Auto –omituinen himon muoto

Tänään on haettu sellainen iso menopeli koeajoon. Sen jälkeen ajettiin kauppaan hakemaan sellaista konetta, jolla voi leikkiä kotonakin. Sitten onneksi mentiin ihanille Ihmisille sosiaalistumaan ja juttelemaan. Naureskeltiin ja oltiin vaan.

Kotiin tultua minä olin ainoa jolla oli nälkä. Yritin houkutella miehiä ruokapöytään, mutta heitä kiinnosti se toinen vekotin ja tajusin, ettei mun kannata vetää hernettä nenään. Ei ne nyt malta.

Huomenna on odotettavissa testipäivä. Auto. Auto. Auto.

Miehen ilo. Minun testini. Tätä halusin. Tätä pelkään. Ja tämän pelon läpi meinaan nyt mennä. Mä tiedän, että mä osaan ja mä tiedän että mä pystyn. Tämän auton mäkin haluan.

Mulla on superhyviä kollegoja, jotka osaa auttaa mua, jos (nyt = kun) oma valmennukseni ei riitä. Olen pistänyt nyt omia uskomuksiani romukoppaan ja vahvistan uusia autolla ajoon liittyviä valtateitä pääni sisässä.

Tsemppiä nainen. Huomisesta se lähtee ja sitten ensikuun puolesta välistä se alkaa ihan todella. Siihen asti mulla on aikaa vahvistaa uusia positiivisia ajatuksiani.

Mä osaan. Mä olen ajanut ennenkin. Ja ajaminen on ollut joskus jopa hauskaa.

Valmentaja tarvitsee kuulkaa itsekin supervoimia ;-)

Motivaation puutetta

Poikkeuksellisesti töissä olo ei ole napannut tällä viikolla. Vähän hämmentävää ja askarruttavaa.

Olen tainnut panostaa työhön viimeisen vuoden aikana niin paljon, että tasapainotus on pettänyt. Sanoi vanha kansa mitä tahansa, niin voin myöntää, ettei työ ole oikeasti minun elämäni asia Nr. 1.

Haluan elää omaa elämääni. Laajentaa tätä nautinnollisemmaksi. Pistää itseni likoon eritavalla kuin ennen. Ennen sitouduin töihin, rikoin itseni ja sitten korjasin satoa. Nyt haluan olla läheisteni kanssa, olla sosiaalisempi (todellinen haastepaikka minulle), nähdä ystäviäni ja olla tässä hetkessä.

Haluan kuunnella ja puhua. Haluan kuunnella ystävieni ääniä tai lukea heidän ajatuksiaan. Haluan kuunnella tuulen ääntä ja sadettakin. Nähdä nuo kauniit auringonkukat tuossa maljakossa. Pienet auringot, jotka loistavat kilpaa toistensa kanssa. Ja haluan oppia puhumaan. Puhumaan hyvistä asioista tai siitä miten asiat saisi ratkaistua parempaan suuntaan. Laajentaa hyvää eteenpäin.

Koska aikuinen-lapsi asetelma on ollut mielessäni tässä lähiaikoina, niin katsoin videota, josta saa yhteyden siihen hyvään, mitä suhteidemme alkutaivalkin sisälsi. Haastavissa tilanteissa kun aina ei muista, mitä kaikkea hyvää elämässä on.

Pieniä hetkiä.

Tästä se kaikki on kuitenkin alkanut =)

Tunnustus

Antaminen on osa elämän kauneutta. Kiitos siis suunnattomasti Margelle, jolta tuli Beautiful Blogger tunnustus.

Tunnustukseen sisältyy seitsemän asiaa itsestään ja antaa se eteenpäin seitsemälle. Kaikkien seuraamieni blogien, ja niiden joita en ole vielä löytänyt, tulisi varmasti saada tunnustusta, mutta pitäydyn nyt säännöissä ja annan sekalaisessa järjestyksessä ilolla ja elämän monimuotoisuutta ihmetellen tunnustuksen seuraaville bloggaajille:

Kolmas elämäni ... siivilleni

Oivallus ja uskallus

Johannan maailma

Elisan kuvat

Pulleriinabams

Piilomaja

Henrietta

Mistäs minä sitten koostun, tässä seitsemän lyhyt oppimäärä:

Sanoin reilut 3 kuukautta sitten yksipuolisesti irti suhteeni pölynimuristamme. Vain kahdesti olen joutunut koskemaan siihen tänä aikana. Kunnes uusi, kiva, ystävällinen, tehokas, yhteistyökykyinen ja komeroon sopiva muuttaa kotiini, niin harja riittää minulle. Athsii...

Olen ilahtunut siitä, miten paljon olen oppinut tämän lyhyen bloggaamishistoriani aikana upeilta ihmisiltä. Netti on myös ystävällinen, opettavainen ja kauneutta tulvillaan.

Minulla soi lähes aina jokin biisi päässä.

Olen välillä täydellisen pelon vallassa ja kuitenkin olen nykyään uskomattoman rohkeakin.

Juon kahvia mieluiten pienestä kupista. Mukista kahvi ei mielestäni maistu hyvältä.

Inhoan olla tiukkapipo (olen siis sitäkin).

Minä voin hyvällä omalla tunnolla viettää aikaa sohvalla, elokuvia katsellen, musiikkia kuunnellen, olla tekemättä mitään ja olla tuntematta mitään kummallisia pistoksia siitä, että asiat on hoitamatta. Näin silloin kun ketään muuta ei ole kotona =)

Kirjan 50 viimeistä sivua

Keitin iltapäiväkahvia ja ajattelin lukea kirjan loppuun. Istahdin kahvikuppini kanssa pojan viereen sohvalle.

Ihanaa... Kirja auki ja lukemaan…

Täällä menee Ihmeperhe.

Mmmm, joo. Onks toi se sama mikä sulla oli?

On tää.

Lukemaan…

Ai sä suljit sen, etkös sä katsokaan sitä leffaa loppuun?

En.

Haluatko sä katsoa?

En, mä luen nyt tän kirjan loppuun.

Montaks sivua sul on jäljellä?

Mmmm… 50

Haluuksä katsoo sitä leffaa?

En

Mä voin avata tän telkan.

En (Jatkan edelleen lukemista…ja poika menee toiseen huoneeseen...)

...Vieläks sä luet sitä kirjaa?

Mmmmmm... Joo.

Saaks mä tehdä sulle korttitempun?

Mmmm… joo saat

Sitten poika tulee olkkariin ja tekee uuden opettelemansa korttitempun. Siitä on tullut jo aika haka noissa jutuissa. Se lähtee taas pois.

Kirja uudestaan auki ja lukemaan…

Onks meillä huonoja pelikortteja?

Mmmmm… onhan noita

Missä?

Tuolla lipastossa

Missä siellä?

No mä etsin. … … Tällaiset löytyi...

Kirja taas auki ja lukemaan...

Nää on hienot. Onks meillä muita? se huutaa toisesta huoneesta.

Ei

Onks meillä huonompia? Nää on hyvät. Mun pitäis tuhota niitä ja nää on niin hyvät.

Mmmm… Ei oo.

Vieläks sä luet sitä kirjaa?

Joo.

Saanks mä vielä etsiä?

No etsi sitten. (Lähden hakemaan toista kuppia kahvia kun edellinen ehti jo jäähtyä.)

Ei täällä oo muita.

Mmmmm... Ei ookaan. Käytä niitä mitkä mä annoin.

Mut mä rikon nää.

No riko vaan, eikös se temppu ollut juuri sellainen.

Lukemaan.

Voiks nää oikeesti rikkoo?

Mmmm…. Joo. Anna mennä vaan…

Vieläks sä luet?

No joo.

Saanks mä tehdä sulle korttitempun?

Mmmmm... Joo…

Ja sitten se tulee taas olkkariin ja tekee uuden korttitempun. Oli ihan erilainen temppu ja oikein hyvä sellainen.

Vieläks sä oikein luet sitä kirjaa?

No vielä.

Siis sä oot noin kauan lukenu viittä sivua?

No en kun tässä oli 50 sivua jäljellä.

No vähän mä ajattelin…

Sitten poika lähti ulos ja mä sain luettua kirjan loppuun. Kolmen kahvikupin kera. Kaksi niistä ehti jäähtyä ;-)

Rentouttavan lukuhetken jälkeen hain palstalta vielä marjoja. Ampiaiset on edelleen siellä... hmmm...

Tee U-käännös

Entisellä työkaverillani oli sopimus puolisonsa kanssa, että autossa tehdyt avioerot eivät ole voimassa autosta poistumisen jälkeen. Ero tuli nimittäin jokaisella ajomatkalla.

Mua huvitti tää juttu. Olin nuori eikä uskomukset tai yleiset toteamukset mua kovin pidelleet. Paljon myöhemmin tajusin, että olin kuitenkin kirjoittanut pääni sisään ne ajatukset, joille nuorena nauroin.

Mehän tallomme aivoihimme polkuja joskus jopa valtateitä, sellaisia ajatuksia ja uskomuksia, joita pidämme totuuksina. Ne uskomukset ovat olleetkin jossain vaiheessa tosia. Mutta koska kaikki muuttuu jatkuvasti, niin mikään polkukaan ei ole ikuinen. Ajatuksiaan ja uskomuksiaan kannattaisi kyseenalaistaa välillä. Ovatko vanhat uskomukseni totta nyt? Pitäisikö jonkun polun antaa nurmettua ja sen sijaan kulkea uusi polku?

Eli, montako tällaista sanontaa olet ottanut todeksi? Itku pitkästä ilosta. Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Ojasta allikkoon. Suo siellä vetelä täällä. Kel onni on se onnen kätkeköön.

Tai uskomuksia: Raha haisee. Ranskalaiset autot on p**koja. Mä en osaa laulaa. Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet jne.

Helpoin tapa katsoa millaisia uskomuksia itsellään on, on kirjoittaa listaa esim:

raha on…
naiset on…

miehet on…
jos tässä nyt sitten lukee: sikoja, kotitöitä vieroksuvia, työnarkomaaneja, tuppisuita jne… niin voi pohtia, että miksi suhteeni miehiin on vähän vaikeaa. Ja jos suhdettaan miehiin haluaisi parantaa, niin pitäisikö omat vanhat uskomukset kyseenalaistaa? Kysyä itseltään, onko minun parhaakseni, että uskon tai ajattelen näin.

Parasta kuitenkin olisi kirjoittaa itsestään:

minä olen…

ja aivan samoin, jos ne ajatukset tai toteamukset ovat tuota "sika-idiootti" -luokkaa, niin mieti haluatko todella elää loppuelämäsi sellaisen ihmisen kanssa. Mitä hyvää saat itsellesi siitä, että ajattelet itsestäsi alentavasti?

Uskomustensa muuttamista oppii harjoittelemalla. Jotkut uskomukset ovat niin syvällä, että niitä on vaikea edes huomata uskomuksiksi. Niin tosia ne itselle ovat. Jokaisen uskomuksen tai ajatuksen voi kääntää uudenlaiseksi, mutta sitä pitää kerrata aivoille, jotta asia menee perille.

Vaikkapa: Se viimeksi nauraa jota naurattaa! Raha on tarpeellista. Tunnen useamman miehen, jotka ovat upeita ihmisiä. Aika monta tyyppiä ajaa kuitenkin Rellulla, voiko ne kaikki olla väärässä -sanoi TM sitten mitä tahansa. Kuka kuuseen kurkottaa se korkeammalle pääsee.

Ja jos sinullakin on autossa tapana kehitellä eroa, niin ota ensi kerralla mukaan navigaattori. Nykyajan kartanlukija on nimeltään TomTom tms. Se ei koskaan nosta ääntänsä tai nalkuta, vaikka ajaisit miten, ajoitpa millä vauhdilla tahansa tai menit ohi neljännen kerran siitä oikeasta risteyksestä. Tyyni ääni sanoo joka kerta rauhallisesti sinulle: Tee U-käännös.

Ehkäpä samalla reissulla matkakumppanisi tekee oman U-käännöksensä uskomuksessaan sinusta ;-)

Laituripäivän tunteet

Täällä laiturilla on erilaista. Lomailu kaupungissa on hauskaa, mutta kyllä tämä on todellakin erilaista.

Veden liike, sen tuoksu ja ilmapiiri on rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Lip lap, lip lap…

Elämä veden äärellä on hitaampaa. Kiehtovaa ja vaihtelevaa.

Välillä tuulee, kohta taasen on tyyni. Ajatukset loppuvat ja hetken päästä taas alkavat. Hyviä ja kauniita ajatuksia, niitä tällä kelillä, hetkellä ja tällä filtillä.

Joskus kuuluu auton ääni hiekkatiellä, muuten vain meidän omat äänet.

Poika touhuaa rannassa, mies nauttii olostaan riippukeinussa maaten. Mies sai sen monen vuoden haaveilun jälkeen allensa. Kerrankin se on tekemättä mitään. Makaisi nyt vaan, pitkään ja rauhassa. Älä mieti tekemättömyyksiä tai muuta. Katso pilviä, kuuntele tätä hetkeä. Kuuntele pojan puheita ja sitä kun minä olen hiljaa…

Täällä on valtavia sudenkorentoja, todella isoja. Paljon lintuja, niiden ääniä. Ulpukoita ja lumpeen kukkia. Silloin tällöin loiskahtelua rantakaislikossa. Ja sitten tuo mies, joka kaikesta rauhasta huolimatta rupesi touhuamaan jotakin. Vähän se meni multa yli, yksi lause tuli suustanikin, mutta sitten hiljenin. Mitäs minä sen levottomuudesta, omassanikin on välillä tarpeeksi tekemistä.

Poika on oikeasti nauttinut täällä olosta. Välillä tuossa rannassa ja nyt tuolla riippumatossa. Anna poika palaa! Nauti viimeisistä lomapäivistäsi!

Olen ymmärtänyt täällä, että tunteeni ovatkin aika vahvoja. Luulin joskus, että mulla on vaan kamalia tunteita. Tunnistin vain ne, vahvat ja ikävät tunteet. Mutta varsinkin täällä tajusin, että mun kaikki tunteet on vahvoja. Hyvät ja ikävämmät. Sehän mua kai pelottaakin, voimakkaat tunteet ja niiden näyttäminen. Pelkään, että ne särkevät suhteeni tai särkevät minut. Ei kai ne särje mitään tai ketään, jos huomaan ja tunnistan ne. Ajoissa tai joskus myöhäänkin. Hyville voin sanoa: kiitos ja ikävämmille: kiitos, yritän ottaa opikseni ensikerralla vähän aikaisemmin.

Mä opettelen tuota pojan tapaa olla. Ja oikeasti toi mies on ihana, laittoi riippumaton ja ehti sitä hiukan testatakin. Mä siirryn nyt sinne makoilemaan…. olemaan hiljaa omien parempien tunteitteni kanssa. Katsomaan pilviä tai sitä kun niitä ei ole.

Viimeinen mökkipäivä otetaan todella rennolla asenteella

Aamulla sängystä aamiaselle.
Aamiaiselta laiturille filtin päälle.
Filtiltä riippumattoon, josta sisälle laittamaan lounasta.
Lounaalta sänkyyn, josta siirtyminen laiturille filtille.

Kahvihetken kauhu: Ei ole mitään kahvin kanssa.
Autolla 14 km:n päähän kyläkauppaan:
muffinsseja, suklaata, karkkia, jäätelö ja paahtoleipä.

Toinen yritys päästä Luhangan puukirkkoon, mutta ovet eivät aukene taaskaan.

Mökille kahvinkeittoon.
Tarjoamiset laiturille filtille.

Makoilua laiturilla, josta siirtyminen riippumattoon.

Äkkipäätös soudella läheiselle saarelle.

Maiseman ihailua kalliolla,
makkaranpaistoa laavulla.
Muuten vaan ihmettelyä laiturilla.

Auringon laskettua soutelu takaisin mökille.
Iltapelinä tuttu Ristiseiska-korttipeli kolmesti. Yksi voitto, yksi häviö ja yksi siltä väliltä.
Sänkyyn.

En kaivannut tänä päivänä mitään, en odottanut ketään. Mutta täytyy myöntää, että unen tuloa kuuntelin jonkin tovin.

... ei kai tuollainen laiskottelu voi oikeasti viedä yöunen tarpeita ;-)

L. Onerva –kaupungin naiset Ateneumissa

Tuomiokirkon kryptan kahvilassa tänään:

Kävin Ateneumissa katsomassa Onerva –kaupungin naiset näyttelyn. Olin sanaton ja aikamoisessa tunnemyllerryksessä sieltä poistuessani. Näyttely avasi silmäni ja ymmärrykseni naiseudesta ja siitä mitä historian naiset ovat ilokseni ja hyväkseni tehneet ja luoneet. Näin myös oman elämäni uusin silmin, että osittainen riehakkuuteni voisikin olla enemmänkin elämäni suola. Ilo on kantavampi ja eteenpäin vievämpi ominaisuus kuin pelkoni ja vatvomiseni.

Olen kävellyt Aleksilla, Neitsytpolulla, kuljeskellut Töölössä ja olen istunut uskomattomana hiljaa kirkoissa, ihaillut tätä kaupunkiani ja ihaillut ihmisiä ympärilläni. Olen tyhjä (sanaton) ja kuitenkin jotenkin täynnä. Nyt hiljaisena ja vähän rauhoittuneena täällä Kryptan kahvilassa. Minäkin kuulun niihin kaupunkilaisiin, jotka istuvat kahviloissa. Nyt poikkeuksellisesti kirjoittaen tähän kännykän muistikirjaan. Voi luoja, mikä päivä.

Myöhemmin Tuomiokirkon portailla:

Nuorempana istuskelin täällä paljon, nyt mietin että tätä pitäisi tehdä enemmän. Turistit näkevät tämän kaupungin varmasti kauniimpana kuin ne, jotka täällä kiireisinä töihin ja kotiin kulkevat. Muistaisinpa useammin kulkea arjessani lomalaisen tai turistin silmin katsellen.

Kiseleffin talo on remontissa. Sen peitekankaaseen on tehty taideteos, jossa on iso sydän ja sana Helsinki. Ymmärrän tuon tunteen täysin.

Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki!

Tällaisen Onervatestin tuloksen sain.
Hiukan ihmetellen sitä... tai ehkä sitä kohden kulkien...

http://kampanjat.hs.fi/onerva

Mies pikkareissa ja t-paidassa

Tänään junaa odotellessani katselin läheisen talon ylimmässä kerroksessa olevaan parveketta. Kulmaparveke, jossa oli lasinen alaosa ja ylhäällä parvekelasit. Siellä keikkui mies sinisessä t-paidassa ja pikkareissa. Siis miehisemmin boxereissa.

- Kerrankin jotain erilaista katseltavaa junaa odotellessa.
- Toi on varmaan aika kuuma parveke, kun on ihan pelkkää lasia.
- Mitä ihmettä se tuolla oikein tekee...
- Hyi hitto, mä en vois ikinä olla noin. Sehän tippuu tuolta alas, jos se horjahtaa.

Mies seisoi jollain tikkailla ja kurotteli poran kanssa parvekkeen kattoon pitämättä mistään kiinni.

Mä en pelkää korkeita paikkoja, mutta en ole mielelläni jakkaralla keskellä huonetta ja vaihda lamppua. Siitä tulee jotenkin hutera olo. Mutta siellä ylhäällä pelkän jakkaran tuella mies hillui ihan tuosta vaan.

Sitten asia selvisi minulle. Mies kääntyi ja minä naurahdin ääneen.

Sillä oli kuulkaa Superman t-paita. Sen porausasentokin oli välillä ihan maineen mukainen –toinen käsi takana ja toinen poran kanssa ylhäällä.

Helppohan tuo Supermiehelle on!

Tämän pienen aamuhetken kaveriksi ajattelin viettää myöhäisen kotielokuvaillan. Olen taas yksin kotona ja mikäs sen mukavampaa kuin sytyttää kynttilät ja tehdä pesä sohvan kulmaan. Elokuvaksi valitsen Rakkautta ennen auringonlaskua. Se on jatko-osa Rakkautta ennen aamua leffalle, jossa kaksi nuorta tapaa ensikertaa. Jatko-osa tehtiin n. 10 vuotta ensimmäisen leffan jälkeen, samoin leffan tarina tapahtuu n. 10 vuotta myöhemmin. Samat näyttelijät nyt elämää enemmän nähneinä. Hauska idea.

Jos pidät pienimuotoisista leffoista, niin tässä hyvä sellainen. Ihmissuhteita, hauskaa maisemakuvausta ja romantiikkaakin. Ethan Hawken silmiin voisi upota ja Julie Delpy on suorastaan suloinen.