tiistai 1. huhtikuuta 2014

Täh?

Mä kysyin sulta aamulla:
Karataanko jonnekin?

Ja sinä sanoit:
töihinkö?

Kyllä ovat kaukana toisistaan
yksi mies ja nainen ;-)

10 kommenttia:

  1. Tottapa tuo. Niin lähellä mutta valovuosien päässä toisistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kuitenkin valo on välissämme ;-) Miten usein sitä kuvitteleekaan tietävänsä minkälainen toinen on. Joka kerta hämmästyy... joka ikinen kerta =D

      Poista
    2. Totta, joskus tuntuu aika pysähtyvän kun toinen tekee jotain sellaista mikä EI todellakaan kuulu hänen tapoihinsa ;D

      Poista
    3. Jääkäämme siis innolla odottamaan noita yllättäviä hetkiä ;D

      Poista
  2. Mainiosti kiteytetty Birgitta....=) Ja niin totta, vaikka kuinka luulisi toisen tuntevansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei käy elämä yksitoikkoiseksi =) Kokeilen tuota Arin ideaa seuraavan kerran...

      Poista
  3. Kysypä illalla, ehkäpä hän ei ole aamuihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hyvä huomio. Tätä täytyy kokeilla...
      Seikkailuun olisi aina hyvää aikaa =)

      Poista
  4. Kannatan aina karkaamista, vaikka vastaus kysymykseen karkaamisen paikasta olisikin yllätyksellinen. Toisaalta mikä ettei, töihinkin voi karata, riippuu työpaikasta...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän mietinkin, että mitä siipan työpaikalla mahtaa tapahtua ;-) Aamuisin kyllä aina silloin tällöin karkaan eri reittejä työpaikalleni. Odotan sitä päivää, kun paras karkureitti kulkisi jonkin torikahvilan kautta risteilyalukselle, sieltä keskieuroopan leppoisalle juna-ajelulle, josta joskus syksyllä paluu työpisteeseen...

      Poista