Jouluhaaste - sitä vai tätä

Nappasin Marikalta hauskan haasteen, jossa näin joulun alla keskitytään omiin tapoihin ja haluihin.

Missä vietät joulua?

Mihinkäs sitä ihminen kotoaan lähtisi (jollei sitten salaa muilta erämaamökkiin, mikä olis aivan ihanaa)

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Voiko sanoa, että puuhastelee töitä? Lomailen vähän myöhemmin, niin lapsiperheet voi viettää yhdessä välipäivälomaa :)

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Ai kamalaa, Samun joulutervehdys katsotaan joka vuosi, vaikkei meistä kukaan pidä kuin Akun joululahjapakkaamopätkästä, joka sekin on aika hurlumheitä. Pikakelaamme siis tallenteesta kaikki muut paitsi Akun.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Kävisin jokaisena hetkenä, mutta kun meillä ei ole saunaa ;-)

Joulukinkku vai graavilohi?

Muut haluavat ehdottomasti kinkkua, joten minä syön sitten graavilohta

Perinteiset jouluruuat vai erilainen menu joka vuosi?

Edellisestä vastauksesta voit arvella, että perinteillä mennään vuodesta toiseen, ehkä vuosisadasta toiseen...

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Ehdottomasti pöytäliina. Se silitetään ja sen päälle laitetaan mitä halutaan, kynttilöitä, ruokaa, juomaa, seurapelejä, murusia jne.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Lanttulaatikkoa voisin syödä läpi vuoden, mutta syön sitä kuitenkin ainoastaan aatosta tapaninpäivään asti.

Vaalea vai tumma glögi?

Kaikki menee, myös oranssin värinen mandariiniglögi. Ilman tujua ja tujulla.

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Konvehdit. Niiden jälkeen kannattaa syödä ehdottomasti pari vihreää kuulaa, joiden jälkeen suosittelen vaikkapa salmiakkia tai lakritsaa. 

Pikkusuolaisen jälkeen onkin hyvä aika keittää kahvit ja ottaa kaveriksi pari konvehtia. Ja näin noidankehä onkin valmis :)

Piparit vai joulutortut?

Tämä on paha, sillä juuri muutama päivä sitten näin aivan uudenlaisen piparkakkuohjeen, joka pitäisi testata ennen näin tärkeää vastausta. Eli jollei uusi ohje on voittamaton, vastaan joulutortut. Tortuissa on sitten parasta olla valtava määrä luumuhilloa ja paljon tomusokeria.

Parasta joulussa?

Yhdessäolo perheen kesken. Hipsuttelu, rento ja hötkyilemätön oleminen.

Joululahjojen antaminen vai saaminen?

Olin joskus sitä mieltä, ettei lahjoja tarvitsisi hankkia. Mutta nyt olen alkanut miettiä, että jos lahja on sellainen, josta vastaanottaja tulee iloiseksi, niin miksikäs ei. Itse mieluiten vastaanotan lahjuksia jotka voin syödä tai juoda. Ei mene hukkaan, menee suoraan vartaloon ;-)

Pehmeät vai kovat paketit?

No, kyllä mä tykkään myös villasukkapaketeista ♥

Lahjat aattona vai joulupäivänä?

Koska meillä ei ole takkaa eikä savupiippua, niin vastaan että aattona.

Aito kuusi vai tekokuusi?

Aito on paras, jollei siitä saa allergiaoireita. Katsastin toissa vuonna tekokuusitarjontaa ja viime vuonna hankin tarkasti valitun version. Olen kuuseen todella tyytyväinen. Tuossa se on juhlallisesti seisonut jo joulukuun alusta.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?

Kansainväliset duurivoittoiset :) Katsos olen täysin, kokonaan, vain ja ainoastaan duurivoittoisten joululaulujen kuuntelija ja hoilottaja. Oh beibi, ooool ai vant for kristmas issssss juuuuuuuuuuuuu, ooh beibeee!

Juhlavaatteet vai rento oloasu?

Rennot juhlavaatteet

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?

Amaryllis

Leffoja vai lautapelejä aattona?

Kyllä meillä pelit kuuluvat aattoon, siitä ei pääse yli eikä ympäri. 

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi?

Sitä odotetaan innostuneesti pitkään, varautuminen aattoon alkaa toista kuukautta aiemmin. Lopulta se herää aamulla, täyttää toiveet päivällä, rentoutuu illalla ja on onnellinen, kun yö tulee ja voi taas lähteä vuodeksi pois luotamme. Kiitos ja näkemiin.

Joulupäivänä ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?

Minusta joulupäivänä on hyvä olla kuten sunnuntaisin, eli tehdä vain sitä mikä itsestä hyvältä ja kivalta tuntuu. Minulle on aivan sama missä tamineissa ympäristö on, mutta itse laitan enemmän päälle kuin yökkärit.

Joulukoristeet pois heti vai vasta loppiaisena?

Sii o soo. Aloitan joulukoristelun sen verran aikaisin, että saatan korjata koristeet pois nopeasti joulun jälkeen. Mutta toisinaan taas kaikki venyy loppiaiseen asti. Eli kannatan iisiä meininkiä tämänkin asian suhteen.

Kumpi mieluummin

🌲

suklaa - juustot

joulu - uusivuosi

joulutee - joulukahvi

tekstiviesti - joulukortti

paljon lahjoja - ei lahjoja

joulu kotona - joulu muualla

vain jälkkäreitä - vain suolaista

jouluna musiikkia - jouluna leffoja

valokuvaisin kaiken - ei kameraa ollenkaan

Myötätuntoisesti sikin sokin ja nurin narin

Jos tavoitteenani oli nautiskella ja hissutella läpi joulukuun, olla rento ja reipas tai kukoistavan kaunis, niin kaikkea kanssa. 

Talvipakkanen tai mikä lie aiheutti niiskuttelu ja aivastusviikon, jolloin yöt kukuin ja päivät olin mörkö. Toisaalta, tulipahan siivottua tosi hyvin nenänpään ja keuhkojen välinen väylä sekä vahvistettua syviä vatsa- ja lantionpohjalihaksia ;-)

Noh, mörkö-tunnelmassa ollessani tajusin olevani muutenkin harmaassa alassa. Elämässäni on todella paljon hyvää ja tiedostan sen, mutta huomasin, että mukavien ja hauskojen päivien alla makaa yllättävän synkkä tunnelma. Siellä asuu tämä kulkutauti, mutta myös monta vanhaa asiaa.  

Alkusysäys havahtumiseeni oli kun pysähdyin Björn Natthiko Lindebladin kirjan ääreen Saatan olla väärässä ja ajattelin lauseita 

• Myötätunto; aloita aina itsestä
• Puutteet; suhtaudu itseen huumorintajuisemmin, anna itselle anteeksi
• Luottaminen; elämää ei voi ohjata, mutta ota vastuu omasta itsestä
• Tietoinen läsnäolo ei koskaan vastusta todellisuutta

Vaikka olen monesti ollut itselleni armollinen, niin useasti olen myös unohtanut sen. Niin on käynyt nytkin, sillä olen puhunut rumasti ääneen ja varsinkin itselleni. 

Aloita itsestä

Yllättäen Adele oli toinen henkilö, joka tökkäsi minua kylkeen katsoessani Adele One Night Only -konserttia (YleAreena ja loppuvuonna TV2 kanavalla). Konsertin välissä on haastattelupätkiä, jossa Adele vastaa Oprahin hiukan päällekäyviin kysymyksiin. Nainen on käynyt läpi tunteitaan tavalla, jonka tiedän toimivaksi. Katson konsertin kahdesti ja samalla mietin ärsyyntyneenä miksen vieläkään elä kuten parhaaksi tiedän: anna tunteen tulla, tunnista se ja päästä irti. Minulla olisi niin paljon helpompaa, jos en säilöisi ikäviä asioita, miinoja, syvälle sisälleni poteroon. Minä siis tiedän mistä on kyse ja minulla on kokemus kuinka helpottavaa tunteiden hyväksyminen on. Mutta voi saamari sentään, tässä minä taas olen, uponnut suohon, kasvattanut kärpäsistä härkäsiä ja antanut käärmeiden pesiytyä sisälleni. 

Tietoinen läsnäolo

Taisi olla seuraava yö, kun valvoessani pyörittelin luupissa synkkiä ajatuksia. Seurasin tilannetta sivusta ja totesin, että nyt saa riittää. Sinä puhut mitä sattuu. Tuo on pelkoa, joka ei perustu tosiasioihin. Minä kuulen mitä sanot ja otan lauseesi huomioon, jos siihen on tarve, mutta juuri nyt tuo ei auta, sillä tarvitsen rauhaa ja levollisuutta. 

Paraninko kertaheitolla? No en, mutta seuraavana päivänä mietin minkälaisia asioita pyörittelen mielessäni. Mikä niiden merkitys on? Voinko heittää naurettavat huolet ja pelot roskakoriin? Ja mitkä huoleni ovat sellaisia, joiden kanssa joudun tekemään töitä. Esimerkiksi nuorenmiehen puolen vuoden reissu ulkomaille. En halua missään nimessä pilata sitä minkäänlaisella huolestumis-pelko-älämölöllä, vaikka päässäni möyrisi mitä ajatuksia. En tiedä toimiiko metodini, mutta sovin itseni kanssa, että tästä ulkomaanmatkasta minä puhun itsellenikin vain positiivisesti ja ratkaisukeskeisesti.

Myötätunto

Toissapäivänä perjantaina, kuuntelin Maaret Kalliota. Kallion läsnäolo oli käsinkosketeltava ja kun hän luennon aluksi sanoi lempeällä äänellään "Pysähdy", kehoni lakkasi jännittämästä. Aika nopeasti ymmärsin, että tuo kolmikko munkki-adele-kallio toistivat minulle samaa asiaa uudelleen ja uudelleen.

Kallio puhui oman kuormittuneisuuden tunnistamisesta. Kuormitus ilmenee olemalla tavallista enemmän vetäytyvä, negatiivinen, kiukkuinen, myötätunnoton tai tunnoton. Nähdessään ennakkomerkkejä kuormittumisesta ei pidä moittia itseään (kuten minä pääsääntöisesti teen: miksi sä kiukuttelet, kiukuttelu ei ole aikuisen tapa toimia, hyi sinua, häpeäisit), vaan olla myötätuntoinen. 

Eli, vaikka tiedän olevani kyvykäs ja pystyvä, niin lisäksi minun pitäisi ymmärtää, että olen myös hauras, herkkä ja tarvitseva. Jos en ole myötätuntoinen itselleni, en kykene auttamaan toisia kuten haluaisin. 

Olemme toistemme turvavöitä, sanoi Kallio. Ihanasti sanottu :) Tiedän sisälläni asuvan ihmisen haluavan olla turvavyö toisille, näköjään minun täytyy antaa muille sama mahdollisuus itseni suhteen.

Luottaminen

Kallio oli saanut minut laskemaan kilvet alas ja kun päivä kääntyi iltaan me lähdimme hakemaan nuortamiestä, jolle olimme ostaneet lahjaksi lipun J. Karjalaisen keikalle. Keskityin kaveriin ja juttelin tulevista kuukausista. Näin innon ja mahdollisuuden, ja se tarttui minuun. Minä ikäänkuin sulauduin hetkeen ja tunsin ilmassa puhdasta rakkautta, sellaista kaikkialla olevaa ja kaiken täyttävää. Nautin suunnattomasti koko illasta ja vaikka keikan aikana talvipakkanen muuttui jäätäväksi sateeksi ja jalkakäytävissä näkyi pääkallon kuvia en osannut olla kuin onnellinen. 

Huumorintaju

Eilen siippa totesi aamukävelylle valmistautuessa (kun tein kuulema jotain holtitonta), että olet hullerombuller. 

Mitä sä sanoit mulle eteisessä, kysyin kesken kävelyn. 

Olet hullerombuller, vastasi mies. 

Hullero bullero?

Ei kun hullerombuller

Täh? Huller och buller?

Nyt sä sekoitat mua, se on huller om buller.

Kotona katsoin sanakirjaa ja kyllä se on niin, että mies tietää: 

minä olen ollut aivan huller om buller, sikin sokin, nurin narin, pitkin poikin ja aivan sekaisin ;-) 

Puutteet

En tule koskaan valmiiksi, muttei se haittaa. Toiveenani on kuitenkin elää mukavammin, ilman turhia kipuja, joten kun pelkkä tietäminen ei riitä, niin ehkä harjoittelu tekee mestarin :) 

* * *

Tämän pitkän ja ehkä oudon postauksen lopuksi toivotan sinulle oikein ihanaa viikonloppua. Pidä itsestäsi huolta ♥ 

* * *

Ps. Maaret Kallion sivuilla mielentila.com löytyy kuulema hyviä äänitteitä ja harjoituksia.

Marraskuun selätys - silmäpusseista itsepetokseen

Marraskuun kahdeskymmeneskahdeksas

Hiljaiseloa. Ainoa päivän askare on valita valokuvat joululahjakalenteriin. Ennen tein vuosikalenterin alusta loppuun itse, mutta nyt tilaan sen jo toista kertaa netistä. 

Huomaan, että kuvaliikkeestä saisi tilattua muistipelin omilla valokuvilla. Päätän kuvata ensi vuoden aikana kasan värikkäitä, hassuja valokuvia ja teettää niistä lahjan -kenties itselleni. 

Äidin ja isän joululahja on siis hoidettu. Miehen lahjan olen jo selvitellyt päässäni. 

Vielä kun keksisin jotain hauskaa nuorellemiehelle, se kun ei koskaan toivo eikä halua mitään. Idean pitää siis olla joko aineeton tai syötävä/juotava. Onneksi aattoon on riittävästi aikaa...

Marraskuun kahdeskymmenesyhdeksäs

Olen ripotellut viimeiset lomapäivät loppuvuoden viikkoihin ja tämä maanantai osui onnettaren käteen. 

En oikein ymmärrä mitä tapahtuu, mutta aamupäivällä huomaan puunaavani vessaa. Taputan olalleni katsellessani kaakeleiden kiiltävää pintaa, ja sitten haluan unohtaa tuollaiset omituiset lomatouhut. 

Lähden kirjastoon etsimään uusia tuttavuuksia. Löydän aivan hervottoman hauskan Cath Taten kirjan Vanhempi ja valloittavampi. Hihittelen illalla tunnistaessani itseni monesta kuvasta.  

Viimeistelen pikkuruisen maalauksen. Ja sitten jätän jäähyväiset isoveljelle. Onneksi seuraavaan kauteen menee monta monta kuukautta :)

Koronatukkani on alkanut kiusata minua. Se kiskoo minua yllättävän usein, milloin taistelee selkäni ja sohvan välissä tai kutittelee kasvojani nukkuessa. Kaipaan lyhyitä hiuksiani, mutten viitsi etsiä kampaajaa, kun elo on pääosin kotona olemista. Siispä katson siippaa syvälle silmiin ja kysäisen, josko hän ottaisi sakset käteensä ja olisi omantoimen ohella hiusmuotoilijani. 

No todellisuudessa siippa on kaukana Jormasta (voi miten kaipaankaan entistä kampaajaani), joten palaan tosiasioihin ja mietin kuinka aiheutamme mahdollisimman vähän tuhoa. Menen keittiöön ja otan laatikosta  sellaisen litteän ja leveän pussinsulkijan. Tarkan kampaamisen jälkeen laitan pussinsulkijan hiuksiin ja niin ohuet hiukseni ovat tiukassa nipussa. Hetken päästä kuuluu nips ja naps ja olen muutamaa senttiä lyhyempi -hiuksistani.

Marraskuun kolmaskymmenes

Minulla on ollut vuosikausia mahtava piparkakkuresepti, jota tehdessä en koskaan muista, kannattaako taikinaa tehdä tuplasti vai ei. Viime vuonna taisin tehdä tuplataikinan tuplasti, koska olin laittanut pakkaseen todella monta taikinapötkylää.

Tänään otan pakkasesta jäisen pötkylän, vuolen siitä veitsellä ohuita siivuja ja laitan pellille uuniin. Kanelin, neilikan, inkiväärin ja pippurin aromit leijailevat miehen työpisteeseen asti, eikä mene kauaakaan, kun hän päättää lopettaa työt ja tulla keittiöön. 

Kuten tavallista, keitämme kahvit ja pelaamme Yazzy-turnauspelimme (olen nyt 11 pisteen johdossa!). Samalla syömme melkein pellillisen pipareita. Ähky ja Röyh ;-)

En tajua miten nopeaan yksi kuukausi voi kulua. Olen mielestäni ehtinyt elää sen mukana monet pitkältäkin tuntuvat hetket, ja siltikin nyt on jo joulukuu. 

Tästä alkaa nyt hiljainen leijailu kohti joulua :D

Musta varmaan tulee jonain päivänä vielä tällainen tapaus ;-)