Minut vietiin ulos.
Minulta kysyttiin, että mitä tänä vuonna?
Mitä haluat, toivot tai ajattelit tehdä?Minua ravisteltiin hellästi ja rauhallisesti.
Mietin miten ajattelu onkin näin hankalaa ja vaikeaa.
Ehkäpä sen vuoksi, että olen elänyt uuden vuoden jälkeen hitaasti ja laiskasti. Näyttänyt tarhapöllöltä, hiipparoinut sisällä ja sisuksissani.
Luinkin poikkeuksellisen hitaasti. Laskin kirjan käsistäni aina välillä, jotta se kestäisi pidempään. Eilen sitten lopetin Mario Vargas Llosan Tuhman tytön. Vaikuttava teos, jonka luettua kehoon jäi tyhjä levoton tila.
Takakannen tekstiin kiteytyi kirjan elämä:
"En ole muuta tehnytkään kuin uneksinut sinusta, rakastanut ja halunnut sinua. Ja myös kironnut sinua. Joka päivä ja joka yö. Kaikkina päivinä."
Tämä tyhjä tila seurasi edellisen illan Hercule Poirot kohtausta. Intohimoisena Agatha Christie lukijana ja elokuvien katsojana katsoin turtana uusimman Idän pikajunan arvoituksen. Käsikirjoitus oli myllerretty ja tunnelma oli alusta saakka ahdistunut ja ahdistava. Loppu päättyi Hercule Poirotin sydämen särkymiseen ja kyyneliin.
Ei tämä voi mennä näin. En halua laskeutua tänne syvälle. Haluan päästä pintaan.
Etsin jotain vanhaa, turvallista, energistä, voimakasta. Löysin ihanan Foo Fightersin. Kuuntelin Dave Grohlin upeaa laulua. Katsoin noita rumpukapuloita, niiden liikettä, rumpujen sykettä ja musiikin vimmaa.
Sydän sykkii taas.
Omaan tahtiinsa.
Se ei kanna nyt toisten tunteita.
Ja tänä aamuna,
hellästi ravisteltuna:
Ensimmäinen hiljainen katsaus tähän vuoteen on tehty.
Alustavat toiveet heitetty ilmaan maailmankaikkeuden managerille.
Voisit vähän avustaa niissä asioissa, joihin omat taidot ei riitä.
Anna elämän virrata.
Elämän suolan maistua.
Herätä minut kunnolla!
Hercule parka, harmittaa kun jäi näkemättä kun oli töissä.
VastaaPoistaSiun sanas on taas niin sulosointuisia ettei tiedä mitä sanoa:) Koetas nyt pyristellä pinnalle todellisuus iskee taas kovalla kädellä, sorry niin se vaan on. Mä olen niin kamala realisti
Hyvällä minä vaan ja luovaa vuotta:)
Birgitta: Toivo taiten maailmankaikkeudelta, sillä toiveesi kuullaan. Mutta muista, että kaikkeus tietää sinua paremmin millä keinoilla toiveesi toteutuu. Joskus jopa sen, mitä sinun pitäisi toivoa.
VastaaPoistaJukka
PS- Tuhma tyttö on minunkin yöpöydälläni, avaamattomana. Taidanpa sinun rohkaisemanasi avata sen aivan näinä päivinä.
PS2. Keep on living...and writing. Sounds good to me!
... onnellista vuoden jatkoa sinulle Birgitta! Minulla on vähän samanlaiset toiveet ja uskon niinkuin Jukkakin, että "jokin suurempi ja viisaampi" tietää jopa minua paremmin ne.
VastaaPoistaHenrietta; jos fanitat Poirotia, niin ehkä on hyvä jos missasit tämän elokuvan. Ehkä tänään kokeilen tuota luovuutta, haluaisin uusia aarrekarttani tai sitten kynä käteen ja piirtämään voisi olla hyvä vaihtoehto. Molemmat vaatii vähän panostusta... Olet saanut meidän perheessä valokuvauskipinän aikaiseksi. Mutta mä taidan jättää sen vielä vähäksi aikaa taka-alalle. Jossain aikarajakin on olemassa =)
VastaaPoistaPalaan kovaan arkeen vasta maanantaina ;-)
Jukka; joo, olen samaa mieltä, asiat tapahtuvat joskus mitä ihmeellisimmillä keinoilla. Olisi tylsää, jos aina tietäisi että mitä ja miten. Nyt ei tarvitse tehdä kuin "oma osuutensa" tai sitten pysyä pois tieltä. Avaa ihmeessä kirja ja uppoudu toiseen maailmaan.
Samoin sinulle, anna palaa =)
Marjo; viimeinen vuosi on ollut kohdallani avartava. Jos valo onkin hiipunut välillä, niin entiseen verrattuna huomaan sen tilan olevan paljon lyhyempi, kuin pieni talviuni. Pienet talviunet eivät enää lamauta, ne eivät jatku pitkään. Luottamus ja tieto siitä mistä kaikesta on selviytynyt vie nyt nopeammin ja varmemmin eteenpäin. Pidetään huolta itsestämme =)