Baby you can turn me on

Sex Bomb

Asfaltti kapenee
muuttuu hiekkatieksi
niin kapeaksi, että kannattaa jäädä penkan viereen ja päästää kaukana näkyvä vastaantulija ajamaan vapaasti kunnes sen kylki on ohittanut meidät.

Pellon sänki tuo lapsuuden mieleen. Siihen ei tee mieli astua paljaalla jalalla. Mansikkamaalle kylläkin. Kyykin ja nostelen taimien lehtiä, kurkin alle etsiäkseni punaiset kypsät mollukat. Tuoksutan, sitten puraisen ja suurimman osan nostan koriin.

Kuulen viereisen poimijan keskustelun kaverinsa kanssa. Annan sanojen soljua tarttumatta niihin. Sillä vaikka ne kuuluvat minulle, ne eivät kuulu minulle. Huiskautan kärpäsen kasvojeni edestä. Arvelen ettei se ole p*skakärpänen, vaikka hiki on noussut pintaani. Ehkä se luulee minua lehmäksi ;-). Suoristan välillä selkäni, nappaan kannan marjasta ja mehustan itseni hekumalla.

Beatles soi päässäni, mansikkapellot ja karpalososeet... Päätän kerätä vielä vähän enemmän ja muistaa ensi talvella tämän juhannusmansikan tunnelman. Pitäisköhän kirjoittaa pussin kylkeen: Kesärakkaudella pakastettu juuri sinulle ♥

Himoja on monenlaisia. Mansikkahimo on nyt pa(r)h(a)immillaan ;-)

Varjossa auringon alla

Kävin auringossa,
paistatin monesti päivää
nauttien elämän pienistä iloista.
Enemmän kuin usein nautin aromikkaasta fetajuustosta
tai huomasin punaisten tomaattien pirskahtelevan mehukkaina pitkin leukaani.
Nuhjuisen appelsiinin kuoren alta löysin kerta toisensa jälkeen mitä herkullisemman syvän oranssin hedelmälihan ja makean mehun.
Ja sipulin sekä paprikan yhdistelmä grillatun lihan kanssa vartaassa sai varpaani kirpristelemään onnesta...

Kaiken tuon maiskuttelun lisäksi
istuin ison vihreälierisen hattuni suojassa lukien monta hyvää kirjaa. Seikkailin englantilaisessa jääkellarissa sekä japanilaisessa murhaseikkailussa sekä Oneironin rajamailla.  Kun aurinko laski mereen, minä istahdin seurueen kanssa jännittämään jalkapallon osumista maaliin. Osuiko? Kummallisen harvoin, varsinkin kun miettii pallon ja maaliverkon kokoeroa, heh heh...

Kun Kreetan raukaisema kehoni saapui toissailtana kotiin, olin onnellinen.

Loma tekee ihmiselle hyvää.

Se rentouttaa kipeät lihakset ja solmuun menneen pienen päänkin.

Jäätelö on saanut huulet makeiksi, nauru posket pehmeiksi, omatekemät tietokilpailut vireyttänyt etuaivolohkoa ja hyvä seura saanut ilon pulppuamaan.

Ja vaikka loma on aina tervetullut, niin kyllä kotiinpaluukin on yhtä mukavaa. Täällä luonto on kauniin vihreää. Parvekekukat ovat selvinneet rajujen sateiden ansiosta. Linnut laulavat vielä villisti ja kesä on mielestäni vasta aluillaan, sanoi vanha kansa mitä tahansa kesäpäivänseisauksesta ja päivän pituudesta ;-)

Ainoa mutruni oli huomio tänään ja eilen työpaikan tarjoamista tomaateista. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä minä mieluiten söisin vain kreikan auringon alla kasvaneita tomaatteja. Niiden voittanutta en ole kokenut kuin mummon rakkaudella talon kylkeen istuttamissa tomaateissa noin sata vuotta sitten...

Mutta mitäs tässä yksistä tomaateista. Mansikan poiminta-aika on aivan käsillä. Nam!

Ei murehdita pienistä, ei nekään murehdi meistä ♥

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

You Do Something To Me

Maailman napa, minun pienen elämäni suunta,
kapeni parin viime viikon kohti juhlahumua.

Istuin useana päivänä töiden jälkeen pikku parvekkeelle lukemaan kirjaa, syömään pakkasmansikoita sekä pohtimaan mitä kaikkea pitääkään tehdä ennen tulevia kekkereitä.

Minä tuijottelin kynsilakan hehkua varpaissani, oravan hyppelyä nurmella, katselin kuinka talonmies levitti nurmensiementä ja sepelkyyhkyt söivät ne pois, seurasin syreenin kukan syntymistä, lumouduin tervapääskyn lennosta ja suunnittelin samalla ajatuksissani kaiken paremmin kuin koskaan ennen.

Minä, joka en koskaan ole ollut emäntä tai kodin hengetär, sain jostain sellaisen tyyneyden, että Dalai Lamakin olisi ollut iloinen (tai hänhän on aina iloinen). No, olin siis rento, leppoisa ja kaukaa viisas. Tein pikkuhiljaa tarpeelliseksi kuvittelemani asiat ja lopulta lauantaina huomasin seisovani kotona lasi kädessä, hymy huulilla katselemassa sukulaisia, ystäviä ja perhettäni.

Ymmärsin olevani onnellinen kaikesta mahdollisesta. Olin iloinen upeista nuorista, jokaisesta uudesta ajatuksesta joita he suunnittelevat ja kaikista toimista, jotka ravistelevat ja hämmentävät meitä vanhempia. Näin tämän kaiken pitää mennäkin, minä mietin.

Päässäni syntyi myös outo kupla: Voisin järjestää joskus isot juhlat itsellenikin. Seuraavalla sekunnilla huvittuneena tajusin, että tuo hullu ajatus ehtii kuivua kokoon ennen eräpäivää...

Juhlat on siis nyt onnellisesti ohi. Ja minä olen onnellisesti taas myös selkä- ja jalkavaivainen. Liikun kuin vanha mummo, vaikka henkisesti nuorruin viime viikonloppuna vuosia. Ensiviikon lämmittelen kolottavia luitani ja kutistuneita lihaskalvojani lämpimässä auringonpaisteessa. Annan meren suolan kastella hiukseni ja varpaiden hautautua hiekkaan. Jos näet vaaleanpunaisen hattuni pilkistävän rannalla, niin tule tökkäisemään kylkeeni. Lupaan sinulle lämpimän halauksen ja leveän hymyn ♥.

Skool kesäkuulle ja pienelle kesälomalle!