maanantai 20. elokuuta 2018

Yöväenopistossa tapahtuu

"ilmoittautuminen Helsingin Yöväenopisto", kirjoitti kamuni hakukenttään :). Mietin, että mitähän siellä oikein tarjotaan yön sankareille? Olisiko jotain tällaista:

Luonto
Ulvo kuuta kanssani - Kokoontuminen täysikuun aikaan. Yhteinen äänenavaus ennen retkelle lähtöä luokassa L302b.
Valmistautuminen yö-luonnossa retkelle - Opetellaan kokoamaan säkkipimeässä huoneessa teltta. Mahdollisuus testata 1-6 hengen telttoja. Harjoitus kestää koko yön. Ohjaaja paikalla tarvittaessa. Yhteinen retki loka-marraskuussa.

Käsityöt
Hiljaisten virkkaajien yökurssi - Harmaa ja mustasävyiset langat ja ohjeet.
Viettelevät yöasut - Ompele itsellesi vetävä yöasu seuraavaa kertaa varten tai tuunaa päälläsi olevaa. Vältetään flanellikankaita.

Yhteiskunta ja historia
Pimeä historia - Diaesityksiä historian synkistä ja mustista vaiheista. Kurssilla ei tarvitse keskustella, mutta matalaääninen murahtelu on suotavaa esitysten aikana. Ohjaajalla aiheeseen sopiva yönkäheä ääni.

Ruoka
Ranskalaisen keittiön ruuanlaittokurssi yösyöpöille - Ruuanlaittoa alusta loppuun. Aterioiden valmistusaika vähintään kuusi tuntia, jonka jälkeen syömme yksin tai yhdessä antaumuksellisesti nauttien. Kurssille voi tuoda omat viinit. Kurssilta poistuttava viimeistään kello 8.
Uniongelmaisen pastankeittokurssi - Opetellaan laadukkaan pastan oikea keittotapa ja lopuksi syödään tehdyt annokset. Taattu nukahtaminen tunnin sisällä ateriasta.

Elokuvat
Nonstop Yökino: Lampaiden laskua Sveitsin alpeilla
Kohtaa pelkosi elokuvapiiri - Mitä et uskalla katsoa yksin, katso se kanssamme. Elokuvasaliin ovat tervetulleet myös vampyyrit ja muut yön oliot.

Liikunta
Venytellen aamuun - Lopeta turha sängyssä kieriskely. Keskellä yötä heräävien neljä viimeistä nukkumatonta tuntia erilaiseen käyttöön.

Tummat hetket
Veettää-nämä-yöt - Unettomien napinanurkka.
Sudenhetki - Tukiryhmä mustimmille ajatuksille ja tunteille.


Kevyet keskusteluryhmät
Puhuvat koukut - Sinulle, jonka puolison unta häiritsee puhe ja puikkojen kilke.
Yö on parasta aikaa - Yökyöpeleiden parhaat keskustelut.
Valmiita fraaseja - Keksitään yhdessä lauseita aamun myöhästymisiin.
Syvä uni dekkaripiiri - Ryhmä kokoontuu divaanisaliin lukemaan ja keskustelemaan syyllisestä. Omat suklaat mukaan.
Remakat - Nauti hervottomista nauruhepuleista. Tule paikanpäälle mahdollisimman väsyneenä.
Yöherääjät - Piipahda pissalle tai juomaan samanhenkisten nestenurkkaukseen.
Viriilit seniorit - Mukavaa rupatteluseuraa. Tarjoamme teen, kahvin ja lehdet. Aamun sanomalehdet jaetaan kurssipaikalle jo kello 02.18.

Marraskuun avoimet ovet - Tiedät kyllä miksi.


Kursseille ei tarvitse ilmoittautua erikseen. Tule sellaisena kuin olet.
Ovet avoinna 20:00 - 08:00

ps. Uusia kurssitoiveita otetaan vastaan!

torstai 16. elokuuta 2018

Viivoja hiekassa

Herääminen
Olen venytellyt huomeneen. Olen istahtanut kahdeksantoista portaan kuudennelletoista rappuselle. Se tuntuu täällä parhaimmalta paikalta nauttia aamiaista, olla korkealla ja kuitenkin suojassa.

Olen tuntenut miehen kyljen vierelläni. Jutellut hiljaa hänen kanssaan katsellen järvelle. Seuraten milloin tyyni vedenpinta alkaa väreillä. Miten tuulen suunta kääntyy idästä länteen ja kohta taas takaisin.

Eikä kellolla ole väliä. Se on sitä mitä se on. Ja minä olen juuri tässä juuri nyt.

Minä niin rakastan tällaisia aamuja.



Keskellä
Olen seurannut itseäni. Näen miten tappelen kuin raivohärkä kipua vastaan, mutta samalla jään kiinni siihen ja mielipahaan. Revin piraijan lailla rikki sen rakkauden jota minun juuri nyt pitäisi tuntea itseäni kohtaan. Ja täällä, täällä kaukana jossain, ymmärrän etten ole kartalla. Minun on löydettävä uusi reitti, uudet keinot olla, kun en kerran voi olla kuten ennen.

Välillä heitän filtin nurmelle. Katson Voi hyvin -lehdestä ihanan Kylli Kukkin joogaliikkeitä. Minä venyn ja muutun ja keinuttelen itseni pitkästä aikaa hyväntuuliseksi. Samalla katselen viuhuvaa taivasta, sen pilviä ja ylitse lentäviä sudenkorentoja.

Lopulta jään makaamaan paikoilleni ja seuraan perhosia, jotka vielä lentävät kukasta toiseen. Tässä lojuessani tiedän, että asiat ympärilläni ovat olleet yhtä kauniita, olenpa ajatellut mielessäni mitä tahansa, tai ollut millainen tahansa.

Kun ilta saa
Mökki on tyhjä ja minä olen yksin rannalla. Istun kuin pienenä tyttönä jalat harallaan ja pyyhin pehmeää hiekkaa kädelläni.

Sitten huomaan leikkiväni: käsi tekee viivaa ja pyyhkii kaiken pois. Syntyy uusia kuvioita, jotka katoavat muutamalla käden liikkeellä. Viivoja tulee ja samantien ne jo menevät matkoihinsa.

Jokaisen kuvan aikana yritän löytää uuden ajatuksen. Mitä voin tehdä? Mikä olisi toisenlainen ratkaisu? Ja pikkuhiljaa liikkeeni on rennompaa ja kevyempää.

Alkaa olla myöhä kun nostan katseeni järvelle. Siellä tuuli tekee samaa, se luo vedessä aaltoja jotka nousevat ja laskevat. Kuten myös kurjet, jotka taas kerran huutelevat vastarannalla. Ne tulevat, lentävät ylitseni ja katoavat takanani olevaan viljapeltoon.

Asiat muuttuvat joka hetki. Ehkä yritän taas mennä myötävirtaan, se voisi olla helpompaa ;-)

perjantai 10. elokuuta 2018

This is not a love song!

Inhoan tätä.
 Kuolevaa kehoa.
  Murehtivaa mieltä.
   Sydämetöntä itseäni.

Ja sinä viaton,
sinä yhtenä vahingollisena hetkenä
sanot väärän sanan. Ympärille sinkoavat palaset
terävät ja kulmikkaat.
Ne leikkaavat rikki ihosi pinnan
ja silpovat minut.

Alkuräjähdys.
Inhoan itseäni vielä enemmän.

Herb Ritts - Salon taidemuseo