... kestä vielä kaksi päivää

Olen mennyt täydellä säästöliekillä.

Liekki on ollut pienen pieni.

Joskus en ole sitä edes nähnyt,

olen vain kuullut huminaa, eli hengissä tiedän liekin olevan.

Istuin kotona kaksi iltaa katsellen televisiota.

Katsoin sentään sellaista mitä itse halusin.

Illat kuluivat silmiä ja varpaita heilutellessa.

Varpaiden liikkeestä

harmaiden polvisukkien alla tiesin, että jalat olivat vielä hereillä.

Silmät räpsyivät

milloin kuivuudesta, milloin kyyneleistä. Nuppikin oli siis myös hereillä.

Odotan tulevaa lomaa

Hiljaisuutta

Sukkien pehmeyttä

Hyvän kahvin tuoksua

Elokuvia

Kirjoja

Kävelyhetkiä

Hyvää seuraa

Kenties vielä pari palaa suklaata

tai taatelikakkua.

Lapsena ihailin kirjan maailmaa, jossa lumi oli peittänyt Englannin maaseudulla koko kylän. Pienet polut kulkivat talojen välissä. Takassa paloi tuli ja kaikki aika oli juuri siinä ja nyt.

Taloa ei ensiviikoksi ole tiedossa. Mutta otan varaslähtöä katselemalla leffan The Holiday. 

Kevyttä tähän hetkeen.

Yksi ilta lisää heilutella varpaita...

Olen todellisuudessa vain pahainen kakara

Pientä hermostumista eilen jouluaattoaamuna.

Tänään on pukkipäivä.
Tänään on emäntäpäivä.
Tänään on sosiaalisuuspäivä.
Tänään on osaa-käyttäytyä-päivä.


Eli kävin aamupesulla, enkä tuoksunut ummehtuneelle.

Yritin ajastella ruuanlaittoa, vaikka olen kaukana keittiöhengettärestä.

Kummastelin kinkkumittaria aikani,
kunnes tajusin sen olevan kuollut.
Siis sian piti olla kuollut,
ei sen kinkkumittarin...

Vieraitten vastaanotto kesken
ota kinkku uunista, kuorruta se ja laita takas uuniin -vaiheessa
oli myös vähän sydäntä sykähdyttävää.

Jännittävintä oli kuitenkin roskien vienti. Olen jo kahtena vuotena missannut joulupukin käynnin, kun olen väärään aikaan vienyt kompostijätteitä pihalle. Kumma kyllä tänäkin vuonna sain vain pukin tuoksun eteisessä (sekin oli ehtinyt käydä aamulla suihkussa).

Selvisin kaikesta: kaikki saivat ruokaa, kaikki saivat halauksen, kaikki saivat lahjoja ja kaikki näyttivät tyytyväisiltä.

Nyt vain leppostelun jatkumista. Olemista. Täysin vailla velvollisuuksia tai oletusta mitä pitäisi olla tai tehdä =)



Rennompaa loppuvuotta meille kaikille =)

Joulupaineita, kuka niitä kaipaa

Ai, että tulee joulu.
Ja joulupukki.

Olisko pitänyt varatua jotenkin etukäteen? Häh?

Mitä sitä suotta hötkyilemään, onhan tässä vielä viikko aikaa...
Oho, siis vajaat kuus päivää.



Taidan katsoa vielä tuon pienen tyttösen laulelua.

Ei silläkään mitään paineita ole (ennen kuin tajuaa, että joku siinä kuvaa ja käskee laulamaan loppuun).

Ei siis joulupaineita vaan naamajumppaa. Sillä ei tuota tyttöä voi katsoa, ilman, että oma naama menee samanlaiseen suumutruun ja silmät avautuu suuren suureen ihmettelyyn ;-)

Kuten rouva Vasko joskus osuvasti sanoi: siivotkaa äkkiä komerot, jos aijotte viettää joulunne niissä!

Olen valmis ammatinvaihtoon

Jos olisin syntynyt Antti Tuiskuksi, niin olisin varmaan onnellinen. Osaisin ja saisin laulaa ja tanssiminenkin olisi aika verissä =)

Tänään kävin laulamassa tunnin verran. Lauloin ja nautin. Biisivalinnat oli toisten, vähän hidastempoisia ja mollivoittoisiakin. Mutta mitäs siitä, nyt tuo ei haitannut, kunhan sain laulaa kovaa ja korkealta!

Tanssin riemua oli perjantaina ja siitä jäi taas kerran hyvät fiilikset.

Voisin siis elää tanssilla ja laululla sekä rakkaudella ja lempeydellä.

Ammatin valinta nuorena?? Eikö sitä tosiaan voi valita myöhemmin...

Keksin iltakävelyllä mitä voisin oikeasti tehdä isona.
Asennetta riittäisi.

Taitoa voisin hioa joka päivä vähän paremmaksi.

Lopulta olisin täydellinen.

Jos näette ilmoituksen, niin pliis ilmoittakaa mulle:

Musiikkileffojen parhaimmistoon kuuluva The Commitments.
Tässä on tunnelmaa, tahtoa ja asennetta =)

Oikein iiiihanaa tulevaa viikkoa kaikille!

Lisää lunta, lisää

Nää kelit on aivan ihania. Tänään tullessani töistä kotiin en voinut kuin virnuilla tälle lumessa kahlailulle, isoille kinoksille ja suuren suurille hiutaleille.

Iltakävelyyn kuului tänään auton työntöapua. Kuului myös hevosen hirnuntaa, se ehkä kaipaili lumilaitumelle juoksentelemaan. Luisteluradalla kuului naurua, lapset luistelivat siellä, vaikka jäätä ei näkynyt laisinkaan.

Autopaikan etsijöille toivon hyviä hermoja ja lapiota takakonttiin. Talonmiehille myöskin leppoisaa otetta ja hyviä lumenlastauspaikkoja. Kaikille muillekin lempeää, valkoista ja pehmeää oloa. Olkaa sisällä jos ulos ei tee mieli mennä ;-)

Traktorimme teki jo eilen lakon

Luisteluradalla

Liika hyvä ei ole pahasta

Elämä oli joskus eloa pelko persuksissa.
Elävää elokuvaa Hohdossa, Poltergeistissa, Seitsemässä tai Psykossa.

Sitten elokuvat muuttuivat. Kyseenalaistamiseni siirtyi elokuvien laatuun.

Haluanko katsoa tätä elokuvaa? Haluanko, että loppuelämäni käsikirjoitus menee kuin hermoja viiltävässä Hitchcockin leffassa?

Käsikirjoitukseni ovat muuttuneet niin elokuvissa kuin elävässä kuvassanikin. Katse on kirkkaampi. Ote lempeämpi ja yllättäen jopa rohkea.

Pientä yllytyshulluutta jo löytyy, sitä lapsellista hulluutta reilusti helpommin. Rohkeutta kohti. Hullunrohkeaa ei ehkä kuitenkaan ;-)

Rohkeus, rakkaus ja ilo.
Vahvaa, intohimoista, hempeää ja hulluttelevaa.
Komediaa tai romanttista draamaa.



Jouluelokuvista parhaimpia: Love Actually.

Se on nyt joulukuu =)

Virhe istuu pirun kovassa

Emämokasin tänään.
Mokasin tosi lahjakkaasti.

Ja mä kun inhoan jos mä teen väärin.

Sydän muljahti pari ylimääräistä kierrosta. Paniikkinappula meni hetkeksi päälle. Sitten tein sen mitä piti. Laitoin viestin eteenpäin ja korjasin mahdollisimman pian sen mikä korjattavissa oli.

Mitä sitten? Sitten kerroin mokastani niille kaikille joille se piti kertoa. Mun on helpointa kertoa heti jos olen mennyt metsään, muuten omat hermot ei kestä.

Lopuksi käväisin hoitamassa sydäntäni työkaverini luona ja lähdin kotiin.

Junassa kuulostelin puristavaa tunnetta rinnassani.

Hei nainen, hengitä vähän. Mitä sanoisit jos tuo olisi tapahtunut työkaverillesi?
- Olisin lohduttanut, että eihän siinä nyt ihan kauhean pahasti käynyt. Mutta tämä kävikin mulle.
Kuule, kukaan ei kuollut. Se oli vahinko ja teit parhaimpasi asioiden jälkiselvittelyssä.
- Niin, mutta luottamus on mulle todella tärkeää ja nyt mun oma luotto meni. Piru vie!
OK näitä sattuu. Sano mulle montako täydellistä ihmistä sä tunnet?
Voisitko sä jo antaa itsellesi anteeksi?
- Yhmmmm... ok mä yritän. Mä yritän katsoa tästä eteenpäin enkä taaksepäin.

Kotiin tultuani menin sinne mihin miehet jättivät kerran kiukkunsa.
Menin kellariin.
Tulin sieltä 1,5 metrisen joulutonttuotuksen kanssa kotiin.
Asetin sen omalle paikalleen ja istahdin sen viereen.

Luin kännykästäni siihen pari päivää sitten kirjoittamani lauseen:
"Tähän aikaan vuodesta pitäisi rauhoittua".

Kyllä, kyllä nyt on aika ottaa iisimmin.