Marraskuun selätys - omenapiirakkaa, sitruunapullaa ja vielä vähän luumutorttuakin

Marraskuun seitsemästoista

Kuten kaikkina tämän viikon päivinä aloitan päiväni alumniluennolla. On ollut mielenkiintoista kuunnella alalla olevien kertomuksia. Jotta tehokkuus olisi tapissaan teen samanaikaisesti matkailujulisteen takapuolen info-osuutta.

Perjantaithan on pikkujoulujen aikaa, ja mies lähtee sellaisiin. Käyn eteisessä toivottamassa hauskaa iltaa ja palaan tietokoneelle. Puoli seitsemältä laitan koneen kiinni. Hmmm, olisihan tuon illan voinut käyttää muutenkin kuin datailemalla ;-) Siirryn elokuvien maailmaan.

Marraskuun kahdeksastoista

Aamulla on pirteä pakkassää. Käydään kävelyllä. Samalla mietin ensi vuotta, sillä keväällä on mahdollisuus osallistua taidenäyttelyyn. Alan ideoida mahdollisia teosaiheita. 

Tänään piti mennä rakkaiden ystävien kanssa keilaamaan, mutta korona on iskenyt osaan porukasta. Eli päivän ohjelma on peruuntunut. Kuitenkin illalla naapureilta tulee viesti joulutorttukauden aloittamisesta. No meillehän iltaohjelman muutos onnistuu, joten otamme taskuun pyydetyn kananmunan ja lähdemme viereiseen taloon. Isäntä odottaa ulko-ovella voitelumunaa ja kohta talossa tuoksuu lehtevä luumutäytteinen torttu. Istun olohuoneessa ja katselen kuinka keittiö näyttää peittyvän tomusokeriin isännän tupsutellessa sitä kymmenelle tortulle. En tiedä miten kovia torttuilijoita ovat, mutta minuun ei mahdu kahta enempää. 

Marraskuun yhdeksästoista

Aamulla on kaunis pakkassää ja lähden hyväntuulisena ulos. On ihanaa kävellä kun ei tuule lainkaan. Päivällä nuorimies tulee meille ja menemme yhdessä vanhempieni luokse kyläilemään. Tarjolla on suolaista peltipiirakkaa ja makeaa omenapiirakkaa. Ihmettelen miksi äidin kuulolaite ei ota tekstiviestien ilmoitusääntä, mutta puhelun ilmoitusäänen kyllä. Tekniset ongelmat ovat siirtyneet meidän ratkaistavaksi, onneksi tämäkin omituinen oire selviää.

Marraskuun kahdeskymmenes

Olen aivan poikki päivän jälkeen. Illalla menen haukotellen pilatestunnille, sitkittelen väkisin yhdeksään ja lopulta taivun ja menen nukkumaan.

Marraskuun kahdeskymmenesensimmäinen

Tänään tehdään taas omia fontteja. Tunnen jo hiukan helpotusta nähdessäni niiden muotoutuvan valmiimmaksi. 

Tiettyjen kirjainten muodot tai päätteet on oltava yhtenäiset keskenään, pystyviivat on oltava saman paksuisia, mutta kuitenkin jokin oma jälki on jäätävä kirjaimeen. Minulla pyöreät linjat on todella pyöreitä, mutta osa kirjaimista tulee kivan kapeiksi. Näillä ei kirjoiteta mitään leipätekstiä, ovat sopivia ainoastaan otsikoihin tai vaikka julisteeseen. 

Olisin ehdottomasti halunnut g-kirjaimeen pienen ylä-koukeron ja suuuuren alakoukeron, mutta eihän siitä sellaista tule, kun "tietyt lainalaisuudet" ei täyty. Hitottelen mielessäni ja luovun alkuperäisesta toiveestani, nyt g näyttää siltä kuin muidenkin geet.

Ajelen Lottamuseolle tapaamaan työkaveriani. Kahvilassa tarjotaan herkullista sitruunakierrepullaa. Ottaisin toisenkin, jollei ensimmäinen olisi ollut niin iso :) On hauska jutella ja kysellä kuulumisia, omani ovat aina vaan sitä samaa. Huomaamme yhtäkkiä, että kahvila on sulkeutunut. Reilu kolme tuntia on mennyt yhdessä hujauksessa, eikä kukaan henkilökunnasta ole raaskinut tulla hätyyttelemään meitä. Parkkipaikalla mietimme vielä loppuvuotta. Toivon, että ehtisin nähdä kavereita ennen joulua, vaikka glögilasillisella, mutta luulenpa, ettei aikataulut anna millään myöten. 

Marraskuun kahdeskymmenestoinen

Tänään alkaa uusi tehtävä. Animoimme veden kiertokulun. Olemme parisen viikkoa sitten tehneet A4 kokoisen kuvan aiheesta, nyt kuitenkin selviää, että animaation koko tulee olla 16:9, eli useamman tekemä pysty A4 ei taivu vaadittuun muotoon mitenkään. Minä mietin animointia jo pohjatyötä tehdessä ja saan nopeasti valmiiksi storyboardin ja käsikirjoituksen. Lähden kotiin jo puoli kolmen maissa.

Illalla ei huvita yhtään mikään. Menen keittiöön ja otan korttipakan esiin. Pelaan pasianssia ja mietin mikä mättää. Olen jo todella väsynyt. Haluaisin päästä lomalle.

Marraskuun kahdeskymmeneskolmas

Alkuviikolla kuuntelin yskintää ympärillä. Tänään herään todella nuhjuiseen olotilaan. Päätän jäädä kotiin ja siirryn Teamsiin. Teemme veden kiertokulkuun visuaalisen kartan, eli merkitsen ylös kaikki värit, fontit ja infografiikat jota käytän videossa. Sen palautettuani aloitan itse animoinnin. 

Istuskelen hiljaa animointiohjelman edessä. Miten tämän kanssa piti toimia? Kun olen pyöritellyt pohjatyötäni aikani tajuan, että minun pitää aloittaa työnteko aivan toisella tapaa kuin olin kuvitellut. Puoli viideltä illalla olen saanut aikaiseksi reilut 30 sekuntia materiaalia, jota pitää hioa vielä monta kertaa. Saman verran pitää tehdä lisääkin. 

Voin kertoa, että minuutin animaatioon saa tehdä yllättävän paljon asioita. Kieputtaa yhtä jos toista kuviota, miettiä mikä objekti tai teksti tulee mistäkin, minkä takaa, taikka edestä, minne zoomataan ja minkälaisia siirtymiä pitää tehdä. Jos taustalle tulee musiikkia, pitää kaiken liikkua synkassa sen kanssa, ja jos vielä tulee puhetta, niin kuinka se äänitetään laadukkaaksi ja leikataan sopivasti tekstin sekaan. 

Illalla mies menee keikalle ja minä jään kotiin. Teen pienen kävelyn kirjastoon ja lähiympäristöön. Sen jälkeen en jaksa tehdä yhtään mitään. Huomenna on perjantai ja olen siitä iloinen. Arkipäivät on kohta ohitse tältä viikolta ja se on hyvä juttu.

Viikko on ollut todella tiukka. Opiskelussa olen tehnyt samanaikaisesti fontteja, matkailujulisteen etupuolen karttaa ja takapuolen informaatio- ja infografiikkapuolta sekä animointiin liittyviä alkutehtäviä ja itse animaatiota. Aloittamatta on vielä fonttijuliste. 

Tunnustan, että nyt alkaa jo vähän ärsyttää tämä tekemisen jatkuva paine. 

Haluaisin vain maata lattialla ja puhallella pölyhiukkasia ilmaan... vaihtoehtona voisin maata lämpimällä hiekalla meren rannalla ja tuijotella tähtitaivasta ylläni...

Marraskuun selätys - riisuttuja paitoja ja käsijarrun puutetta

Marraskuun yhdestoista

Herään kuudelta. Luulin eilen saaneeni jäätelöpakkaustehtävän kokonaan valmiiksi, mutta tajuan sängyssä, että siitähän puuttui valmistajatiedot. Eli kaikkiin kuuteen versioon pientä viilausta heti aamutuimaan ;-) 

Päivällä katsomme Risto Jarvan leffan Jäniksen vuosi. Huomaan opiskelun vaikuttaneen minuun pysyvästi, sillä tuijottelen innostuneena alkutekstien kirjasintyylejä. Leffa on upean nostalginen, vanhaa Helsinkiä liikkeineen ja vaatteineen. Mietin kuinka viatonta 70-luvulla olikaan, vaikka jo silloin herra Vatasella puristi päätä markkinatalouden huuma ja aikataulupaineet. Nykyään Vatanen huutaisi suoraa huutoa pihamaalla, kun oma itsenäisyys olisi levällään somessa.

Käyn sadesäässä ulkona ja salaa ostamassa huomiseksi kortin ja pienen lahjaherkun. Päivällä syödään miehen tekemää poropizzaa ja illalla siivoan puhelimesta satoja kuvia pois. Siirrän aina kaikki kuvat tietokoneelle ja jätän mukavia muistokuvia kännykkään. Siellä on kuitenkin edelleen yli 5000 kuvaa, joten siivousta pitää jatkaa ;-)

Marraskuun kahdestoista

On sunnuntai aamu ja mies nukkuu pitkään. Minä taitan parvekkeen kukkivia pelargonioita maljakkoon, laitan kortin ja herkkupaketin pöydälle odottamaan siippaa.

Päivällä pakkaan kesävaatteet pois vaatekaapistani ja otan tilalle pari lämpimämpää vaatetta. 

Tänäänkin sataa koko päivän. Kävelylle on kuitenkin lähdettävä, jottei ranka jäykisty kokonaan. 

Marraskuun kolmastoista

Kamala päivä. En jaksa edes kertoa.

Marraskuun neljästoista

Eilen illalla tuli ilmoitus, että tänään onkin itsenäinen opiskelupäivä. Menen siis heti aamusta rokotukseen.

Olen paikalla 30 minuuttia ennen rokotusten alkua. Minua ennen jonossa on pirteä rouvashenkilö. Hän nyökkää minulle ja kertoo olleensa tässä palvelutalossa pari vuotta sitten oikein ratkiriemukkaassa tilaisuudessa. Kysyn mikä tilaisuus oli ja rouva kertoo silmät vilkkuen: 

Täällä oli esiintymässä Hunksit! 

Hän nauraa ja jatkaa: "Koko talo oli täynnä väkeä, henkilökunta seisoi rivissä tuolla (näyttää sormella kohti keittiötä), asukkaat istuivat tässä ja meitä ulkopuolisiakin oli paljon (minä olin nähnyt mainoksen jossain). Se oli hieno esitys. Oikein viihdyttävä. Kaikki paidat riisuttiin pois ja niin edelleen. Eikä kukaan ollut nenä nyrpällään. Kun esitys loppui minä ihan säikähdin, kun takanani istuva 80-vuotias nainen huusi kovaan ääneen: Housut pois!" 

Siinä me sitten hihiteltiin yhdessä.

Marraskuun viidestoista

Olen salaa alkanut ajatella kynällä piirtämistä. Että ihan paperille piirtäisin :) No ei ole ihme, että tuollainen tunne tulee, kun tietokone on vienyt kaiken aikani tänä vuonna. Aika usein jätän huomiotta nämä tunteet tai sisäisen Birgittani äänen, mutta tänään menen hakemaan luonnosvihon ja lyijykynän. Istun sohvan nurkkaan, tyhjennän täysin pääni, annan kynän kulkea paperilla ilman ajatuksen tynkääkään. Siinä se kulkee ja pyörii itsekseen. Käännän sivua ja piirustelen. Tulee erikoisia kuvia, sellaisia mitä ei ole koskaan ennen syntynyt. 

Yöllä herään pamahdukseen. En ole utelias ihminen, mutta jostain syystä nousen nyt ylös ja menen ikkunaan. Näen auton omituisessa asennossa ulko-ovemme edessä. Kuskin ovi on auki ja kuulen puhetta rappukäytävässä. Päättelen, että paukuttelivat auton ovia ja hipsin takaisin sänkyyn ja työnnän korvatulpat syvemmälle korviin. 

Marraskuun kuudestoista

Aamulla näyttää olevan uskomattoman hieno ja kirkas sää. On pakkasasteita ja lähdemme pienelle aamukävelylle ennen Teams-luentoa. Tajuan ala-ovella, että se viimeöinen ääni olikin auton yritys tulla rappuun sisään. Kävi kai aika huonosti, sillä jykevä metalli-ikkuna-systeemi on täysin mutkalla. Rautaosat ovat irronneet irti alaosista ja ikkunaosat on suojattu pleksilevyillä ja suojamuoveilla. 

Päivällä kuulemme ystävämme menneen pihalle metelin kuultuaan. Naapuriyhtiön ylärinteellä olevan talon edustalle autonsa parkkiin jättänyt kuski oli käynyt viemässä jotain rappuun. Sillä aikaa auto oli lähtenyt omille teilleen, liukui jyrkkää nurmikkomäkeä alas, ohitti ison koivun ja rämähti meidän alaoveen. Että noinkin voi käydä ihmiselle, vai pitäisikö sanoa autolle.

Käyn kolmesti ulkona. On aivan mahtava sää, -6 astetta pakkasta ja kirkas taivas. Olispa tällaisia päiviä enemmän.

Marraskuun selätys - pitäisköhän ostaa Levikset?

Olisko syytä käydä ostoksilla?

Marraskuun kuudes

Etäpäivä. Teen julistekartan karttaosuutta. Ensin kaikki tiet. Niitä on aika paljon. Hmmmm. Huomaan että ehkä olisi pitänyt aloittaa taloista, koska ne rajaavat tiet itsessään. Hhhmmmm... Tein ehkä muutaman tunnin turhaa työtä.

Illalla ollaan molemmat laiskalla tuulella, eikä kokkaaminen huvita. Onneksi eiliseltä jäi ylimääräisiä tortillalettuja ja täytteitä. Mikään ei ole niin ihanaa kuin eilisen päivän ruokajämät illalla, jolloin ei jaksa evästäkään nostaa. 

Marraskuun seitsemäs

Teemme koko päivän fonttien vektorointia. Olen aivan poikki ja ajelen silmät killissä kotiin. Intensiivinen tekeminen on vienyt minusta kaikki mehut, eikä mikään saa piristymään. Illan laitepilatestuntikin on vaativa ja lopputunnista kroppa vain vapisee. Olen yhdeksän aikaan valmis sänkyyn ja nukkumaan. 

Marraskuun kahdeksas

Tänään on odotettavissa kiva päivä. Ollaan sovittu lounastreffit nuorenmiehen kanssa. Ensin mennään hänen luokseen maistelemaan kaverusten omista habaneroista tehtyä chiliöljyä. Kieli kihelmöi pienestä tipan murto-osasta ja mietin maistuuko ruoka tämän jälkeen ;-) Onneksi kieli toipuu nopeasti. Old Jerusalemissa ruoka on hyvää, kuten tavallisesti. Hiukan jännitän löytääkö ravintola uudet asiakkaansa nyt kun se on muuttanut Lehtisaaresta Pitäjänmäkeen vähän syrjäisen näköiseen paikkaan.

Tullaan meille pelailemaan hetkeksi ja kotimatkalle annan mukaan joulukalenterin :) (Ostan kaverille varmaan vielä satavuotiaanakin oman joulukalenterin.)

Marraskuun yhdeksäs

Todella raskas opiskelupäivä. Teen koneella koko päivän uusia fonttejani. Tiistaina vektoroidut fontit tuodaan tänään toiseen ohjelmaan, jossa käsittely jatkuu. Tästä tuleekin hikistä hommaa, koska ohjelmaa ei saa kotikoneelle. Kesken tekemisen kuulen, että fontit pitää esitellä omassa julisteessa. Eli taas yksi uusi tehtävä mietittäväksi, voi hyvää päivää! Iltapäivällä päätä jo särkee. 

Kotona teen hengitysharjoituksen ja sen jälkeen juon päivän ensimmäisen kahvikupin. Olisin valmis menemään yöunille jo seitsemältä, mutta venytän iltaa kävelyllä ja katson elokuvan.

Marraskuun kymmenes

Herään kuudelta ajattelemaan eilen tekemiäni fontteja. Miten o-kirjaimen leveys määritellään. Voi ei! Päätän nousta ylös, ennenkuin pää halkeaa. Päivän teen jäätelöpurkin suunnittelua ja saan väliaikaiskeskustelussa siitä hyvää palautetta. Neljän aikaan lopetan työt.

Käsiä särkee. Särky alkoi maanantaina, jolloin tein kaupunkikarttaa. En ymmärrä miksi piirsin silloin hiirellä enkä piirtokynällä, joka ei rasita käsiä. Päätän olla kuin ellun kana koko viikonlopun. Tästä hetkestä alkaen en tee enää yhtään mitään, siis viikonloppuna!

Hahaa, voihan sitä sanoa noin itselleen, mutta luuletko, että se onnistuu tällaiselta tyypiltä. Muistan, että pitää käydä kirjastossa hakemassa kirjavaraus ja postista paketti (teen nykyään kosmetiikkaostokset alennusmyyntien aikaan ja säästän vähintään 20% tuotteista, joita joka tapauksessa aina käytän, eli sellainen paketti). 

Koko päivän on satanut, joten pistän sadekamat päälle ja lähden ensin siis kirjastoon, sitten postiin ja sen jälkeen naapurikylään r-kioskille, jonne on tullut siipalle paketti. Kotona avataan ensimmäiseksi miehen paketti. Siellä on uunituore kirja. Olen iloinen hänen puolestaan. Taloon on saatu uusi kirjailija :D

Tämän arkipäiväkatsauksen saldo oli aikalailla yhtä ja samaa, mutta niinhän se tahtoo joskus olla. Energiapankin tiliotteessa oli ottoja paljon: aika tuntui juoksevan karkuun, oli väsymystä ja särkyä. Talletuksena sentään iloinen hetki nuorenmiehen kanssa ja odotus tulevasta viikonlopusta.

Toivottavasti sinun viikkosi on sujunut mukavammin. Kohta ollaan puolivälissä kuukautta!

Marraskuun selätys - näin se taas alkaa

Jiihaa. Se on täällä taas. SusuPetalin innoittamana jatkan tänäkin vuonna marraskuun selätyksiä. Kuukautta, jota ennen inhosin, mutta josta olen oppinut pitämään. Minä täällä siis kirjoittelen jotain pientä jokaisesta marraskuun päivästäni. Kiinnostipa se ketään tai ei ;-)

Marraskuun ensimmäinen

Etäopiskelupäivä. Istun yhteen asti tiiviisti koneella ja kuuntelen uutta tehtävänantoa. Keksin heti mistä kaupungista teen matkailujulisteen. Hyvä näin, sillä tehtävä on valtava. Maa- ja kaupunkitiekartta, infografiikat, kuvitukset ja tekstit tehdään kaikki itse koneella. 

Koska eilen oli paska sää, eli satoi ja tuuli koko päivän, en mennyt ulos lainkaan. Nyt kuitenkin ulkona näyttää olevan kaunis ilma ja lähden heti Teams-kokouksen jälkeen kävelylle. Sää on täydellinen, kirpeä ja aurinkoinen. Käyn ensin kirjastossa hakemassa varauksessa olevan kirjan ja sen jälkeen ulkoilen mahdollisimman pitkään, sillä tiedän, että palattuani kotiin minun täytyy taas palata tietokoneen äärelle etsimään uuteen tehtävään tausta-aineistoa. 

Marraskuun toinen

Aamulla satelee hiljalleen lunta. Päivän kirjoittelen hiusterällä ja musteella pienaakkosia. Saan fontin suunnitteluun tarvittavat alkutehtävät valmiiksi ja ajelen auringon paisteessa onnellisena kotiin. Kotona otan vielä valokuvat päivän tehtävistä ja palautan ne. Sitten (vihdoinkin) keitän päivän ensimmäiset kahvit ja jälkiruuaksi otan viidentoista minuutin tirsat. 

Illalla pienen kävelyn lopuksi mennään naapurikylän kauppaan. Kassajonossa seuraamme kuinka edellinen asiakas ja kaupan työntekijä kinaavat UPS-paketista. Tilanne äityy hikiseksi. Henkilökunta käyttäytyy asiattomasti ja asiakas sen jälkeen vielä asiattomammin. Mietin, että näiden marraskuu ei ole alkanut mukavasti ja päätän samantien, etten mene mukaan tähän soppaan.

Yöllä herään ajatukseen, että saatoin tehdä länkkärifonttiin vääränlaiset yläpäätteet. Samalla keksin minkälaisen oman nimilogon haluan tehdä itselleni. Aivot ovat käyneet koko opiskeluajan tällä tavalla. En saa hetken rauhaa itsestäni. 

Marraskuun kolmas

Kuuntelen aamulla luentoa ja teen samalla jäätelöpakkaussuunnittelua. Lopetan hommat kolmelta ja lepään hetken, jotta jaksan viedä päivän loppuun. 

Illalla kävellään kylmässä viimassa Helsingin Kaupunginteatteriin. Katselen ihmeissäni pääovien yllä olevan kyltin tekstiä "pieni merenneito" ja mietin ollaankohan me oikeassa paikassa. Narikassa kysytään Hiirenloukku-esityksestä ja saadaan vastaukseksi, että se menee Hämeentiellä. No onneksi matka on lyhyt  ja päästään ystävien kanssa katsomaan Agatha Christien kirjoittamaa Hiirenloukkua. Näytelmä on yllättävän viihdyttävä, nautin varsinkin ensimmäisestä näytöksestä, siinä on upea tunnelma ja sopivasti säpinää. Lavastus on todella hieno, suuri ikkuna taustalla lumisateineen on kuin unelma. Voisin jäädä tuohon taloon istumaan takkatulen ääreen vaikka kuinka lumi sulkisi kulkuyhteydet muuhun maailmaan. 

Väliajalla ystävä kysyy: No, kukas on murhaaja? Minä annan kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on kuin onkin oikea vastaus (en ole turhaan agathojani lueskellut :D) Murhaajaan paljastaminen näytännön loputtua ei ole sallittua, eli en spoilaa tämän enempää.

Kun teatteri on katsottu loppuun halaan siipan ja ystävät ja lähden pika pikaa työpaikan pikkujouluihin. Ravintola Sipuliin on kohtuullisen lyhyt matka, mutta siltikin olen paikalla vasta puoli kymmeneltä. On ihana nähdä ystäviä ja jutella heidän kanssaan, vaikka tuntuu, että minun pitäisi ratketa moneen suuntaan samanaikaisesti. Muut kyselevät kuulumisiani ja kerronhan minä, vaikkei minua yhtään kiinnosta omat tekemiset. Minä taas haluaisin kysellä heidän kuulumisiaan, mutta näin tämä ilta vaan kuluu. 

On yömyöhä kun olen kotona. Jalat on väsyneet ja pää sitäkin enemmän.

Marraskuun neljäs

Avaan silmät kello 8:30! En muista että olisin vuosiin nukkunut näin pitkään. Aamiainenkin venyy lähemmäs kymmentä. Tuntuu tosi erikoiselta ja kivalta. Siippa on kysellyt kuukausikaupalla lähtisinkö leffaan katsomaan Oppenheimeria. Tänään vihdoin lupaudun mukaan ja niin minä istun kolmisen tuntia elokuvateatterissa synkistelemässä maailman menoa. Elokuva on taitavasti tehty ja hyvin intensiivinen, mutta aihe on liian lähellä viimeaikojen tapahtumia ja uutisvirtoja, eli oloni on aika synkkä leffan jälkeen. Cillian Murphy on erinomainen Oppenheimerin roolissa ja arvelen, että tässä on yksi ensivuoden Oscar-ehdokkaista.

Marraskuun viides

Herään kuudelta ajatukseen miten ratkaisen jäätelöpakkaussuunnitelmassa pohtimaani ongelmaa. Menen koneelle ja sen ääreltä mies löytää minut parin tunnin kuluttua. Olen tyytyväinen aamun aikaansaannoksiin, ensimmäinen jäätelöpurkki on jo melkein valmis. Siihen pitää vain tehdä pieni kuva, hauska qr-koodi ja lopuksi vielä 5 eri makuversiota väreineen valmiiksi. 

Aamiaisella jutellaan eilisestä elokuvasta. Pohditaan kuinka teoreetikko osaa käsitellä vaikeaa aihetta usealta suunnalta ja kykenee erottamaan henkilökohtaisen mielipiteensä tietoa jakaessaan. Olisi hienoa osata olla yhtä rauhallinen, laskea todennäköisyyksiä ja jättää asia siihen. En kuitenkaan ymmärrä miten esimerkiksi Oppenheimer on aikoinaan saanut pidettyä päänsä koossa. No, onneksi minun todennäköisyyslaskelmani liittyvät useimmiten vain noppapeliin. Siinä on ihan tarpeeksi sykettä minun elämääni.

Päiväkävelyllä on taas kaunis sää. Näemme sattumalta miehen lintukaverin paikalla, jossa on nähty hiiripöllö. Samalla lintu lentääkin puun latvaan ja saan katsella sitä kaukoputkella. Pikkuinen pöllö on kaunis, se tuijottaa jonkin aikaa kohti ja kääntää sitten pyöreän päänsä muualle, sitä ei päiväkävelijät paljoa kiinnosta.

Tuntuu, että viikonloppu menee liian nopeasti. Sanon siipalle, että olisipa huominenkin päivä vapaa. En meinaa uskoa silmiäni kun parin tunnin päästä luen sähköpostiviestin, että huomenna on etäpäivä. Mahtavaa :D

Jatketaan ensi kerralla ;-)