Ei ole elämä tylsää tihkusateisessa yössä

Olin matkalla vuokramökille. Meitä istui kolme väsynyttä autossa, osin vahvasta Ikean lihapullamäärästä, osin säkkipimeässä sadesäässä ajamisesta.

Navigaattori oli pahalla päällä, eikä halunnut kommunikoida kanssamme. Sen sijaan se ohjasi loppumatkalla meidät hiekkakuopalle. Kun vihdoin itse tajusimme tehdä u-käännöksen ja jatkaa matkaa vielä eteenpäin Tomtom ilmoitti meidän olevan perillä. Katsoimme talon rämää edessämme ja  huumorini katosi pirun pisaroiksi roiskeläppien alapuolelle. Joko joku kusetti meitä pahemman kerran tai sitten tämäkään ei ollut vielä oikea osoite.

Ajovalot ainoana vihjeenä ajelimme eteenpäin uukkareita välillä tehden. Sitten mies pani auton parkkiin ja lähti kävellen etsimään majapaikkaa. Minä istuin etupenkillä mutisten Tompalle ja maailman tihkusateille. Yllättäen (minulle) mies löysi takaisin autolle ja vihjaisi ottamaan tavarat mukaan. Niinpä siirryimme kamelin virkaan. Löysimme portaat alas ja siellä rinteen alapuolella ja pimeässä oli uusi väliaikaisasumuksemme.

Huh... vihdoinkin, ajattelin. Sain avattua oven ja asuin eteenpäin suoraan suihkutilaan.
Hei, me tullaan sisään jostain takaovesta, sanoin.
Ei tulla, tämä on ainoa ovi tähän taloon, totesi mies.

Ja niinhän se oli, että ensimmäisen kerran elämässäni kävelin taloon suihkun kautta. Tiesin olevani matkasta nihkeä ja takakireä, mutta että näin likainen...

Laskettiin tavarat tupaan ja sitten alkoi hellittää. Upea tupa sisältä, ulos ei nähnyt ikkunasta, mutta mitä väliä. Ulkonahan satoi, sisällä oli sen sijaan ihanan kuivaa ja lämmintä. Isäntä oli ystävällisesti laittanut lämmityksen päälle.

Kun aamu sai, laskeuduin alas yläkerrasta ja katsoin uusin silmin uutta aamuani.

Edelleen upea tupa, mahtava järvimaisema suoraan talon kupeesta vastarannalle asti. Laitoin veden kiehumaan, istuin ruokapöydän äärelle. Ja jäin ihmettelemään sekä jatkuvaa sadetta että suihkua ulko-oven ja kuramaton lomassa.

No satoi tai paistoi, mietin, minä olen nyt kuitenkin lomalla.

Kännykättä ja tietokoneetta minulla oli reilusti aikaa oleiluun. Niinpä luin monta hyvää lausetta tällä pidennetyllä viikonlopulla. Niistä herättävin minulle oli tällä kertaa:

Haluanko olla oikeassa vai haluanko olla onnellinen?

Tiedän vaimona ja äitinä olevani todella usein oikeassa, mutta ehkä se ei tee minua onnelliseksi. Ajattelin voivani muuttaa oikeassa olemisen pakkoa kohtuullisen helpostikin. Samalla päätin unohtaa tuon omituisen peseytymis paikan ja toivoin avarakatseisuuteni tarttuvan moneen muuhunkin ajatukseeni ;-)

No, onnellisuutta harjoitellessa olen kuitenkin muutaman kerran ihmetellyt, ihan vaan mielenkiinnosta, että kuka oikeasti asentaa suihkun ulko-oven kupeeseen? Ja olen antanut itselleni luvan olla oikeassa siitä, ettei suihkun paikka kuitenkaan oikeasti voi olla eteisessä kuramaton vieressä =)