Herra S vetää maanantaina ensimmäisen vuoden opiskelijoille Photoshop-tuntia ja harjoituttaa kuvanmuokkauksen saloja: mitä henkilövalokuvalle tehdään, jos kuva tulisi muotilehden kanteen. Vierailen tuossa luokassa, koska haluan tulostaa tekemäni matkailuaikakausilehden, ja minua hymyilyttää. Muistan miltä tuntui tehdä näitä harjoituksia, kardashian-työkalun tekniikka tuli nopeasti yhdessä päivässä haltuun. Ei mennyt kauaa, kun oivalsin, että ammattilaiset osaavat muokata silmiemme eteen minun sarjamurhaajapassikuvastani muotimaailman kaunottaren.
Lauantaina teen itse konkreettisia ja aitoja livetaikoja. Pesen valkoiset vaatteet. Pyöräytän pesukoneessa myös keittiön tuolien istuinpäälliset, ei muuten, mutta haluan, että ne olisivat enemmän vaaleat kuin marraskuun näköiset. Mietin, että aivan kuten kuninkaallisten valokuvia vähän modataan, niin minäkin kotonani vähän vain manipuloin olemassa olevaa ;-)
Kun tänään herään uuteen aamuun on maa aivan valkoinen. Paksulla hiekalla peitetyt asfaltit ovat muuttuneet parastakin valkopesua kirkkaammaksi lumipeitteeksi. Kevättä kauan aikaa toivoneena katson epätoivoisena ulos. Pitäisikö itkeä vai nauraa? Lopulta totean aikuismaisesti (mitä en ole), että minähän en nyt piittaa, en sitten ollenkaan. Kevät tulee kuitenkin, minä vain mielessäni käsittelen vähän tätä ikkunanäkymää ja tilalla on vihreä nurmi ja hiirenkorvilla olevat puiden oksat :D
|
näet mitä uskot ;-)