Makeaa mahantäydeltä omenapuun alla

On lämmin toukokuun päivä
kävelen pieni reppu selässäni ensin pehmeästi asfaltilla, hetken muhkuraisella pellolla siirtyen hiekkantien rahinan kautta lopulta ruoholle ja porttien välistä sisään omenapuutarhaan.

Mikä lie satu on levittäytynyt vihreän nurmen, keltaisten voikukkien ja miljoonien omenapuunkukkien lomaan. Täällä tekee mieli hengittää hiiskumatta vain sisään päin sekä pitää pää täysin tyhjänä, jottei taika raukeaisi.

Joitain pieniä pöytiä penkkeineen on ripoteltu puiden lomaan ja aukealle nurmelle, suurin osa niistä on tyhjinä. Toisaalla on muutama seurue istuu filtillä, retkieväät nostettu esille ja sopuisa rupattelu soljuu ilmassa.

Minä kävelen oksien alla. Annan jalkani nousta, ojentua ja laskeutua. En tallo voikukkaa, vain nurmea ja sitäkin varovasti. Sukellan valkoiseen mereen, joka peittää minut alhaalta polvesta ylös kohti taivasta. Puiden oksat ovat mukavan muhkuraiset, kukan nuput puhertavia, mutta aukinaiset kuin pilviä poutataivaalla. Seuraan katseella aasialaista poikaa, joka myös astuu puiden siimekseen, ja kuten minä, sekin tuntuu olevan sekaisin siitä mihin suunnata katseensa tai kameran linssiä. Nuoret naiset ottavat ylioppilaslakit päässään valokuvia. He kävelevät paljain jaloin, mutta oksalla istuessaan laittavat korkokengät koristeiksi, vaikka paljasjalkaisena he olisivat mielestäni suloisempia. Toisaalla pienet japanilaislapset tepastelevat juuri ja juuri pitävin askelein ja päästelevät onnellisia kiljahduksia. Taitaisin kiljahdella minäkin, jos vain kehtaisin...

Minä levitän filtin nurmelle. Kaivan omenan repustani, istahdan alas ja puraisen punaista mehukasta poskea. Haluaisin ajan pysähtyvän nyt ja niin aikani pysähtyy. Kairoksen taikaa =). Seuraavalla hetkellä eräs nuoripari, aasialaisia nämäkin, aloittaa käsikädessä hupaisan pitkän hidastetun juoksun valkoisten kukkien lomassa ja minua naurattaa.

Siinä minä sitten istun ja ihmettelen. Olen onnellinen kuin ellun kana. Omenapuunkukkien lumo saa minut huomaamaan, että maailmaa ei ole menetetty. Tämä samainen puutarha on nyt pelkkää valoa ja iloa, toisin kuin se syksyinen tapan-sut-jos-viet-mun-omenan päivä. Nyt saatavalla on vain aurinko, lämpö, kauneus, herkkyys, luonnon arvostus ja yhteys. Kukaan ei "vie keneltäkään mitään", vaan kaikki saavat sitä mitä itse ovat tuoneet mukanaan.

Kyllä aineeton asia on kaikista paras lahja =)

Tästä on taas hyvä jatkaa, joten mainiota ja mehevää viikon jatkoa sinulle ♥

Tämän olen ansainnut

Se oli sunnuntai

kun olin aamutuimaan kävelyllä ja itsesääli riepotteli minua yksinäistä. Tallasin polkua pellon vierellä, kosketin omenapuun kukan silmua ja lopulta kun katsoin taivaalle kaksi tervapääskyä lensi ylläni. Tuntui kuin joku olisi lohduttanut minua ja silmäni sumentuivat ilosta. Tervapääskyt ovat saapuneet!

Kun keskiviikko taittui iltapäivään,

tapasin ihanan naisen, joka monta kuukautta eräpäivän jälkeen auttoi minua luomaan voimapesää kehostani. Hän latasi minuun luottoa ja minä yritin puhkua lihaksiini liikettä. Ehkä kukaan meistä ei tiedä todellisia kykyjään. No, minä en ainakaan ;-)

Torstaina

herään huomioon, etten ollut miettinyt mitä kaikkea minun täytyy tehdä ennen kesäkuun neljättä. Muistan, kuinka työkaverini heräilivät kesken yöunien viikkoja ennen juhlia. Jollen halua liittyä samaan kerhoon, niin teen hetimmiten valmiiksi listan kuka-mitä-miten-ja-milloin.

Perjantaina

minä päätän puhua miehen ympäri. Saan houkuteltua hänet kahteen liikkeeseen kolmesta, joten kohta meillä on jääkaappi täynnä ruokaa ja parveke kukkasia. Sitten sanon miehelle "hei hei". Se lähtee ja minä jään. Nyt ei matalapaine kosketa minua, vaan päätän pestä 1 + 0,25 ikkunaa sekä istuttaa parvekekukat ja kilpailla naantalin auringon kanssa ikkunan kirkkautta ihaillen.

Tänään lauantaina

astun suoraan sängystä vaatteisiin ja samantien ulos. Kuulen satakielen laulun ja katson tervapääskyjen liitoa. Takaisin tullessani taitan kaksi pientä oksaa tuomesta ja kannan ne kotiin.  Pesen kaiken vanhan mielestäni ja kehostani pois ja lopulta istahdan syömään aamiaista. Miten hyvältä aamiainen maistuukaan ulkoilun jälkeen.

Tuomen tuoksun huumaamana totean, ettei kukkia voi olla koskaan liikaa. Eikä mene kauaakaan, kun kannan 10 litran multapussin ja kukat kotiin. Millä lihaksilla? Hyvä huomio. Olen siis vahvistunut. Istutan kukat ja pesen 2 + 0,75 ikkunaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Laitan pitkään miettimääni tekstiä Leenan rohkaisemana eteenpäin ja taas kerran muistan, että matalapaineen jälkeen tulee aina korkeapaine ja hyvä mieli.

Kyllä tämä nainen on nyt yhden ison jäätelön ansainnut!

Kesä on tullut.

Tulkoon juhlatkin.

Olen melkein valmis... nuolaisen vaan huulet siistiksi!

Yllättävä äitienpäivä?

Siis minähän en niin välitä, jos joku unohtaa syntymäpäiväni tai äitienpäivän.

Johtunee siitä, etten vietä omia synttäreitäni. Tai vietän niitä aina kesälomaillen jossain. Ja äitienpäivä, no sen viikonlopun muu perhe on yleensä poissa lintuihmisten karkeloissa, Tornien taistossa.

Tänä päivänä kuitenkin minä olin paikalla. Heräsin miehen hyvään huomeneen. Venyttelin itseni pitkäksi. Kurkin kirkasta aamua ripsieni välistä ja mietin pitääkö takkaan laittaa aamulämmikkeeksi tuli.

Hipsin sitten ihmisten ilmoille. Olin tarhapöllön näköinen ja kävin pesulla jottei perhe säikähdä. Hetken päästä tulin keittiöön ja katsoin kuinka pöytään oli tuotu kolme kukkaa (vuokraemännän pihalta). Minä hymyilin vienosti ja pyörähdin petaamassa sängyn ennen kananmunien valmistumista. Kun tulin takaisin, otin pöydältä siihen kuulumattoman tulitikkuastin pois ja istahdin tuolille. Mutustelin leivän tynkää, join hyvää kahvia ja huomasin, kun mies toi tikkuaskin takaisin pöytään.

(Kummallinen tyyppi, mietin...)

Sitten nuorimies heräsi ja katsoin kuinka ne kaksi keinuivat hassusti vierekkäin ja lauleskelivat hauskaa äitienpäiväonnittelulaulua. Ja kohta me söimme isossa keittiössä yhtenä suurena perheenä aamiaista, joka oli koottu vuokramökkiviikonlopun jämistä.

Hetken päästä mies kysyi, ettenkö avaa lahjaani.
Kysyin, että mitä lahjaa.
No tuota, sanoi mies ja osoitti tulitikkuaskia.

Otin lintuaiheisen askin käteeni (mitä muutakaan sitä saisi lintumieheltä lahjaksi, heh heh)
sisällä oli Pauligilta Onnea Rakas -toivotus =D
tinapaperiin kääritty yksi pala tummaa suklaata (selvästi jäänyt miehiltä syömättä eilispäivänä)
kolme pientä salmiakkikarkkia, jotka oli napattu omasta karkkipussistani
ja kortti, jonka toisella puolella oli linnun kuva ja toisella puolella lahjakortti toivomaani kahvilaan.

Kyllä minä tästä ihanasta pienestä lahjasta tulin niin iloiseksi, että päätin heti syödä sen suklaan ja kaksi salmiakkia.

Vähän tuli mieleen, että saattoi tulla yllätyksenä tämä äitienpäivä. Mutta sitäkin enemmän tuli mieleen, että rakkaudella on aamuinen lahja tehty ja vastaanotettu.

Sitäpaitsi, minulla on vielä tuo yksi salmiakki jäljellä. Taidan laittaa sunnuntai-illan risaiseksi =D