Kesän herkut on nyt käsillä

Kolme näyttöä kahden päivän aikana. Kiljahdan mielessäni Jees! kun viikko sitten tiistaina astun ulos isosta keltaisesta talosta. Olen juuri pari tuntia istunut ja selvitellyt mitä, miksi, kenelle ja miten olen aivoitellut markkinointikampanjani hyvinvointijuomalleni nimeltä Soul taikka miksi minun kirjani ja kirjankanteni ja muut julkaisutoiminnan some-elämykseni ansaitsisivat kurssin läpipääsyn.

Ulkona huokaisen syvään, astun autoon ja huristelen treffeille. Olemme tavanneet työkaverin kanssa nykyisin työpaikan sijaan Lottamuseolla. Ei me koskaan ehditä museota kiertää, sillä kahvion leipomukset  on herkullisia ja niitä syödään aina siihen asti, että paikka sulkee ovensa.  

Tänään testaamme ensin kuumaa ulkoterassia. Siinä kahvi ei jäähdy ollenkaan, muttei onneksi pullakaan kypsene korpuksi ;-) Santsikupin menemme juomaan puiden varjoon, siinä onkin ihanaa olla ja nauttia syreenin tuoksusta. 

Ja kuten tavallista, lopulta henkilökunta tulee hakemaan meidän kupit ja lautaset pois ja toteaa, että olemme sulkeneet hetki sitten :)

Seuraavana päivänä lähden Helsinkiin. Olemme tämän työkaverin kanssa tehneet taidenäyttelytreffejä Ateneumiin ja niin nytkin ensin kierrämme Eero Järnefeltin näyttelyn ja sen jälkeen istahdamme upeaan Cafe Höijeriin. Herkut ovat yhtä ihanan makuisia kuin mitä ovat näköisiä. Puheessa ei tule paljoakaan taukoa. Juttelemme nuorison häistä ja työpaikan kuvioista. Että tulenhan takaisin töihin ja miten nopeasti aika kuluukaan. 

Yön yli nukuttuani tiedän, että minun pitäisi tehdä vielä yksi muutos postikorttiprojektiini. Hoidan sen kuntoon ja laitan tietokoneen kiinni. 

Ja tähän päivään asti läppäri onkin ollut kiinni. 

Luulisi, että sitä saa kamalat vieroitusoireet tuollaisen tiukan kevätrutistuksen jälkeen. Mutta kaikkea muuta. Sen sijaan, että olisin säpsähdellyt ajatuksissani ja viritellyt mielessäni värejä, typografiaa, kuvankäsittelyä, mainoskuvioita, julisteita, videokäsikirjoituksia ja sen sellaista, minä olen 

• maannut sohvalla ja katsellut kuinka ilta-aurinko värittää isojen koivujen lehtiä syvän vihreästä vaalean kirkkaisiin sävyihin
• kuunnellut kuinka tuuli soi puissa ja miettinyt miten kauniilta se kuulostaakaan
• haistellut kieloja metsässä, kerännyt niitä pienen kimpun ja tuonut keittiön pöydälleni
• seurannut kuinka kanadanhanhinaaras istuu pesässä tiiviisti sillä aikaa kun uros lekottelee vapaudessa, nyt ne ovat kolmen pikku karvapallon ansioituneita vanhempia
• antanut kasveille multaa ja vettä ja rakkauttakin
• iloinnut jokaisesta tervapääskyn huudosta
• lukenut kirjaa (ilman, että nukahdan kahden sivun jälkeen, muistamatta viimeisistä kappaleista mitään)
• sukeltanut omenapuutarhaan ihailemaan kymmeniä ja kymmeniä omenapuita ja niiden upeaa kukintaa
• yrittänyt tanssia sateessa, vaikkei sadetta oikein tullutkaan
• ja vaikka mitä muuta

Tuntuu, että vajaan viikon mittainen eloni on kestänyt vähintään kolme viikkoa. 

Se on kesä ja ansaittu kesäloma nyt :D

Kevään paras viikko

Kyllä en olisi uskonut, miten yksi viikko pelastaa koko kevään. Mutta näin on käynyt.

Ensin "vähän" kyynelehditään

Mies lähtee neljäksi päiväksi kirjoitusreissulle Örön saarelle. Olen iloinen hänen puolestaan ja opiskelen kaksi ensimmäistä päivää tiiviisti kotona. Perjantaina menen illalla petiin, otan kirjan käteeni ja alan houkutella unta. Richard Osmanin Viimeinen peto kuitenkin vie mennessään ja myöhemmin, kun tarinaan tulee surullinen kohtaus, minun näkökenttäni menee aivan sumeaksi ja lopulta vollottaen luen monta sivua. Mietin, ettei tällaista ole koskaan tapahtunut. Aamulla totean itselleni, että tietokone saa pysyä kiinni. Koko viikonlopun kävelen ulkona, kuuntelen hyväntuulisia podcasteja ja katselen elokuvia. Tajuan että tässä oli pari todella antoisaa päivää takana. Pitäisikö ottaa opiksi? 

Sitten istutaan puistonpenkillä

Maantaina käyn palauttamassa kameralainaamoon Gimbalin, jota minulla oli tarkoitus testata kahden viikon aikana. Testiä en koskaan ehtinyt tehdä, mutta lupaan itselleni, että tuollainen kannattaa hankkia omaksi, koska sillä tekisin parempia videoita. Jatkamme miehen kanssa matkaa Tuusulanjärven rannalle, kävelemme hiukan ja istahdamme katselemaan aaltojen liplatusta. Tunnen kuinka sisimmässäni jäätikkö sulaa.

Etäilyn satoa aattona

Ahkeran aattoaamun opiskelun jälkeen mies toteaa, että kohta pitää lähteä. Havahdun todellisuuteen. En tiedä miten tänä vuonna vappu tuleekin minulle isompana yllätyksenä kuin ensilumi autoilijoille. Laitan siis mekon päälle ja tennarit jalkaan. Lähdemme vapputansseihin ystävien kanssa ja se on tämän kevään parasta lääkettä. Vähän foxtrottia ja tangoa, iskelmähytkyntää, discoa, jiveä omalla tyylillä ja yhteiskaraokelaulantaa niin kovalla volyymilla, että uskon huomenna olevani äänetön. Olen iloinen, että tilasin liput ajoissa ja olen täällä sosiaalistumassa.

Lämpimin vappupäivä ikinä?

Mahtavaa herätä vappupäivään, vaikka eilis illan tanssiminen ja monen tunnin seisominen kiskoo hermoja jalkapohjissani. Istun lattialla yrittäen avata jumejani ja ulisen suden lailla, kun mies puupulikalla yrittää hieroa sieltä mistä pyydän. Lopulta kuitenkin nousen ylös, laitan sinisen peruukin päähän, serpentiinit kaulaan ja lähdemme kaupungille kävelemään kohti Kaivopuistoa. Auringon paahteessa meihin iskee jäätelön himo ja suuntaamme lähimpään kioskiin. Jono on uskomattoman pitkä, joten kävelemme seuraavalle kioskille, sieltä seuraavalle jonka jälkeisen kioskin edessä seisoo enää vain seitsemän tötterönhimoajaa ennen meitä. Kyllä on hyvää tämä kesän ensimmäinen jäätelö!

Näyttöpäivä

Torstaina lähden Kaapelitehtaan Valssaamoon näyttötilaisuuteen. Aurinko paistaa täydeltä terältä, on ihana sää. Alkukankeuden jälkeen rentoudun pulisemaan teosten vaiheista ja lopulta saan kehuja töistäni ja yleisesti taitotasostani. Olen kuulema kaikessa hyvä, ei notkahduksia millään osa-alueella. Huomaan näitä kuunnellessani, etten osaa ottaa kehuja vastaan. Pitänee opetella nostamaan oma tunnetila satasella ylös, kun joku kehuu, eikä olla rauhallinen viilipytty, joka ei tunne mitään. Mitä iloa muuten kehumisista on, minä itseltäni kysyn...

Punainen nenä päähän

Perjantain tiukan opiskeluaamupäivän jälkeen menen hierojalle. Käsittely tekee tosi kipeää, mutta toivon nyt kävelyn onnistuvan ilman hermokipua. Varmaan tuon hieronnan vuoksi unohdan, että illalla on RedNose Companyn Juoksuhaudantie-näytös. En jaksaisi millään lähteä, mutta vedän kuteet niskaan ja etsiydyn oikeaan osoitteeseen ja oikeaan istumapaikkaan.  Olen niitä harvoja kirjojen lukijoita, joka ei ole hotakaistaan lukenut. Esitys oli kuitenkin täydellinen. Minua hymyilyttää läpi esityksen. Suosittelen :)

Sunnuntai-aamuna annan vettä valkovuokoille. Keräsin ne vappupäivän iltana vaasiin ja ihailen niitä aina nähdessäni. Pihamaalla on vielä pikkuinen läntti lunta, tiedän että se sulaa pian. Niinhän minäkin sulin yhdessä viikossa :D Eikä se oikeasti vaatinut paljoa. Hiukan parempaa otetta tietokoneen kiinni laittamiseen, ystävien näkemistä, tanssia sekä hauskoja juttuja, jotka naurattavat.

Tästä on selvästikin suunta vain ylöspäin. Kohta alkaa kesälomakin :D