Mökkeily, mä pidän siitä. Tai ainakin luulin niin...
Mä olen aina tiennyt, että mun loman aikana sää on hyvä. Siis se on oletus. Sitten mulla on sitkeä oletus, että vuokramökki on parempi vaihtoehto kuin oma. Näin olen vapaa ja vastuuton. Ja vielä oletan, että mökki täyttää tarpeeni (ja oletan että vaikka mieleni muuttuu, niin tarpeeni muutokset joku tyydyttää silti ;-))
Mutta mitä ihmettä nyt tapahtui?
Mökki, sinne matkaaminen oli hauskaa ystävien ja hotellimutkan kautta. Emäntä oli ystävällinen ja mökki oli pieni, mutta kivan näköinen ulkoa, ranta oli upea, aurinko paistoi ja rauhallisuus huokui elämässäni.
Vaikka olin tiennyt, että mökki olisi pieni, niin että näin pieni. Ihanko totta? Että täällä on jotain hevosmuurahaisia sisällä? Niitä on talon ulkoseinä valtoimenaan ja ne tulevat raoista sisään. Ai että edelliset asukkaat eivät ole kertoneet niistä?
Hengitin sisään ja ulos. OK, näillä mennään.
Sitten muuttui tuulen suunta ja tuli ukkonen. Ihan jees, mikäs siinä. Ai meni sähköt, no kaipa ne tulee pian takaisin. ...voisitko kulta soittaa sille emännälle, josko näin pitkästä katkoksesta pitäisi ilmoittaa jonnekin. Missäs se rikkalapio on, pitää taas viedä noita murkkuja ulos. Eiköhän käydä nukkumaan...
Ja aamuyöstä sähköt palasivat, muurahaiset elivät edelleen villeinä talossa ja myrkky haisi nenääni ja päänsärky paheni. Aamulla tuuli niin kovasti, että tukka meinasi irrota päästä, kun avasin ulko-oven. Kolmantena päivänä, kun tuuli vieläkin pirusti ja muurahaiset olivat edelleen kuin kotonaan (tosin vähenevässä määrin) alkoi tämä nainen kiehua.
Istuin kahvilla ulkoterassilla vuorattuna vaatteilla. Kiukuttelin miehelle säästä, muurahaisista, tuulesta ja isosta järvestä. Siitä, että kasseja piti kantaa terassille ja sisälle, riippuen missä oltiin. Ja sitten kiukuttelin vielä lisää, koska mies selvästi nautti mökkilomasta, sitä ei häiritse puolentoista sentin mittaiset ötökät, sitä ei rankkakaan tuuli heivauta mihinkään, pienenpienenpieni mökki ei tuntunut missään ja uimassa se kävi vaikka viimeisetkin ihokarvat olisi tuuli puhaltanut irti. Siis Sä nautit, mä näen sen, mut Mä en nauti. Joo, mä tiedän, että tää on mun ongelma ei sun. Mutta jos Huomenna Ei Paista Aurinko ja ole Tyyni Sää Niin MÄ Lähden Pois Ennen Kuin Viikko Tulee Täyteen!
En tiedä ketkä kaikki kuulivat kiukutteluni. Mieheni tietysti, mutta ehkä minäkin. Mökötin vielä varmuuden vuoksi hetkisen hiljaa. Sitten katsoin taivaalle, aurinko pilkotteli siellä. Tuuli edelleenkin, mutta jo vaimeammin. Päätin ruveta sitkeäksi. Mun loma, ja mähän pidän hauskaa. Vedin bikinit päälle. Otin uimapatjan ja lähdin vesimittareiden kaveriksi kellumaan järvelle.
Ja sitten loppui tuulen tuiverrus, tuli aurinko ja lämmin sää. Toiseksi viimeisenä päivänä oli vain yksi muurahainen sisällä. Matkassamme oli siis kuitenkin paljon naurua, yhdessäoloa, saunomista, uimista, grillailua, lukemista ja reilusti riippukeinussa löhöilyä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin =)
