Tilan ahtautta helpottaa ehkä vahva luonne

Olisin niiiiin onnellinen, jos saisin toimivan yttitarhan keittiööni. Palstasta luopuminen otti osansa, sillä multa on tullut ystäväksi ja kasvattaminen osaksi omaa luontoa. Keittiö on pieni, siis pieni. Olen yksi iso kysymysmerkki näiden vihreiden "rehujen" ja kasvavien chilien kanssa tilassa Jota Ei Ole.

Onhan tietysti vielä  parveke, mutta nyt siellä on niin hyytävän kylmää, että henkäyskin lakastaa basilikan. Mintusta saa hyvää jääjuomaa, muttei paleltuneesta kuitenkaan. Olen tuuppaillut yrttejä yhteen kulmaukseen keittiössä, jonne saan valon niille. Mutta ei se riitä, pitää olla enemmän ja parempaa. Pitää olla kunnon multaa siemenille ja jo kasvaville.

Kuin pirus näissä tiloissa selviää. Mä tiedän tyytyväni aika vähään, mutta nyt kiristää otsapantaa.

Katson kuinka ne yrittää olla pienessä nurkassaan lampun alla.
Ulkona on pimeää.
Kynttilä palaa ja astianpesukone hyrisee hiljaa.

Ja sitten saan nuorelta mieheltä villin elämän sykkeen.
Olenpa saanut jotain siirretyksi.
Musiikin kipinän.
Chilin palon suussa.

With the lights out it's less dangerous

Poika lähtee ulos ja minä jatkan siitä minkä se aloitti. Mutta paljon kovemmalla volyymilla
ja isommin riekkuen.

Hello hello hello, how low

Antaa palaa!

Jos laulan mukana, niin saatte yrtit hiilidioksidia. Eiköhän pieni lisäravinne tee teille hyvää. Ja multakin saa pientä ilmaantumista ;-)

Se on nyt perjantai. Olipa tunne sisällä mikä tahansa, niin oikein irroittelevaa viikonloppua =)

Jos minä saisin valita

Leenalta tuli haaste "Jos minä saisin valita", johon näin vaalipäivän kunniaksi osallistun.

Reissulta tulleena ja eilen vielä pikkujouluakin viettäneenä vastaukset ovat tällaisia:

1. Jos minä saisin valita,
ihmiset ottaisivat vastuuta Omista asioistaan ja tekemisistään.

2. Jos minä saisin valita,
nukkuisin aina yöni hyvin ja heräisin aamuisin virkeänä. Jaa, olishan se kiva, kun kaikki saisivat yhtälailla hyvät yöunet. Siis kaikille, kiitos.

3. Jos minä saisin valita,
kukaan ei löisi ketään.

4. Jos minä saisin valita,
ei olisi typeriä allergioita.

6. Jos minä saisin valita, emme olisi tiukkapipoja, emmekä välinpitämättömiä.

7. Jos minä saisin valita, söisin aina sopivasti.

8. Jos minä saisin valita,
mieheni olisi tangontaitaja. Salsakin olis kiva lisäetu...  Nam =)

9. Jos minä saisin valita
en valittaisi mistään.

Niin, ja tästä pääsenkin suoraan kohtaan 1. ;-)

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville matkaajille ihan vaan mielenkiintoisten bloginimien innoittamana:

Arille Syvyyden pintasukeltaja
Muuttolinnulle Salaa onnellinen
Jukalle Oivallus ja uskallus
ja hänelle, jolla on Pitsit sekaisin

Lumen väri ja mielen muoto

Astun hiljaiseen kotiin.

Vaihdan pehmeät vaatteet päälleni,
hipsin paljain jaloin keittiöön.

Sytytän kynttilän
ja laitan teeveden kiehumaan.

Katsahdan ulos, lumen peittämään pihaan,
katson kahta koiraa, jotka iloiten juoksevat lumipallojen perässä
ja kohta palaavat isännän luo tyhjin suin häntä heiluen: heitä uusi, se katosi.

Silloin kun tuntuu nahoissa, ota siemaus tätä aikaa.
Muista ja maista parempaa hetkeä ja elämäsi palaa soljuvampaan uomaan.

Kyllä hyvät hetket olisi hyvä säilöä pysyvään muistiin myöhempää tarvetta varten. Kuten nyt mangon vieno tuoksu juomassa, ihana rauha, hyvä olo, yksin maailman kanssa.

 * * *

"Keväinen lumi tuntia auringonnousun jälkeen tai ennen auringon laskemista"

Jos joku sanoo, että tutkijat on tylsiä, niin miettikääpä tuota lausetta, jonka he ovat antaneet nimeksi galaximme värille, tietynlaiselle lumen värille.

Vau!

Pieni pisto sydämessäni

Samat rituaalit
ja minä katson sinua.

Liikkeitäsi ja tekemisiäsi.
Samat asiat, yhtä rauhallisesti, aina vaan.

Olen kuunnellut kuningatarta sisälläni ja sieluni ääntä.
Miten rakas oletkaan.

Sinä olet ja elät.
Sisälläsi ja ulkopuolellasi.

Olet upea, vaikkakin satunnaisesti jääräpäinen. Enkä voi koskaan muuttaa sinua. Todellisuudessa en haluaisikaan.

Mutta, mutta...  minun osuuteni?

En ole milloinkaan ollut prinsessa, etkä sinä onneksi sammakko.

Mutten halua kyllä taantuman vaaraakaan.

Olenkohan suudellut sinua tarpeeksi lähiaikoina?
Ei kai koskaan ole tarpeeksi ;-)

Tolpat kannatukselle ennen maanantaita

Illalla sää oli kylmä. Ja kirkas oli taivas. Minä nojasin ikkunanpieleen ja katsoin kun pakkanen pisteli.

Olen viikon sisällä ollut useamminkin tässä kohdassa. Viikon loma on kohta ohi ja olen käyttänyt sen pääasiassa johonkin nojaamiseen.

Ikkunan pieleen
Sohvan kulmaan
Sängyn päätyyn
Jonkun kylkeen
Nojatuolin selkään
Kyynärpään kautta kämmeneen
Otsalohkoa lattiaa vasten

Viikko lomaa nojaillen. Tukea hakien.

Lisämaustetta saadakseni, nojasin vielä kaukoputken parvekkeenkaiteen kulmaa vasten ja tuijottelin pimeässä jupiteria ja sen kuita. Kyllä se on kaukana. Kyllä se on kirkas. Se on energiaa. Tämä väli on energiaa. Mun keho on energiaa. Mun mielipiteet on energiaa.

Omat tolpat pitää saada vahvoiksi ja kannatteleviksi ennen maanantaita.

Ee on äm cee toiseen.

Niin se on. Mä olen vapaa. Voin tukea itseeni =)



ps. kannattaa kuikuilla taivaalle, sieltä saa joskus ihme kicksit ;-)

Pako todellisuudesta

Rakkaus.
Kaikki taitaa kuitenkin pyöriä sen ympärillä.

Joitain vuosia sitten olin mukana keskustelussa: -Mitä sä haluat? -Haluaisin rakastaa itseäni enemmän. -Voisitko vähän tarkentaa? -No mun pitäisi oppia rakastamaan itseäni. -Siis voisitko oikeasti sanoa sellaista konkreettista, josta tietäisit rakastavasi itseäsi enemmän? -Aijaa, no mä mietin.

Miten sitä pitääkin miettiä. Mikä on hyvää mulle? Mikä on hyvää? Onko se sitä, että kuuntelee oikeasti sydämensä ääntä? Tee niinkuin sydämesi sanoo, niinkö?

Nyt huomasin paenneeni taas kerran sydämeni ääntä. Olin ollut karussa. Miksi? En löydä yhtään hyvää syytä. Ehkä olin vain eksynyt. Matkalla takaisin kävin katsomassa muutaman muun sydämen valintoja. Eikä nekään olleet aina ihan kohdallaan. Näitä siis sattuu paremmissakin piireissä...

Kenneth Branagh - Sir Laurence Olivier

Siispä:
Ovi kiinni
Pimeys
Verhot sivuun

My week with Marilyn alkakoon:

Dougray Scott - Arthur Miller

Olen Colin, nuori mies, vasta 23. Haluan tehdä itse itsestäni jotain. Saan työn ja tapaan jonkun ihmeellisen. Tapaan työssäni Marilynin. Minä olen ja minä katson. Minä teen niinkuin käsketään. Ja minä rikon sääntöjäkin, mutta vain Marilynin tähden.

Ja miten muut sinut näkevätkään.

Sir Laurence Olivier: Tämä kaunotar, ei häntä tarvitse esitellä. Hänen kauneuteensa voi hukkua. Niin minäkin teen. Vihaan ja rakastan.

Tai miehesi Miller, joka nai sinut ja sitten jättää sinut. Rakkaus. Siitähän voi kirjoittaa. Tarvitseeko sitä elää?

Lehdistö himoaa sinua: Anna meille kaikki. Näytä meille kaikki. Me rakastetaan sua. Ainakin niin kauan kuin sua riittää.

Michelle Williams - Marilyn Monroe

Ja sinä annat. "Niin, tätähän te haluatte. Tämän te minusta tiedätte. Olkaa hyvät!"

Mutta minä, Colin, minä näen sinut eritavalla. Tai ainakin luulen niin. Minä rakastun. Minä tulen kun kutsut, minä teen kuten pyydät. Minä rakastan.

Eddie Redmayne - Colin Clark

Enkä kuuntele läheistesi varoitusten sanoja. Että teet minulle samoin kuin heille. Saat rakastumaan, otat sen vastaan ja heität sitten pois. Ei, en usko heitä. En halua.

Kunnes tulee päivä, jolloin sinä lähdet pois. Ja minä kuulen Dame Sybilin sanat: Ensirakkaus on ihanaa epätoivoa, Colin.

Niin kai se on. Vai onko?

Dominic Cooper - Milton Greene 

Ohjaus: Simon Curtis

Näyttelijät:
Michelle Williams - Marilyn Monroe
Eddie Redmayne - Colin Clark
Kenneth Branagh - Sir Laurence Olivier

Judi Dench - Dame Sybil Thorndike

Judi Dench - Dame Sybil Thordike
Dominic Cooper - Milton Greene





Jos ensirakkaus satuttaa, niin osaisiko sitten rakastaa paremmin tai myötätuntoisemmin?