Oletko valmis?

Aatto on ohitse ja olen siirtynyt ajatuksissani jo päiviä sitten uuteen vuoteen. Olen miettinyt mitä olen tehnyt ja jopa kuka minä olen (ilman paatosta ja pääkalloa).

Jos ja kun huomisen jälkeen olen itsekseni ja hetken irti työelämän myllerryksistä, saan varmasti syvemmän rauhan sisuksiini ja voin katsoa avoimin silmin mihin haluaisin mennä.

Siinäpä sitä onkin taas pohtimista tähän pikkuruiseen kuuppaan :D

Niin, ja sitten olet sinä siellä!

Suurkiitokset sinulle kuluneesta vuodesta. Kiitokset ilosta, jota olet tuonut minulle, lahjoista, kommenteista ja viesteistä. Vuosi toisensa perään olen ihmetellyt miten hienoa on ollut tutustua verkkomaailman äärellä ihaniin ihmisiin.

Kaikkea hyvää uuteen vuoteesi. Jos kaipaat muutosta vanhaan, niin ota tilalle jotain uutta. Uudessa kannattaa ottaa aluksi pieniä askeleita. Pienistä askeleista tulee helpommin tapa kuin isoista loikista. Jos taas mielesi tekee kulkea tuttuja latuja, niin pidä siitä ja nauti elostasi.

Sillä ei ole väliä sataako tai paistaako ulkona. Silläkään ei ole merkitystä onko pari kiloa lanteilla ylimääräistä. Vain sillä on merkitystä mille merkityksen annat.

Aina voi katsoa itseään ja muita lempeämmin. Mennä peilin eteen, heilauttaa hiuksensa sekaisin, mutristaa huulensa suppuun ja muiskauttaa lentosuukon vähintäänkin itselleen, jos ei muita ole lähistöllä.

Joten Skool sinulle ystäväiseni ja uudelle vuodelle ♥♥♥

Mitä ihmettä me voimme tehdä, Dogger?

Jos aluslakana on ratkennut, onko syynä
huono puuvillan laatu vai villit
vaiko kuumeiset yöt?

Mitä lienen olen tehnytkin, jouduin nyt lähtemään ostoksille, sillä se aluslakana on ainoa laatuaan... Tiedän. Tämä saattaa aiheuttaa toisille ahdistusta tai kauhun tunteita, mutta minulla tosiaan on vain yksi aluslakana. Sen kun aamulla laittaa pesukoneeseen ja sieltä kuivaamaan, saa sen illaksi putipuhtaana petikaveriksi.  Niin, paitsi jos siihen on loihtinut järkyttävän reiän...

Menin kauppaan, etsin silmää miellyttävän sävyn, käteen sopivan tuntuman. Mietin että vaikka millainen herne olisi tämän ja patjan alla, niin minulle kyllä kelpaa.

Se oli eilen se.

Tänään kiepuin kuin tuhkimo tanssilattialla, kaverinani oli sateenvarjo ja tuuli. Sade kuvitteli olevansa shampanjapullo ruiskuttaen ilolientä kainalosta varpaisiin. Ja huvittipa minua tai ei, niin eteenpäin oli mentävä. Kiersin ehkä pidempää kautta ja pitkiä puroja väistellen, mutta lopulta avasin painavan oven ja astuin hammaslääkäriin. Avasin myös pienen suuni ammolleen ja annoin naisen upota sinne kaverinsa kanssa. Lopuksi hän totesi lempeällä äänellä, että keväällä olisi sitten kyllä tultava ottamaan sellainen kruunu ♛

Kotimatkalla kun puudutus oli vielä parhaimmillaan, tuntui oloni keveämmältä (lompakkokin oli sitä) ja jotenkin aivan ihanan jouluiselta.

Tuhkimona tänään...
mutta, että keväällä minusta tulee kai sitten prinsessa. Vau! Tätä en osannutkaan arvata ;-)

Yksin kotona

Meni sitten ihan pipariksi kaikki suunnitelmat.
Tai no, joulukuuhan on piparien aikaa, mutten arvannut että ihan tällä tavalla.

Ensin tauti tyrmäsi minulta elokuvatreffit ja seuraavaksi reissun,
jossa nyt viettää hauskaa aikaa siippa sekä ystävät.

Minä, pieni joulupossu sen sijaan köhistelen itsekseni ympäri taloa. Klementiiniä ja omenaa olen tuoksutellut ja puraissutkin, sekä heittäytynyt helpoimpaan ajankulutukseen mitä nyt kykenen tekemään

eli joulun esitunnelmointiin.

Ensin selaan kirjastosta löytämääni Vegaanin Joulu kirjan herkullisia reseptejä. Tiedän, että meille tulee pikkuruinen kinkku, mutta sen seuraksi voisin tehdä itselleni punajuurimustapapupyöryköitä. Kun pääsen kohtaan uuniviikuvat, alan huokailla ja voihkia. Ja koska sairasta naista ei pidä kiusata kiusauksilla, pistän kirjan kiinni ja otan käteeni jouludekkarin.

Jotta totuus ei unohtuisi, niin jatkan hämärän tultua ruokaohjelman tuijotuksella. Nautin Jamien isoäidistä. Pikkuruisesta suloisesta naisesta. Häntä sanotaan Tiikeriksi, eikä nainen paljasta lempinimensä salaisuutta. Mahtaa olla aikamoinen mummi! Ihan muistuttaa omaani.

Kun ilta on pimentynyt aikoja sitten, eikä naapureista enää kuulu ääniä, minä alan kaivata lohtua yksinäisyyteen. Kuten voin lukea lempikirjojani kerta toisensa jälkeen, on minulla leffojakin, joihin palaan aina vaan uudestaan. Niinpä menen etsimään elokuva-aarteistani ystävää. Otan käteeni tarinan, jossa on kaikki mahdolliset hömppäromanssijoulutarinan ainekset, mm. yksin kotona tanssiriehumiset ja luovuttamiset. Niistä on minutkin tehty, vaikken nyt kykene kuin luovuttamiseen. Seuraksi keitän lämmintä glögiä, täytän lautasen epäterveillä ja terveillä antimilla. Teen pesän lattialle ja matkaan toiseen maahan ja todellisuuteen.

Kyllä näillä eväillä pitäisi toipua, totean itselleni. Tai jos ei toivu ja tokene, niin sitten pitänee palata Jamien ohjeeseen ja loihtia lääkkeeksi yksi joulumargarita :D

Hellurei (tämä on kuulema seitinohut puudutus loppupäivään)

ööö - mulla onkin aineksista vain marjoja kotona

tehosekoittimeen
5 cl limen mehua
seuraksi 10 cl tequilaa
5 cl triple seciä tai Cointreau käy myös
kourallinen pakastemarjoja
kourallinen jäitä
pari kolme mintunlehteä

sekoitus tehosekoittimessa noin puolisen minuuttia. Pikkuinen mintunlehti koristeeksi ja sitten makunystyrät kuulema heräävät unestaan...