Veli ennätti ylös ensimmäisenä ja syy selvisi heti: Sulla on kevyemmät kengät!
Lähes kaikki pojat näyttivät juoksevan rappuset sekä ylös että alas. Tytöistä vain osa.
Aikuinen nainen kilpaili tyttönsä kanssa ylös, muttei yksikään mies. Outoa...
Turistien puheensorina kupli mukavasti. Kamerat räpsyivät ja kuviin tuli maisemaa tai poseerausta. Karttoja leviteltiin ja sormilla osoiteltiin suuntaan jos toiseen. Lokeille ei kukaan antanut ruokaa, mutta varpusille kylläkin jotain.
Sitten yksi pulukin tuli herkuttelemaan. Se oli huomannut tuoreet herneet. Kun vihreät kuulat loppuivat rappusilta pulu jatkoi matkaansa alas kävellen:
Kolme askelta ja hyppy alemmalle portaalle.
Kolme askelta taas ja hyppy.
Kolme ja hyppy.
Puuttui vain pari pyörähdystä akselin ympäri, niin sen meno olisi vaikuttanut lähes jenkkamaiselta - pulujenkkaa ;-)
Siinä minä siis istuskelin portailla monen muun tavoin ihmettelemässä ihmisvirtaa edes takas. Vatsaa lämmitti kahvi ja mustikkapiirakka. Cafe Kryptasta lämpimän mustikkapiirakan vaniljakastikkeella sai 2 eurolla ja kahvin kuppiin eurolla.
Virka galleriassa kävin vielä katsastamassa Aho & Soldan valokuva- ja dokkarinäyttelyn 30-luvun Helsingistä. Samat kadut siellä näkyi kuin tänä päivänäkin. Mutta ihmiset, niillä oli ihan erilainen elämä silloin. Aika meni eri asioihin kuin meillä tänään ja sen huomaaminen sai minut hiljentämään ennestäänkin vauhtiani. Kun mulle on tämä loma nyt annettu ja tekniikka luonut asiat helpoksi, niin mihin sen vapaa-aikani käytän? En ainakaan turhaan hötkyilemiseen. En tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti