vaikka ei siitä ole montaa päivää kun se viimeksi kaivettiin esiin.
Olisin yhtä hautautunut sohvalla valkoiseen nenäliinavuoreen, jollen olisi keksinyt, että jaksan olla ylhäällä niin kauan, että ennätän kävellä vessaan, niistää vessapaperiin ja vetää sen samantien viemäriin.
Olen miettinyt miten kummaa on, että levolla tautia hoitaessaan voi saada jälkitaudin. Mutta sellaista se kai on nykyään. Sekin on omituista, ettei yöllä saa kivulta nukuttua, mutta päiväaikaan sohvalla huomaa silmien lupsahtavan kiinni hetki toisensa jälkeen.
Ja näillä vähillä aivonystyröilläni olen pyöritellyt sellaistakin ajatusta, että tulenko huonovointiseksi antibiootista vain sen vuoksi, etten voittanut eilen grand slam peliä lääkäriä vastaan. Vaikka tiedän, että mieli on vahva, niin miksen ymmärrä, ettei se kanssa kannata leikkiä kun muutenkin on hutera olo ;-)
Sitä samaa taisi miettiä kanssaeläjäni, sillä aamulla keittiössä minua
odotti vatsansuojalääkitys á la puoliso.
Tulin tästä värikylläisestä asetelmasta niin iloiseksi, että söin heti ensimmäiseksi tuon porkkanan. Mutta täytyy sanoa, että lautasen näkeminen on ollut tähän asti mukavin hetki tänään...
Tänään pitäisi tulla siipan työkaveri hakemaan meiltä yhtä kaappia. En tiedä minne menisin piiloon siksi aikaa. En mahdu sängyn alle ja kylppärikin on huono paikka, jos sen kaverin tulee kesken kaiken vessahätä.
Onneksi mulla ei ole normaalisti näin omituisia ongelmia ;-)
