Jännittävää matkalle lähtöä

Voisin lähteä huomenna mökille, sanoi nuorimies.
No hienoa, mä ostan sulle junalipun keskustasta aamulla ja saatan sut junaan.

Olin hereillä -henkisestikin. Katsoin aikataulut ajoissa illalla valmiiksi. Eli aamulla 8:11 paikallisjunalla kaupunkiin. Stadissa käydään ostamassa junalippu eteenpäin ja sitten vaan menoksi.

Asemalla ajoissa. Junan pitäisi tulla, mutta kajareista kuuluu: 8:11 junan arvioitu lähtöaika on 8:22.
Okei, sillä ehditään vielä.
H-hetki lähestyy, samoin uusi kuulutus: junan arvioitu lähtöaika on 8:33.
Jaa, no nyt meillä tekee kyllä tiukkaa. Toivotaan, että juna tulee vähän aikaisemmin.
Kunnes taas kuulutetaan: 8:31 juna on peruutettu.
Tässä vaiheessa moni kääntyy kannoillaan. Minä mietin... Kai meillä vielä on jotain mahdollisuuksia. Vai onko?
Toivon vielä sitä pirun junaa, ja saan korviini kuulutuksen: 8:11 junan uusi arvioitu lähtöaika on 8:40.

Nyt alan laskea minuutteja. Jos juna tulee oikeasti 8:40 ja me jäädään Pasilassa pois, niin säästetään 5+5 minuuttia. Jos sitten osaan ostaa automaatista lipun jatkojunaan, niin sä voit just ja just ehtiä vielä siihen 9:06 lähtevään junaan.

Ja Helsingin aikaa 8:42 näemme paikallisjunan puuskuttavan asemallemme. Pääsemme kuin pääsemmekin Pasilaan. Harpomme rappuja ylös. Katselen epäuskoisena HSL:n lippuautomaattia. Ei, tämä on väärä vehje! Juoksujalkaa toiselle masiinalle. Joo, tässä lukee VR. Sitten painamaan kiivaasti nappeja ja kohta laite sylkee lappusen. Nyt sulla on junalippu. Mille laiturille? Mihin meidän pitää nyt juosta?

Laiturilla huomaamme, että pitkänmatkanjunakin on myöhässä. Sen kunniaksi käyn ostamassa pojalle juotavaa ja tapaan työkaverini, joka saattelee lapsiaan samaiseen junaan.

Sitten juna saapui.Viime hetken halaus ja hyvän matkan toivotukset. Käännyn laiturilla katsomaan, missä työkaverini on. Joko se ehti lähteä töihin? Kylläpä on nopea mies.

Junan ovet ovat sulkeutuneet. Huomaan junan sisällä nopeaa liikettä. Työkaverini siellä juoksee kohti veturia. Hän saa kiinni konnarin, joka viimehetkellä avaa oven.

Vähällä oli, että kaverini teki pidemmän mutkan matkallaan töihin, mutta onneksi ei. Hänet vain läksytettiin tiukasti junassa. "Junaan ei saa mennä sisään, jos ei aijo matkustaa."

kannattaa katsoa: Darjeeling Limited

No, kaikesta huolimatta molempien jälkikasvu lähti matkalle ja saatoimme jättää aamun jännitysmomenteille hyvästit =D

Se syö enemmän kuin mitä juo

Aikaisin aamulla kuulen yläkerrassa askelia. Arvaan kellon lähenevän kahdeksaa ja nousen vetämään verhot sivuun ja avaan ovet selälleen...

Tunnen meren tuoksun, aistin auringon valon, kuulen varpusten viserryksen ja huomaan joka kerta uinahtavani hetkeksi uudestaan. Erilainen himo aina vetää kuitenkin puoleensa, ehkä se on aurinko, tai ehkä se on nälkä, joten jossain vaiheessa luovun sängyn vetovoimasta...

... ja hipsin seuraan mitä mahtavimpaan. Teen ulkona itselleni leivän ja vasta loppumetreillä näen, että pöytään on katettu mansikoitakin. Koska olen herkkusuu, niin yhdistän makean ja suolaisen sekä saan omituisia katseita osakseni. Sitten vihdoin saan eteeni pienen kupillisen kahvia. Joo, ottakaa te ystävät vaan tuollainen iso muki, minä nautiskelen tästä juuri sopivan kokoisesta. Aah.

Iltapäivän varjossa olen tappanut monta hetkeä tekemättä mitään. En mieti menneitä. En tuleviakaan. Ja jos jotain ajattelenkin, niin huomaan huvittuneena, miten ajatuskuvion lopputuloksen saattoi nähdä hetken kuluttua kävelevän vastaan leveästi hymyillen. Eikä herkkusuu-ystäväni pettänyt kertaakaan. Nam.

Päivästä toiseen olen seurannut valoja ja varjoja. Välillä matkustin muihinkin maihin, vaikkakin vain kirjan sivuilla. Menin yli meren vaikken liikkunut pitkällekään. Kun Maigret tarttui lasiin, minä kurkottelin kuppiin. Kaikilla on hupinsa =) Toisinaan yhdistin Ismo Alangon Sanat kaskaiden siritykseen tai tuulen vienoon puhallukseen. Runous, viini ja päiväperhot, mikä upea nautinto.

En koskaan päättänyt iltaani kahviin, vaan paljon vahvempaan tai miedompaan juomaan. Mutta monta kertaa päivässä nautin mustasta juomasta, sen tuoksuttelemisesta sekä juomisesta. Kupposen nostaminen, laskeminen tai kantaminen paikasta toiseen ei rasittanut yhtään. Päinvastoin, se oli mitä sopivinta liikuntaa laiskalle matkustajalle =)

Nyt on maisemat vaihtuneet. Olen asettautunut takaisin tähän maahan ja tähän säähän. Kun katson ulos ikkunasta, niin siellä ... Sataa.

Mutta ei se haittaa. Onhan minulla kuvat ja tunnelma mielessäni. Sen kunniaksi nostan kupin huulilleni ja nikottelen... Kylmää.

Sekä sää ulkona, että tuo kahvi kupissani.

Ehkä kuppini on liian suuri, tai juomani väärä.

Kenties viini ja runous auttaisivat tässä hetkessä enemmän =)

Samalla matkalla edelleenkin

Kello 3:39
Avaan silmät.
Voi myrkky!

Ajatukset, mitään sanomattomat, mihinkään vaikuttamattomat pyörii taukoamattomana hulluutena päässäni.
On kuuma ja siirrän lakanaa.
Käännyn oikealle kyljelle.
Kohta etsin lakanan takaisin.
... eikä vasenkaan kylkeni ole yhtään unettavampi...

Kello 4:09
Hipsin vessaan. Sieltä keittiöön. Katson ulos ja saan ajatukset pysähtymään. Teen sen mitä ei kai saisi, otan salmiakin, otan koko purkin mukaani, siirryn sohvalle ja ihmettelen.

Lomalla.
Voiko sen aloittaa näin aikaisin aamulla?
Ei kai sillä ole väliä nukkuuko lomalla pitkään. Kunhan vaan lomailee...

Antautunut jo etukäteen

Makaan maassa pitkin pituuttani.

Seuraan katossa kulkevia valon säteitä.

Tunnen pehmeän karvan allani ja

pyörivän levyn aallot korvissani.

Anelen mielessäni,

hiukan kiemurtelen nahoissani.

Enkä haluaisi muuta,

kuin olla ja katsella sinua.

Joten venyttelen voipunutta raajaani

seuraan hetken sen pitkää kaarta,

siroa olemusta

ja sitten siirrän katseeni.

Minä katson pitkään,

niin pitkään,

että tunnet sen niskassasi...

Jos pyydän ääneen,

saanko sitä mitä pyydän?

Olisitko minulle pelastus

vai odottavan hirttoköysi?

En halua sieluasi.

Haluan aikaasi.

Haluan silmäsi,

katsoa ja kuunnella käsiesi liikkeitä.

En halua omistaa

haluan vain jotain enemmän.

Ja minä kerjään

mielessäni.

Rapsuta mua.

Turvalaitevika vs kiukkuinen nainen

Juna seisoi kolmatta kertaa matkalla. Ikkuna oli auki ja sisälläkin oli kylmää. Joku nainen hermostui odotteluun. Se soitti puhelun ja alkoi marista junamatkustuksen tuskastaan. Kääntyi pää, jos toinenkin: Kuka kailottaa aamujunassa noin kovaa?

En millään halunnut kuunnella valitusta heti aamusta, joten kaivoin kuulokkeet korviin soimaan ja nappasin samalla kännykän käteen. Siivosin muistikirjaa, kunnes näin keskitalvelta arkisen listan:

Osta: sukkia, d-vitamiinia, hiuslakkaa, rakkauspuuskia.

Juna lähti liikkeelle kuuluttaen samalla, ettei ole tietoa miten pitkälle päästään. Katsoin ohitse kiitävään maisemaan ja sitten palasin rakkauspuuskaan, sen kaipuuseen ja tarpeeseen. Ymmärsin, että jos katson ulos ikkunasta, niin siellä vastaan katsoo omat kasvoni. Millä asenteella suhtaudun maailmaan, sellaisen vastauksen saan. Kun katson rakkaudella, minulle vastaa rakkaudella vihreä nurmi, ikiaikainen kallio, tuuli taikka pilvet.

Biisi vaihtui ja Mr. Kravitz lauloi korviini viehkosti: Looking back on Love. Joo-o, vahvista vaan tätä ajatustani Lenny. Sitä tuo nainenkin kaipaa, tuo joka vielä vaan valittaa tästä eteenpäin liikkuvasta junasta. Se haluaa myötätuntoa, omanlaista parempaa oloa.

Hyvä olo tai sen puute, ne meitä pyörittävät.


Tänään minulla ei ole ostoslappua,
mutta voisin toivoa:
 
Vie tuo nainen nopeasti perille
ja anna meille parempi päivä =)