Mokasin tosi lahjakkaasti.
Ja mä kun inhoan jos mä teen väärin.
Sydän muljahti pari ylimääräistä kierrosta. Paniikkinappula meni hetkeksi päälle. Sitten tein sen mitä piti. Laitoin viestin eteenpäin ja korjasin mahdollisimman pian sen mikä korjattavissa oli.
Mitä sitten? Sitten kerroin mokastani niille kaikille joille se piti kertoa. Mun on helpointa kertoa heti jos olen mennyt metsään, muuten omat hermot ei kestä.
Lopuksi käväisin hoitamassa sydäntäni työkaverini luona ja lähdin kotiin.
Junassa kuulostelin puristavaa tunnetta rinnassani.
Hei nainen, hengitä vähän. Mitä sanoisit jos tuo olisi tapahtunut työkaverillesi?
- Olisin lohduttanut, että eihän siinä nyt ihan kauhean pahasti käynyt. Mutta tämä kävikin mulle.
Kuule, kukaan ei kuollut. Se oli vahinko ja teit parhaimpasi asioiden jälkiselvittelyssä.
- Niin, mutta luottamus on mulle todella tärkeää ja nyt mun oma luotto meni. Piru vie!
OK näitä sattuu. Sano mulle montako täydellistä ihmistä sä tunnet?
Voisitko sä jo antaa itsellesi anteeksi?
- Yhmmmm... ok mä yritän. Mä yritän katsoa tästä eteenpäin enkä taaksepäin.
Kotiin tultuani menin sinne mihin miehet jättivät kerran kiukkunsa.
Menin kellariin.
Tulin sieltä 1,5 metrisen joulutonttuotuksen kanssa kotiin.
Asetin sen omalle paikalleen ja istahdin sen viereen.
Luin kännykästäni siihen pari päivää sitten kirjoittamani lauseen:
"Tähän aikaan vuodesta pitäisi rauhoittua".
Kyllä, kyllä nyt on aika ottaa iisimmin.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Minä ja mies ollaan molemmat samanlaisia, liian tunnollisia työntekijöitä. Vaikka moka ei olisi pahakaan, ketutus on kauhea ja hirveä. Tulee kymmenen vuotta samassa työssä täyteen ja nyt alan hieman relaileen mutta vieläkin mokien jälkeen nitroille olisi tarvetta.
VastaaPoistaMikään mitä sanon ei helpota sinua mutta ehkä huomenna kun menet töihin ja huomaat ettei kukaan ole valmis kolkkaamaan sinua komeroon alat hengittää hieman paremmin:)
Kiitos Henrietta. Eiks ole karmeaa, että tunnollisuudestakin voi tulla ongelma. Hiukan jo helpottaa ja huomenna saan tuon komeroon kolkkauksen tai sitten en ;-)
VastaaPoistaMä muuten inhoan kanssa, jos teen jonkun virheen. Ja muutenkin joskus on vaikea antaa tunnustusta itelleen silloin, kun tekee asiat hyvin, vaikka sitä toisaalta odottaa itseltään paljon.
VastaaPoistaToisaalta virheistä oppii, niinhän sitä sanotaan. Ja jos ei uskalla tehdä mitään, niin ei tee virheitäkään.
Yvonne; olet oikeassa, jos ei tee mitään niin eihän siitä mitään tule. Mä onneksi sain asiat puhuttua kuntoon, joten fiilikset nousi taas normaalitilaan. Pitää laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin =)
VastaaPoistaSä osaat jutella itelles...
VastaaPoistaEi huono...
Jukka; jep, olen harjoitellut viimeaikoina omavalmennusta. Se ei maksa mitään. Ilmaista, vau! Koulutuksesta (ja kokemuksesta) on jotain hyötyä ;-)
VastaaPoistaEi paha =)
Se on tämä suomalainen luonne tuossa jos teet työsi hyvin ei sitä osaa arvostaa ja jos joku vahingossa sanoo että hyvää työtä eka reaktio on että vittuileekohan toi vai onko tosissaan, näin meillä:)
VastaaPoistaHienoa, että rauhoitut, laskeuduit. Kellariin. Ja tulit sieltä takaisin ylös valoon. Kivan tontun kanssa. Paremmalla mielellä.
VastaaPoista