaan itselleni...

hätäuloskäynti??

Jos joku olisi kiskaissut minua housun napin kohdalta ylös
olisin noussut lankkuna ja paskajäykkänä
ihmeenä jollaisia taikurit jo ammoisina aikoina näyttivät hölmistyneelle yleisölle.

Lopulta sain suuni kiinni
poistuin helpottuneena talosta ulos
kävelin junalle ja yritin rauhoitella kehoani musiikin voimalla.

* * *

Kun kotikadulla mies ääni lauloi korvaani
  Dream a little dream of me
minä katselin vastaantulevaa vanhaa herraa, jolla oli läpinäkyvässä hedelmäpussissa hempeän punertava ruusukimppu. Kävellessä miehen suupieleen syntyi hymy, hän käänsi päätään vasemmalle ja kurkottaen hiukan kaulaansa katsahti viereiseen taloon. Eikä mennyt kauaakaan kun hän oli jo ulko-ovella.

  Dream a little dream of me
soi edelleen korvissani
kehoni rentoutui hetkessä,
askeleeni piteni ja lantioni keikahti
ja minä seurasin katseellani oven sulkeutumista.

Mikä ihana mies ja mikä onnellinen nainen täällä lähistölläni asuukaan =)

Se on kuulkaa taas perjantai ja viikonloppu edessä! Nautitaan siitä!

Mikä niitä vaivaa?

Ajattelin
aivan tosissani
olla vain oma itseni
se hiukan höpsö ja hullu
sitkeästi parempaan luottava luonteeni

Ajattelin
lopettaa tämän
normaalina yrittämisen
  Se ei kuulkaa tunnu yhtään
  täyspäisen hommalta

Mieluummin
heittäydyn
annan pitsireunaisten reikien näyttää mitä toisellakin puolella on

Tästä lähtien
haluan pitää oman pääni
valita siihen vaikka vihreän hatun keikkumaan
  vastustamaan katkeruutta
  ja aina pahimpaan valmistautumista.

Ugh!
Olen puhunut!

Ja jäljelle jää vain...

Kun viikkokausia matkalla ollessani käytin samoja vaatteita kerta toisensa jälkeen, oli vaatteiden valinta aamuisin ja keskellä päivääkin erittäin helppoa. Arvelin jo tuolloin, että reissu poikii muutoksia tulevaisuuteen, mutten arvannut miten nopeasti.

Kotiin palattua mies eräänä päivänä luki vaaleanpunakantista kirjaa ja minä ihmettelin, että mikä sillä nyt oli luvun alla. Mies näytti Marie Kondon KonMari -kirjaa (siivouksen elämänmullistava taika) ja selitti mistä kirjassa oli kyse.

tilanne päällä

Seuraavana päivänä minä otin kirjan käteeni ja luin sen himoiten läpi. Jos joku oli saanut mieheni koukkuun ylimääräisen kaman irtipäästämisestä, niin olin haltioitunut. Samalla sain mitä hurjimman vision, jossa kaapeissani olisi vain mieluisia ja ihania asioita, sellaisia hyviä fiiliksiä tuottavia.

ja kuvasta puuttui vielä alusvaatteet ja sukat
ja osa kengistä

Niinpä reilu viikko sitten perjantaina minä kaivoin kaikki vaatteeni makuuhuoneeseen. Takit, kengät, asusteet, laukut, hatut ja ne muut vaatteet. Läjä oli aivan kamala, vaikka olin mielestäni hoitanut kaksi kertaa vuodessa vaatekaappien läpikäynnin.

Sitten kirjan ohjeiden mukaan otin yksi kerrallaan käteeni vaatteen ja tunnustelin tunteitani.

Jos tämän työn piti tuottaa jotain iloa, niin minun täytyy sanoa, että tuntien jälkeen olin todella ärsyyntynyt ja pahalla tuulella. Minä olin säilyttänyt niin paljon kaikenlaista mahdollista sopimatonta, tylsää, ikävää, puristavaa, hintalapullista mutta käyttämätöntä vaatetta, että ihan hirvitti.

Jäljelle tuntui jääneen vain murto-osa vaatteita ja niistäkin vielä mietin, että osa olisi poisheitettävää...

Toisaalta opin vaatteita kaappiin takaisin laittaessani, että todellakin pidän mekoista. Ja totesin, että jos kaappiini jäikin melkein vain heiluvia hapsuja, niin olkoon niin. Ei minusta saa farkkukansaa taikka jakkupuku-ihmistä, vaikka kuinka päästä puristaisi. Tajusin siis, mikä minulle tuottaa vaatteessa iloa ja päätin nauttia niistä vähistä hepenistä, jotka vielä jäljelle jäivät =)

...tai no
eteiseen olin vienyt jo kolmet kenkäparit

Kun pari päivää oli kulunut tunsin siivouksen jäljet nahoissani. Joka kerta kun avasin vaatekaapin oven koin ilon tunteen:
vaatteilla oli tilaa hengittää -no todellakin oli ;-),
ne oli helppo nähdä yhdellä silmäyksellä ja
päälle pantavaa löytyi alta aikayksikön.

Kirjasta innostuneena luin sen vielä toistamiseen sekä kävin seitsemän päivän aikana läpi kaikki kirjani, paperini, sekalaiset tavarat, keittiön kaapit, vessan kaapit ja liinavaatteet. No vielä on valokuvia liuta jäljellä (ja jotain kamalaa kellarikamaa). Päivät olivat pitkiä ja olo oli kaikkensa antanut, mutta vau miltä tuntuu vapaa tila ja se että turha kama on poissa kotoa.

Minulle kaikista vaikeinta oli vaatteiden läpikäymiset. Paperit ja muut siivosin hyvinkin helposti. Miehellä taas kirjojen ja papereiden läpikäynti on tuskaa.

Kuten Helmi postasi KonMarin viikkauksesta saa kiksit. Miten voikin pienet muutokset vaikkapa sukkien laitossa laatikkoon tehdä ihmiselle virneen naamalle, heh heh.

Mies hankki Marie Kondon kirjan Positiivareilta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat elää uskossa, että kun kerran siivoaa kunnolla, ei kaaosta synny enää koskaan =D

Siitäkin huolimatta, ettei sinua kiinnosta aihe ollenkaan etkä tiedä mitään ikävämpää kuin siivous, niin toivottelen sinulle oikein ihanaa alkuviikkoa! Muista silittää olkapäätäsi ja taputella itseäsi hellästi. Olet ihana tyyppi ❤️

Välipalamusiikkia

Kotona on meneillään mahtava tavarasta-irti-päästämis-tykitys,
sillä minussa asui pieni rakkikoira, joka halusi äkkiä päästä eroon kaikesta turhasta.

Vaatekasojen välissä seisoessani välillä teki mieli huutaa: Help! I need somebody!
mutta sitten vedin henkeä ja jatkoin Beat it biisillä...

Nirvanan lisäksi nautin välipalaksi kahvin ja mansikoita
ja lopuksi totesin
this is f*****g awesome!!




Tiedän todella monta kivempaakin asiaa mitä tehdä tällaisena sunnuntaipäivänä. Joten kerrassaan upeaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa sinulle!

Ole kuin Ellun kana tai tee jotain mikä muuten vaan tuntuu hyvältä!

Kotona taas

Oli aika jolloin laskin päiviä joita säästää. Sitten nuo kauan kaivatut lomapäivät olivat käsissäni ja matkasin toisaalle.

Ja niin minä tänä kesänä olen kulkenut metsässä, poluilla, hiekkatiellä, asfaltilla, kivikossa, vuoren rinnettä ylös ja myöskin alas. Ylitin jokia astellen kivien päälle, joko ripoteltuina riviin juoksevan virran lomaan taikka vuosisatoja vanhojen kivisiltojen kantamana.

Minä näin jokainen päivä uuden maiseman, uudet tuulet ja viljan liikkeen tai erivärisen kivimaan. Koin hennot unikot suurena peltomattona ja viiniviljelmän myrkytysnesteet poskillani (no sen olisin voinut jättää kokematta).

Kilometrien jälkeen olin perillä jossain ja sitten aloitin paluumatkan kotiin. Otin kiskot alleni ja junien vilistävät maisemat silmieni eteen. Ja täytyy sanoa, että pikkuhiljaa kotiin tulo oli hyvä asia. Joskus matkan tapahtumat tai syvyys aukeavat hiljakseen, ei välttämättä silloin kun on reissussa, vaan vasta sen jälkeen.

Ja nyt minä olen takaisin kotonani. Monen viikon jälkeen. Minä katselen kotiani ja pihaa ympärilläni. Enkä oikein tiedä mitä tekisin täällä. Minä vain seuraan ja ihmettelen... Minua ei kiinnosta uutiset tai televisio, mitä nyt se yksi sarja jota seuraan nuorenmiehen kanssa =). Minua ei välttämättä innosta nämä tavarat mitä täällä on...

Sen sijaan minä olen täyttänyt parvekkeeni kukkasilla. Kävin myös keräämässä mansikoita enemmän kuin sisään mahtui. Minä katselen hellyydellä näitä ihmisiä kotonani ja lähelläni. Menen mieluummin ulos kävelemään ja nuuhkimaan luontoa -jätän pujon väliin ;-).

Jotain on siis tapahtunut, ehkä se on väliaikaista tai sitten se voi olla pysyvämpää. Ja onko sillä oikeastaan väliäkään.

Sen sijaan sillä on väliä, että toivotan sinulle oikein hyvää viikonloppua! Muista tehdä ja ajatella sitä mikä tuntuu hyvälle!

Iltapalalla

He istahtivat viereiseen pöytään. Tuo vanha pariskunta, vakavan näköinen mies ja vähemmän vakava nainen. 

Minä tervehdin heitä hiljaa ja jatkoin ateriaani. 

He tilasivat lasit viiniä ja seurasivat ohikulkijoita. Ja juuri kun olin saanut lautaseni tyhjäksi, minä katsahdin rouvaan, joka otti itselleen keksipaketistaan keksiä. Me hymyilimme veikeästi toisillemme ja sitten hän näytti pakettia minulle. Ei siinä auttanut kainot kieltäytymiset, vaan niin minä sain jälkiruuaksi vaniljavohvelin. 

Miten sitä tuleekaan joskus niin valtavan hyvälle tuulelle näistä pienistä hetkistä. :D

Ihanaa viikonloppua toivotellen :)

Unikkojen aikaan minä sinua ajattelen

Matkalla

On helppo irtautua

Antaa tuulen heiluttaa hiukset sekaisin

Olla luonnonkaunis

Ja antaa silmien nähdä luonnon kauneus

Ilolla ajattelen sinua

Mietin mitä mahdat tehdä juuri nyt

Mitä ehkä olet kirjoittanut

Palaan vielä luoksesi

Ja vaikka siihen kuluisi vain hetki

Tai pitkä toinenkin

Niin lupaan tulla. 

Ihania toukokuun lopun hetkiä sinulle

❤️❤️❤️

Kissanpäivät

Lauantai - Paniikkiherätys kello viideltä

ne oli työasioita, tekemättömiä töitä ja paineita, jotka saivat minut säpsähtämään. Katsoin peilin kautta kuinka aurinko teki punaiseksi naapuritalon seinän ja päätin nousta itsekin ylös. Viikonloppuni yksin kotona alkoi siis aikaisin ;-)

Keitin aamukahvit ja istahdin lattialle katsomaan komissario Nardonen tutkimuksia. Kun olin selvittänyt muutamat murhat miehen kanssa päätin lähteä katsomaan aurinkoa lähemmäs.

Ulkona oli mahtava lintukonsertti. Kanit, rusakot ja keväthuuma olivat valloillaan. Hiekkatieni kulki läpi metsän, jonka pohjana oli valkovuokkomatto ja paikoin keltavuokkokin. Suurin osa puista oli jo kauniin herkän vihreitä. Matka Haltialaan oli todellinen nautiskeluhetki.

Perillä oli hiljaista, tuoleja nojasi vielä pöytiä vasten ja ajattelin paikan olevan kiinni. Pihakatoksen alla seisoi kuitenkin reipas nuorimies. Ostin itselleni kuuman juoman ja etsiydyin tuulensuojaan punaisen puutalon taakse. En ehtinyt kuin laittaa repun penkille ja laskea mukin pöydälle niin viereeni ilmestyi iso harmaa kissa. Se tulla tupsahti syliini ja siihen se jäi olemaan niin pitkäksi aikaa kunnes lähtiessäni nostin sen kylmemmälle penkille.

Neljän tunnin jälkeen palasin kotiin. Hämmästelin hetken miten hyviltä jalkani tuntuivat. Väsymystä ei ollut ja mieli oli virkeä. No kun päivä eteni, niin simahdin sitten kuitenkin auringonpaisteeseen sohvalle.

Illalla viihdytin itseäni Match Pointilla ja sen innoittamana vielä kuuntelin pitkät pätkät Enrico Carusoa juutuubista. Suosittelen molempia =)

Sitten meni joitain tunteja ja tuli sunnuntai sekä
paniikkiherätys kello kuudelta.

Ensimmäiset sanat pääni sisällä olivat "voi p***a" ja nousin ylös. Otin tietokoneen esille ja päätin kirjoittaa ylös kaikki yön ja aamun aikana loputonta ympyrää pyörineet työajatukseni. Kerrankin ymmärsin miestäni, joka joskus tekee töitä loman alla kotona (älkää vain kertoko sille).

No nyt lista on poissa mielestäni ja kohta lähden keräämään ison kimpun valkovuokkoja äidilleni. Kotiin tulessani käyn poimimassa itsellenikin kukkasia ja sitten vietän päivääni tehden juuri sitä mikä huvittaa. (No kotitöitähän ne tänäänkin osin on -mutta huvinsa kullakin, heh heh.)

Huomisesta heräämisestä en vielä tiedä,
saa nähdä nukuttaisiko pitkään vai nousenko ennen aurinkoa ;-)

Kaikesta säpsähtelystä huolimatta, minä toivotan sinulle mitä mainiointa sunnuntaita!

Ja mä laitoin vedenkestävät kengät jalkaan

Mä odotin innolla sitä sadetta
joka toisi kaupungille
isot lätäköt ja antaisi oikein kunnon pesun pölylle ja vanhalle ilmalle.

Muttei mitään tulvaa tullut,
ei edes puroja...

Ensin mietin, että olen seonnut. Minä joka inhoan tihkusadetta toivoin oikein kunnon myllerrystä. Sitten tajusin, että isot luonnon näytökset ovat minusta hienompia kuin sellaiset kädet-kylmenevässä-tiskivedessä-jutut. Kunnon salamoivat ukkoset, kuumat kesäpäivät, järkyttävät lumikinokset talvella. Antaa tulla vaan! Niistä minä nautin.

Ajattelin myös tulevaa kesääni. Olen vihdoin ottanut käteni pois tuolta tiskivedestä. Anoin kauan kauan sitten pidempää kesälomaa ja kohtapuolin se alkaa. Minä en naputtele vähään aikaan töissä tietokonetta, vaan nostan sormeni väreilevään lepotilaan. Ja jos iso himo kirjoitella iskee, niin se tapahtuu vapaa-ajallani, ihan vain silkasta ilosta pirskotella vapaa-rouvan aivoituksia.

Boogie Nights -tätä katsoessa ei voi kuin nauraa ja hytkyä mukana =D

Useamman vuoden toive on kämmenelläni. Ja kyllä tätä on odotettukin, joten taidan tuijotella ikkunasta ulos ja seurata tihkusadetta. Ehkä huomaan kohta nauttivani siitäkin ;-)

Huulet töttörölle

Tultiin Hildan kanssa töistä
hän oli vaihtanut parhaimpansa päälle
ja minäkin olin kähertänyt hiukseni raudalla kiharoille.

Kauppatorille aioimme.
Ilmapalloa ostamaan
ja sellaista pilliä,
johon puhaltamalla paperitötterö hauskasti töpsähtää edessä olevan nenälle.

Here Comes the Sun

Mutta sitten tuli ne pojat
liekö niitä teknillisen koulun opiskelijoita
... ja nyt juhlat ovat täydessä käynnissä...

Päätin, että tänään puhaltelen pilliin paljon
ja juon vettä vähintään joka toisen lasillisen
siten ei ole huomenna tukka kipeä ;-)

Sitten vielä toivottelen:
Oikein hauskaa vappua sinulle!
Oikein hauskaa!!

Pysykää lämpimänä
ja ilomielin =D

Viikon Top 5 heräämiset

With A Girl Like You

Maanantaina
varmaankin heräsin,
koska menin töihin ja palasin sieltä kotiin vähän järkkyneenä. Kotimatkalla pysähdyin metsässä ja keräsin kimpun valkovuokkoja.

Miten paljon valoa tuottaakaan luonnon kaunis vihreä lehti ja valko-keltainen kukkanen.

Tiistaina
selvisin mitä parhaiten pitkästä työpäivästä
sillä esimieheni (nainen kuitenkin) oli järjestänyt minut kahteen kokoukseen. Ei tarvinnut naputella koko päivää tietokonetta, vaan sain pohtia uusien tuulien puhalluksia. Siis kokoukset voivatkin olla piristäviä juttuja ;-)

Keskiviikkona
huomasin pientä kipinää sisuksissani. Päätettiin siinä huumassa kokeilla miehen kanssa mäelle kiipeämistä. En jaksanut ylös asti, mutta askeleeni oli jo selvästi edellispäivää reippaampi. Rauta-tiputuksen jälkeen aloin vihdoin palata entiselleni. Vau!

Torstaiaamuna
pakkasin pieneen reppuun ulkoilukamat ja iltapäivällä lähdin töistä vastatuuleen vaeltamaan kotia kohti. Kuvittelin käveleväni jonkin matkaa ja sitten hyppääväni julkiseen, mutta poikkeaminen eväskauppaan antoi virtaa, eikä pieni eksyminenkään lannistanut minua. Minä siis kävelin kotiin asti, jossa kurkistin mielenkiinnolla laitetta, joka kertoi, että aikaa meni 2h15min ja matkaa tuli 14km. Minä tosiaankin olen kunnossa (vielä viikko sitten 1,5 km oli enemmän kuin liikaa minulle).

Uu-la-la-laa, laulattaa
tänään perjantaina minä havahduin lomapäivään. Ja vaikka heräsin ennen seitsemää, niin mitäs siitä. Aurinko paistoi ja olin lopun elämäni alussa taas.

Maailma on muistuttanut minua jälleen kerran miten vaikeita ja ikäviä asiat voivat olla. Luottamus ja usko parempaan ovat kuitenkin hyviä matkakumppaneita. Ja kun parhainpansa tekee ja välillä on onneakin matkassa, niin se riittää.

Toivottavasti sinunkin viikkosi on täyttynyt hyvistä hetkistä.
Ja olkoon viikonloppusi mitä ihanin =)

Tänään ennen auringonnousua

Puhuin kanssasi puhelimessa
itkin ja surin kuolevaa ystävääni
häntä joka vei minua eteenpäin pahana päivänäni
häntä jonka hälvenemistä katsoin edessäni
  ja miten kauniisti sinä kuuntelitkaan minua.

Lohduttaen puhuit pitkään hiljaa
ja lopetit sanoen
  kuolema ei vie hänen kauneuttaan ja hyvyyttään mennessään.

Havahtuessani huomasin,
te olitte yksi ja sama unessani
  sinä jolle puhuin sekä sinä jota samalla katsoin...

Sitten muistin
henkesi tästä maailmasta lähtenyt on nyt
  ja minä itken taas.

Viis plus viis, siis sehän on ... mitä?

Marjaanalla oli hauska viisi plus viisi haaste:

1. Mitkä ovat sinulle ne viisi kevään merkkiä? Entä se kaikkein tärkeinä näistä?

Tällaisia viestejä löytyy keväisin pöydällä...

• siippa siirtyy sisätiloista sihtaamaan siipiniekkoja -muuttolinnut palaavat
• parvekkeelle kannetaan matto, tuolit ja pöytä
• tuijotan kauhistuneena napaani ja sanon itselleni: tänään et syö kahta jäätelöä
• aurinko lämmittää iltapäivällä sohvankulmaan, jonne asettaudun autuaasti kippuraan
• luulen tuijottavani seinää ja jos erehdyn nojaamaan siihen, huomaan valojuovien noruvan huoneeseen ja tajuan nojanneeni ikkunaan... on aika pestä ikkunat (valitsen tämän tärkeimmäksi, koska muuten kesä ei pääse sisälle laisinkaan)

2. Kerro viisi syytä, miksi asut kaupungissa

Synnyin kaupungissa ja olen siitä asti viihtynyt kivitalojen äärellä. Täällä vilisee ihmisiä; erilaisia, omituisia ja ihania. Tässä kaupungissa on niin monenlaisia paikkoja joissa käydä ja kokea upeita asioita. Olen siis tottunut tähän ja viides ja tärkein syy on varmaan se, etten ole muuttanut vielä pois ;-)

3. Viisi parasta televisio-ohjelmaa, tai jos et katso, niin elokuvaa

Lauantai-iltojen pitkät brittidekkarit toimii minulle, eli tällä hetkellä Vera Stanhope ja George Gently.
Nuorenmiehen kanssa katson lauantaisin aina Selviytyjät

Muita ohjelmia en juuri nyt seuraa. Mutta jotta viisi tulee täyteen mainitsen menneitä ohjelmia, joista pidin erityisesti: Uusi Sherlock ja The Hour





4. Viisi työpaikkaasi, jos tohdit paljastaa

Noh, hiukan paljastaen kerron, että

• yhdessä tutkin odottavien äitien vasta-aineita =)
• toisessa palvelin pankkineitinä kaikennäköisiä ja ikäisiä ihmisiä =/
• kolmannessa tein isyystutkimuksia ;-)
• neljännessä olin palveluesimiehenä ja tunsin lähes kaikki talon n. 340 työntekijää =D
• viidennessä työskentelin matemaatikoiden ja talousihmisten lomassa :)

5. Viisi asiaa, joita toivot tulevaisuudeltasi

• etten pelkäisi mitään
• kesän matkani onnistuu täydellisesti
• tulen takaisin onnellisena ja teitä ystäviä on vielä täällä lukemassa näitä juttujani
• ylimääräinen rahallinen yllätys, joka pitäisi käyttää huolettomasti itseensä olisi kiva juttu
• me kaikki pysyisimme terveinä ja hyvin voivina

Sillä ylimääräisellä yllätyksellä voisin vaikka hankkia kuukausikortin tälle salille:

Ajattelin jakaa viiden kysymyksen pohdinnat teille kaikille lukijoille. Mitä jos miettisit vastauksia seuraaviin omituisiin kysymyksiin.

Ensiksi kuitenkin hengitä syvään sisään ja ulos. Rentouta hartiat ja mutrista suusi ensin pieneksi rusinaksi ja levittäen sen heti perään oikein leveäksi virneeksi. Nosta kulmakarvasi ylös ja anna niiden sitten rentoutua. Ja sitten kysymykset:

1. Jos et pelkäisi mitään ja kykenisit aivan kaikkeen, niin mitä haluaisit kokea tai tehdä?
2. Mitä sanoja käytät kun sinua harmittaa?
3. Mitä sanoja käytät kun asiat ovat hyvin?
4. Kumpia sanoja käytät päivissäsi enemmän?
5. Mitä tarvitset ollaksesi onnellinen?

Sitten toivon, että

• ensimmäiset vastauksesi toteutuvat onnistuneesti
• seuraaven kahden kysymyksen vastaukset ovat sopivan vaikuttavia, tehokkaita ja asioita eteenpäin vieviä
• ja toivottavasti olet tyytyväinen sanojesi tasapainoon
• lopuksi oikein hurjan paljon sinulle juuri sitä, mitä tarvitset ollaksesi onnellinen

Miten se oikein menikään

... kunnes vielä kerran
ihan vaan varmuuden vuoksi yksi uusi nenäliina...

Nenäliinan peseminen
pesukoneessa

...

sitä testaa
kerta toisensa jälkeen
eikä lopputulosta kuitenkaan
opi pitämään
kivana juttuna ;-)

Katso eteenpäin

Minä tunnen ryhdin murtuvan,
kasteen valuvan ripsiltäni,
sateen piiskan poskillani
minä näen pelon nousevan vatsasta
ylös kaulalleni...
ja minä kuristun mieleeni

kunnes on pakko löysätä huivia
avata huulet
antaa ilman kulkea lävitse
varpaisiin asti

Huomaan astuvani itseni sivuun ja katson naista, jolla ego vetää itseään mutkalle. Jonka pieni pelko ja peloista suurimmat mustaavat silmänaluset, kääntää katseen sisäänpäin, kasvattaa käärmeenpesiä toistensa lomaan ... se murhaa hitaasti itseään.

Sitten kuulen jonkun sisälläni puhuvan jollekin toiselle sisälläni:

Hengitä nainen syvään, hengitä ja katso. Katso ulkopuolelle, tähän maailmaan, jossa energia virtaa, joka elää eteenpäin. Sinä olet tätä samaa energiaa. Tuo lintu laulaa myös sinun korvillesi, nämä kivet allasi kantavat sinua. Sinulla on vielä keho, joka kulkee mukanasi, sinulla on tunteet, jotka ohjaavat eteenpäin. Olet osa tätä kaikkea, raikasta sadetta, kosteaa ilmaa, pisaran kauneutta. Olet tuon vastaantulevan naisen henkeä ja tuon vanhan miehen sisar myöskin.

Olet paljon enemmän kuin voit kuvitellakaan.
Ja sinulla on aina mukanasi rakkaus!
Love you ♥ 

Kuka pelaa mun nappuloilla?

Miten ihmeessä piistä saa niin tarkan luvun?
3,14159 26535 89793 23846 26433 83279 50288 41971 69399 37510 58209 74944 59230 78164 06286 20899 86280 34825 34211 70679 jne...
  Laskemalla kai, vai...

Miksi Austin Powers naurattaa?
  Koska täyskaheleita hymynaamoja on hauska katsoa.

Mitä sitten tehdään kun joku kaataa kaikki nappulat laudalla?
  Nostetaan ne ylös, pikkuhiljaa tai jopa kertaheitolla.

Miksi kummallinen Dr. Martin on suloinen?
  Erilaisuus on kiehtovaa.

Onko anemia otettava kiitollisuudella vastaan?
  Parempi vaihtoehto se on kuin jokin vakavampi sairaus.

Voiko viinimarjoja syödä liikaa?
  No enpä ole koskaan kuullut moista.

Onhan aarrekarttani niin vahva, että se parantaa minun kroppani?
  On, muuten olet nainen kusessa.

Ja taas on tulossa vaalit. Noiden joukosta pitäisi löytää oma ehdokas. Kuka, mitä, häh?
  Valitse vähiten haittaa luova henkilö
   ... en minä tiedä...

Niin monta suurta kysymystä on yhdessä pienessä päässä.

Taidan keskittyä oleelliseen, eli hyvällä mielellä pysymiseen. Kuvittelen kaikkea kivaa ja suunnittelen vielä parempaa... Mä lupaan olla valmis kaikkeen ilonpitoon =)