Kevätjuhlat on juhlittu, todistukset jaettu ja opettaja hyvästelty. Haikea fiilis käväisi siinä luokkahuoneen ovella poistuessani. Samaa koulua kävin itsekin pikkutyttönä tiukan opettajan ohjauksessa.
Toisaalta oma siirtymiseni yläasteelle oli minun onneni ja ehkä juuri tämä kokemukseni antaa minulle hyviä ajatuksia siihen mitä koulun vaihtaminen ja uuteen tuntemattomaan astuminen voi tuoda tullessaan.
Kun pojalleni kolmekuukautisena tuli ensimmäinen hammas muistan ajatelleeni, että ”voih, nyt mulla ei ole enää vauvaa”. Mikä ajatus =)… no sitten sain uuden vaihteen vanhemmuudessani ja aloin nauttia kaikesta siitä missä juuri nyt mentiin. En haikaillut, että kunpa lapseni tekisi tai osaisi jo sitä tai tätä. Enkä toivonut menneitä aikoja takaisin.
Lapsen kasvattaminen ei ole ollut mulle mitenkään helppoa, mutta onneksi opin tuolloin 3 kuukautisen kanssa, että asiat muuttuu ja niillä eväillä edetään mitä hetkessä on.
Niin kuin eräs mies aina suihkussa pesee myös vanhat ajatukset pois ja antaa uudelle puhtaalle tilaa, tai niin kuin nyt tuuli tuivertaa lämmintä ilmaa tieltään, niin samoin lapsen kuuluu mennä elämässään eteenpäin. Jättää vanhat taakse, nauttia oppimastaan ja mennä kohti uutta.
Onnea kaikelle valitsemallasi tiellä =)
Tuo hetkessä eläminen on hieno taito! Yleensä sitä huolehtii tulevasta tai murehtii menneitä - tai toistepäin..
VastaaPoistaNiin totta, mennyt meni ja huominen voi olla mitä vain. Niin kamalan äkkiä voi hukata juuri sen hetken missä on ja se on ihan haaskausta.
VastaaPoista