Matkarakastajat

Miehet lähti matkalle. Ulkomaille. Kauas Gotlantiin.
Minä jäin kotiin.
Nyyh.....

Joopa joo ;-) Nauttikoot miehet reissustaan, sillä minäkin aijon vapaudestani. Minä luin kirjaa suunnattomassa hiljaisuudessa pitkään ja hartaasti. Join välillä kahvia ja luin lukemasta päästyäni. Vein välillä naapurille marjapiirakkaa kiitokseksi kukkien elossapidosta. Notkuin oven pielessä ja rupattelin niitä näitä ihan ajan kanssa.

Kotiin palattuani tein listan asioista joita touhuta silloin kun en tiedä mitä tehdä:
  lue kirjaa
  hoida vanha sohva pois keinolla millä hyvänsä
  käy Porvoossa
  maalaa taulu
  putsaa olkkarin pöytä ja vahaa se
  leffa! mene leffaan hyvä nainen!
  uimarannalle
  sisustusliikkeet; tyynyt, iso kasvi, taso pikku matkalevarilleni
  vie päiväpeitto pesulaan -jos nyt yhtään huvittaa (eikun unohda koko juttu)
  hae Postista miehen paketti, joka on jo ehkä palautettu lähettäjälle
  liiku
  ajele autolla mihin sattuu, mieluummin sinne ja tänne
  tee valokuva-albumi
  hoida ensiviikon yllätysohjelma
  syö välillä

Lukutauolla sitten katsoin listaa ja innostuin olohuoneen pöydästä. Laitoin hanskat käteen ja levittelin älä-hengitä-ainetta pöydälle. Hinkkasin ja ihmettelin, mistä noita kummallisia liuskeita tulee. Sitten huomasin, että muovihanskan sormenpäät olivat pitkin pöytää ja syövyttävä aine sormissani. Ei kun uudet muovisuojat tilalle ja homma loppuun. Haistelin hymyillen ilmaa, vai halasinko pöytää? Jokatapauksessa lopuksi päätin lähteä mömmöjä pakoon ennenkuin ne liuottaisivat aivonikin.

Leffateatterin illan viimeisessä näytöksessä istui kanssani mm. joukko espanjalaisia ja siellä me hihittelimme ja nauroimme Pedro Almodóvarin hulvattomalle lentomatkalle kauas Meksikoon, jossa elämä, kuolema, seksuaalisuus, seksi, valehtelu ja totuuden puhuminen näytti totiset ja huvittavat puolensa.

Elämä nimittäin kuiskaa, sanoo ja jopa huutaa meille, kerta toisensa jälkeen, että parasta on rakkaus ja sen jakaminen. Vai mitä mieltä olet? Jos nyt istuisit lentokoneessa ja saisit tietää, että matkasi on kenties viimeinen, mitä ajattelisit, mitä sanoisit, jos voisit vielä soittaa jollekulle?

Matkarakastajissa rakkaus ja jakaminen on monimuotoista vai liekö kuitenkin hiukan yksipuolista. Ehdottomasti katsomisen arvoinen: I'm so Excited (Los amantes pasajeros)

Ohjaus: Pedro Almodóvar

Pääosissa: Paz Vega, Javier Camara, Cecilia Roth, Hugo Silva, Lola Duenas

Huomenna on taas uusi päivä. Hyvää yötä siis ja hyvää huomenta huomiseksi matkarakkaat ja kanssamatkustajat =)

Iholla

Kosketin mustaa kangasta
niin pehmeää
paljon puhuvaa.
Hamusin varren toiseen kämmeneeni
ja vasempani ojensin vapaana.

Sametti liukui vartta pitkin
kevyesti kuin lämmin vesi iholla
ylitse terävän kyynärpääni.
Se humallutti oloni hetkessä
saaden minut hehkumaan.

Tunsin mustan kauneuden kapealla ranteellani.
Kadotin ikäni
katsoin sormiani
niiden tummanpuhuvaa siroutta
ja hämmästyin himoani suureen koruun.
Suurta ja näyttävää tämän heikon ja kapean rinnalle.

Minä halusin koko paketin
täydellisyyden ja upeuden.
Minä etsin, kolusin, kaivoin ja pengoin...

eikä paria löytynyt,
ei minulle...

Jäin kaipuun kouriin
vaille naiseuden verhoa
kiinteää tunnetta
silkin ja sametin kosketusta.
Kaunista mustaa.

Vaillinaisena riisuiduin paljaaksi
Enkä halunnut enää korujakaan...

Kun ei mitään on kaikki

Aamulla kun toisista kuuluu vain uinuvien äänet

minä nousen 

ja ulkorappusilla kiedon pitkän mekon helmoja ympärilleni. 

Jos ei kuulu edes nukkuvan tuhinaa, niin mitä kuuluu...

Ei tuulen huminaa, ei yhtään mitään.

On pelkkä hiljaisuus ja oma hengitykseni, pieni ihmettelyn aiheuttama tauko ja sitten kuulen pääskysen liverryksen. Se on istuu paikallaan sähkölangalla ja laulaa taivaallisen kauniisti. Huomaan toisen lentävän pellon päällä. Heinäsirkkakin osallistuu aamuheräämiseen ja vilja heiluu vienosti mukana...

Ja kivirappusella minä istun ja olen. Olen ja olen vain. Kunnes kehoni nousee venyttelemään aamun kirkkauteen, kurkottaen kohti aurinkoa ja kumartaen kohti maata. Venyn oikealle keinulle ja vasemmalle marjapensaille, jotka houkuttelevat hurmaavina puoleensa. 

Mietin voiko marjoja syödä liikaa. Ei kai sellaista mahdollisuutta ole.

Ja kohta minä käsi täynnä herukoita kävelen vanhaan pihakeinuun kuuntelemaan miltä marja kuullostaa kun sen pinnan puraisee ja mehu tirskahtaa :)

Hekumallista!

Vetovoimanlaki =)

Miehen ajatuksissa on ollut uusi sohva. Mutta se on ollut vain pieninä kuvioina mielessä, eikä silloin tällöin miettiminen ole ollut kovin aikaansaavaa.

Niinpä perjantaina katsoin huonekaluliikkeiden nettisivut läpi. Etsin ja etsin, etsin ja etsin vielä uudelleen. Mitään kivaa ei näkynyt, mutta yksi liike oli lähistöllä ja siellä saattoi olla jotain mielenkiintoista tarjolla. Houkuttelin miehen töiden jälkeen autoajelulle ja kun löysimme oikean osoitteen, naureskelin ääneen, että eikö olisi upeaa, jos täältä nyt löytyisi meille olkkariin iloinen väripilkku ja vielä alennettuun hintaan =).

Astuimme punatiilirakennukseen sisään. Heti oven pielessä oli sohva jonka koeistuimme. Etenimme kulman taakse rauhallisin askelin ja kokeilimme seuraavaa mallia. Sitten näin kirkkaan kankaan pilkahduksen kauempaa. Jätin miehen perehtymään sohvien salaiseen maailmaan ja siirryin seuraavaan huoneeseen. Siellä tosiaankin oli punakankainen unelma, sellainen joka tuntui hengittävän kanssani samaan rytmiin. Tiesin, että tässä se oli. Meidän perheen uusi kokoontumispaikka =)

Jotta asiat menisivät helposti omalla painollaan kävin vielä kaikki sohvat läpi miehen kanssa. Hitaasti hyvä tulee, hänen egonsa nimittäin sanoo. Lopulta varasimme sohvan mallikangaspala käsissämme. Lauantaina kävimme vahvistamassa omamme ja saimme alennuksesta sohvan, joka on kotimainen, jonka kaikki kangasosat on irroitettavissa ja pestävissä ja joka on juuri sen värinen kuin olin haaveillut.

Olen vahvistanut nyt niin monta kertaa ymmärrystäni vetovoimanlaista, ettei minulla ole enää epäilyksen häivääkään asiasta. Kun haluan jotain, niin asian saaminen on helppoa kun oma fiilis on hyvä sekä keho ja mieli rentona. Myötävirtaisten tunteiden kulkeminen kehossa saa meidät jollain tapaa lähestymään sitä, mitä haluamme. Ei ole kyse siitä onko minulla rahaa tai varaa. Haluamani asia voi olla kaikkea muuta kuin materiaa ja materiaakin voi saada yllättäen vaikkapa ilmaiseksi, kun vain huomaa pitää oman tilansa avoimena ja rentona.

... Ja nyt tajuan, että tämä olikin siipan vetovoiman käyttöä. Hän haaveili silloin tällöin ääneen ja laittoi minut hoitamaan lopputyön ;-) Aika kelmi sekin :D

Mutta se Sohva.
Nyt se on meillä.
Sellainen, jossa siippa nauttii istumisesta,
missä poika mahtuu pitkittäin ja minäkin vielä siihen sekaan.

Jos tulisin hakemaan

Jos koskisin
nostaisin kevyesti leukaasi
saisin katseestasi kiinni
ja näkisin syvälle sisään.

Antaisin liikkeen siirtyä olallesi
hellästi puristaisin
laittaisin kämmenen kämmenellesi
  ja sormeni kulkisivat sormiesi lomitse.

Olisit hetken
hengittäisit samaa ilmaa
kunnes kuulisit poskeni nukan liikkeen.

Mitä jos hyräilisin säveltä hidasta
siirtäisin reiteni jalkojesi väliin
horjuttaisin kehoasi
aivan vain herättääkseni
  ja painaisin sinut taaksepäin
          tanssiin.

Antautuisitko askeleeseen
antaisit luvan
vielä toiseen
tuntisit oman ihosi
sen kihelmöinnin ja pinnan energian
sekä seuraaviin
  kunnes saisit huokaistua syvään ulos.

Havahtuisitko?

Nousisitko pintaan
syvältä syöveristä
palautuisitko tähän maailmaan
?