Skool vanhalle ja kauniille

Nautiskelkaa siitä mitä on.

Jos ei ole, niin nautiskelkaa siitä mitä ilman pärjää ;-)

Ja hiukan huomista ajatellen:

Paljon hyvää ja kaunista tulevallekin vuodelle

2013!

Hengitä sisko, hengitä syvään

Suuntana luminen maisema

ja mahtava kuusirivistö

jonka juurella, suurten oksien alapuolella

minä kuljen eteenpäin.

Astun isompiin jalanjälkiin

kumarrun monen monen kuusen alaoksan kohdalla

pysähdyn välillä ihailemaan puun rungon vihreää väriä

tai hentoa siiven kuvaa lumen pinnassa.

Kun saavun perille

näen miehen istumassa keskellä valkeaa maisemaa

puiden ja oksistojen lomassa

katsellen lintuja.

Se on tuonut jouluruokaa tänne,

omenoita, pähkinöitä, siemeniä ja rasvaa...

Aika on kuin pysähtynyt,

ja miksei olisi täällä luonnon lomassa.

Näin sunnuntaina,

toivon, että kaikki reaktioni olisivat täytetty tällä olotilalla.

Hyvällä mielellä ja paljolla hyväksyvää ymmärrystä.

Samalla mietin, että

oletpa pyhät itseksesi, kaverisi kanssa tai kera perheen.

Liekö töissä, kotona tai jossain muualla.

Niin toivottavasti voit viettää aikasi

itseäsi lempeästi kuunnellen,

nauttien hiljaisuudesta jos se tuo hyvän olon

tai sosiaalisuudesta kun sen aika on.

Syö sitä mikä maistuu,

ja jos ei maistu tai maha on täynnä,

niin anna komeron oven olla kiinni.

Katso, kuuntele ja tunne sinulle hyvää tekevää elokuvaa, kirjan sivua, levyn kantta, luonnon kauneutta, valokuvaa, kukan herkkää olemusta, tähtien kirkkautta taivaalla, toisen silmiä tai omiasi peilistä. Silitä välillä omaa olkaasi ja kun vierelle sopiva osuu, niin hänenkin.

Naura tai hymyile, se rentouttaa kehon ja virkistää mielen =)

Mitkä lihakset, mikä voima

Istuin pöydän vierellä,
kyykyssä, keskustellen ystäväni kanssa.
Ilta oli nuori ja orkesteri vasta lämmitteli.

Sitten musiikki alkoi
ja sivusilmällä näin miehen kävelevän kohti.
Ajattelin sen menevän hakemaan jotain tanssiin

mutta hän pysähtyikin kohdalleni,
ojensi kätensä
enkä voinut kuin vastata omallani.

En ymmärtänyt miten jalkani liikkuivat allani
en tuntenut lattiaa
en liikettä
omaani
ainoastaan miehen.

Miten voi viedä noin hyvin?
Mitä ihmettä tässä tapahtuu?

Ja sitten tajusin,
hänen nostaneen minut ilmaan,
niin ylös ettei kosketus lattiaan ollut mahdollistakaan.

En epäröintiä
en pelkoa,
niin tiukassa otteessa ei voinut kuin nauttia.

Mikä mies
mitkä voimat
voiko olla, että voi viedä näin...

Eikä ollutkaan tajusin, kun tänä aamuna heräsin.

Mä jo vähän ihmettelinkin, että kuinka se mua tuli hakemaan...
...mutta mahtava tanssi meillä kyllä oli...

Piru vie, että pitikin olla kello soimassa ;-)

Valoa, värejä ja halauksia

Parasta on nähdä.
Nähdä kauneus siellä missä on. Missä ikinä onkin.

Tähän olen tällä viikkona päätynyt.

Maanantaina seisoin lavan edessä ja kun Muse saapui, alkoi Unsustainable sellaisella voimalla, että sydämeni jysähti joka iskusta taakse kiinni selkään ja silmäni ihailivat punaisten ja valkoisten valojen tajuttoman kaunista liikettä. Heiluvat kädet ja ihmismeri ympärilläni olin kuin toisessa maailmassa. Nostin katseeni ylös, kattoon ja taakse, koko paikka tuntui olevan kuin yksi suuri vellova meduusa. Ja siellä minä elin heiluvana lonkerona muiden joukossa, välillä pomppien kuin vallaton kumipallo...

Koko viikon päässäni on soinut biisi toisensa jälkeen, välillä vanhaa jazzia ja sitten taas Musen Animals, Panic Station, Follow Me ja varsinkin Explorers.

Aamuisin olen aina yhtä hämmästynyt, kun Suurkirkon kulmauksessa olen katsahtanut oikealle ja nähnyt Tähtitorninmäeltä taivaaseen loimottavaa sinistä loistavaa valojuovaa. Liekö ottavat yhteyttä toisiin luomakuntiin taikka eivät, mutta sykähdyttävä tuo sininen valo on.

Viikonloppuna olen perheen hääräillessä ympärilläni katsellut useampaan otteeseen ilman ääntä Single Man elokuvaa. Minua ei ole haitannut, vaikka leffa alkaa kesken ja keskeytyy kohta taas. Olen vain istunut ja ihaillut sen upeita kuvakulmia ja hitaita siirtymiä. Aaahh...

Samoilla silmillä olen katsellut ihmisiä tämän viikonlopun aikana. Ja jokaiseen olen ihastunut taas kerran. Olen ollut sosiaalinen ja olen halannut enemmän kuin tavallisesti. Jos pääsen tässä kauneuden puuskassani viettämään koko tulevan viikon, niin viimeisten jouluvalmistelujen teko on hidasta ja satavarmasti rentouttavaa. Eloa ilman huolen häivää, sillä huoli on vain oman egon energiantuhlausta. Kaikki tulee sujumaan niin hyvin kuin sujuu.

Tekisi mieleni halata jokaista tässä ja nyt.

Siispä ainakin virtuaalihalaus kaikille =)

Eräänä yönä sinua kaipaan

Hamuan pimeässä rasiaa
mutta laitan tikun takaisin ja jään hetkeksi hengittämään syvään.

Lasken varpaani
puun viileälle pinnalle
ja otan askeleen kohti kuuta
ikkunan ääreen.

Minä olen hiljaa
tässä kylmässä yössä
viileässä ilmanalassa
paljasjaloin ja nahoin.

Annan aisteilleni aikaa
jotta huumaani viilentäisi
tauotta paukkuva pakkanen
sekä tämä elämäänsä natiseva talo

tässä ja nyt
minä katson kirkkaan yötaivaan lumoon
sen takana avartavaan maailmaan
enkä saa itseäni talttumaan.

Sillä tunnen vieläkin huulesi huulillani
ja kuun herättämänä olen muuttanut
kuvan kevyestä kosketuksesta
kuumaksi taivutukseksi ja intohimoksi,

niinpä käännyn,
sytytän kuitenkin kynttilän,
nostan neulan lautaselle
kuuntelen rahinaa ja sointuja
ja keinun lattialla kanssa viiman heiluttaman valkean verhon

... I could climb the snow capped mountains

sail to mighty ocean wide

 I could cross the burning desert

if I had you by my side...