halusin sinne, sillä olin kuullut että siellä sai kerätä puista omenoita. Ajattelin että paikassa voi istua leppoisasti penkillä juomassa kahvia, puraista puusta keräämäänsä omenaa sekä rupatella sitä sun tätä muiden kanssa.
Niinpä houkuttelin siipan matkaani. Me kävelimme liian aikaisin paikalle ja katsoimme kuinka joku kiiruhti juoksujalkaa jonoon. Portit olivat jo auki ja ihmiset villeinä vallanneet puiden oksat.
Minäkin sitten menin yhden puun luokse. Sujahdin oksien siimekseen ja otin varovasti pieniä vaaleita pallukoita käsiini. Rauhallisesta keruusta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä pari tyyppiä kävi sitkeästi ravistelemassa puuta keräämättä saalistaan. Katselin toimintaa vähän aikaa, mutta lopulta toruin heitä kuin tylsä aikuinen: Mitä järkeä on ravistella puuta, kun maahan pudonneet omenat ei näytä kuitenkaan kiinnostavan sinua? Vastaukseksi sain pitkän hiljaisen katseen, mutta ravistelu taukosi.
Poimin vielä muutaman omenan, mutta olin sen verran äkeentynyt, että katselin ympärilleni miestä etsien. Hän kävelikin luokseni ja totesimme yhtäaikaa: eiköhän lähdetä täältä pois.
Kotikeittiö
sinne siirryimme touhuamaan. Mies ruuan ja minä omenapiirakan pariin.
Minä järjestyksen ihmisenä olin laittanut kananmunat ja sokerit valmiiksi omaan kulhoon. Toiseen olin sulattanut voin. Olin lisäämässä jauhokulhoon leivinjauhetta, kun mies pyysi apua ruokapuolella. Minä autoin ja tulin jatkamaan leivinjauheen kanssa...
Kaksi teelusikallista, sanoi ohje. No minäpä heivautin lusikallisen siihen voisulaan! Ihmettelin suureen ääneen toimintaani ja samalla huiskautin toisen lusikallisen leivinjauhetta vieressä olevaan kananmuna-astiaan!!
Voi jösses! Kyllä muuten leivinjauhe alkaa todella nopeasti kehittyä. Oli niin nopeaa toimintaa, että minuunkin tuli iso vaihde päälle. Lusikoin väärään paikkaan latomani jauheet pois parhaimpani mukaan ja ihan ajatuksen kanssa laitoin vielä kaksi mitallista jauhojenkin sekaan.
 |
| Parasta musaa tähän kuukauteen: EWF: September |
Että silleen...
Ei siis kannata hermostua turhaan, kannattaa vain hengittää syvään sisään ja ulos sekä tehdä sen minkä kykenee.
Siis syödä se piirakka ;-)
Hitsi, meilläkin on täällä suht lähellä omenoiden itsepoimintaa enkä koskaan ole saanut aikaiseksi mennä. Pitäisikö tänä vuonna uskaltaa?
VastaaPoistaTämä puutarha oli vain yhtenä päivänä auki, joten oikein yritin tähdätä ;-) Käy ihmeessä katsomassa paikkaa, jos siellä vaikka olisi parempi yhteishenki kuin täällä. Kannattaa uskaltaa, omena päivässä kuulema pitää posket punaisina =)
PoistaSinä ihana suloinen ajatteleva hömeli <3
VastaaPoistaKiitos sinä ihana suloinen toinen hömeli <3
PoistaKerroit niin osuvasti, että näin tilanteen kuvana mielessäni ,) Ja ihan hauska kuvatarina se olikin :))
VastaaPoistaVau, hienoa, jos sain kuvatarinan aikaiseksi. Sinun valokuvatarinasi ovat kyllä huippuhienoja! Iloa viikonloppuusi =)
PoistaBirgitta, ehdottomasti piirakka kannattaa syödä! Et tiedä, mutta minä olen niin monta kertaa sekoittanut leivinjauheen ja soodan, että ei tosikaan. Miksi meillä edes on soodaa, kun sitä muistaakseni tarvitaan ehkä vain joulupipareihin vai olikohan se niihin...ja WC:n puhdistukseen. Nyt sooda on siirretty WC:n kaappiin, joten jos joku on utelias, saa hämmmästyä.
VastaaPoistaNäen sinut yrittämässä lusikoida leivinjauhetta pois väärästä astiasta: Kivannäköistä, mutta hiukan toivotonta, vaan: Piirakka onnistui kuitekin!
Lumoavaa viikonloppua teille!<3
Soodalla voi kuulema pestä hiuksetkin, joten wc on soodapurkille aivan mainio paikka ;-). Leivinjauhe nousi kuin atomipommisienikuvio saatuaan kosketuksen kananmunavalkuaiseen, joten siinä piti olla nopea lusijoija, heh heh... Luulin, ettei piirakasta tullut mitään, mutta tulipa kuitenkin =)
PoistaTänään on ollut taas aivan upea päivä, joten mainiota puutarhailua sinulle Leena <3