Kirjaimia rannalla

Ranta oli hiljainen
hiekka lämmitti jalkojen alla
sillä aurinko oli kuivannut aamupäivän sateen.

Levitimme filtin
vihreä ja sininen tyyny kellahtivat siihen lekottelemaan
mutta me istuimme,
sillä termoskahvi maistui paremmalta
merta ja horisonttia katsellen.

Mies puraisi liian tiukkaa pullaa
ja maiskutteli:
kylläpä on hyvän makuista.
Ei se ole pulla joka on herkullista,
se on tämä kahvi, totesin hymyillen.
Hippunen kanelia taikoo kahvin niin,
ettei huonoa pullaa kannata syödä ;-)

Kahvin maku huulillani
keinahdin minäkin alas
katselin pilvien liikettä
kuuntelin läheneviä ja loittonevia ääniä
ja suljin hetkeksi silmäni.
Kun mies otti kirjan käteensä ja alkoi lukea
taivaallisen pehmeällä äänellään
en halunnut kadottaa sanaakaan.

Välillä pohdimme lauseita
toisinaan nauroimme ääneen
nasevalle sanahelinälle,
mutta useimmiten vain kuuntelin
mahallani tyynyä halaillen
selälläni pilviin kirjaimia liimaten
tai kyljelläni kohta sitä vaihtaen
sillä kova on tämän ikäiselle hiekka-alusta ;-)

Pienet on välillä ihmisen ilot
ilmainen sää, maksuton ranta, edullinen termoskahvi, rakkaudella leivottu ja vielä suuremmalla rakkaudella syöty vaimon kivikova leipomus, lukemisen ja kuuntelemisen ilo.

Matin sanoin: kyllä elämä on laiffii =D