Risteyksen ympärillä

Perjantaina ennen neljää Keskuskadun ja Aleksin kohdalla etenen rauhassa kotia kohti. Olen juuri lainannut ystävältäni iltahuumaksi Donna Leonia ja lisäksi hamunnut kirjakaupasta tee-se-itse-kirjan Jamien 30 minuutin ateriat. Kirjan painon lisäksi tunnen sormissani vieläkin värien, tussien, akryylien ja siveltimien tunteen sekä palon maalaamiseen.  Mutta koska en ota selvää haluistani, niin jätän värit kauppaan ja päätän tulla halukkaampana takaisin.

Ihmisillä näyttää olevan selvästi nopeampi tahti kuin mulla. Tai ei vain mulla, vaan myös pojalla, joka katselee innostuneesti katusoittajaa. Mies soittaa akustista kitaraansa ja vahvistin kantaa mukavasti tangon sykkeen kaupungin hälyn yli. Jotenkin mieltäni piristää tuo poika, joka naputtelee jalkaansa tangon tahtiin =)

Toisella puolella katua näen miehen. Se seisoo hauskasti paikallaan, kuin odottaen jotain. Mutta ei se mitään odota. Neljän iltapäivän huumassa, mies kaikessa rauhassa seisoo ja piirtelee luonnoslehtiöönsä. Hyvältä näyttää, tuumaan mielessäni, kun kävelen vieritse ja katsahdan kuvaa. 

Sitten vielä nuori nainen kävelee ohitseni jäätelöannokset käsissään ja hymyilee leveästi.

Okei, ei kaikilla ole kiire. Onneksi olin väärässä =)